Mika Seppälä (Kouvolan Sanomat 18.12.) on huolissaan Suomen susikannasta. Kinastelu susikannan elinvoimaisuudesta vie helposti katseet todellisista ympäristö- ja muista ongelmista.
Monimuotoinen luonto on tosi rikkaus ja siksi vaalittava, mutta suden tarpeellisuutta ei ole tieteellisesti todistettu eikä voida todistaa. Se on vain hypoteesi.
Eikä luonnon elinvoima vaadi yhtäkään sutta Suomen viljelyalueella taikka taajamissa. Luonto aina selviytyy sopeutumiskyvyllään, kuten on selviytynyt miljoonia vuosia, jonka aikana on ollut ilmastonmuutoksia ja luonnonkatastrofeja.
Oma sivilisaatiomme on paljon uhatumpi kun väestönkasvun, luonnonvarojen ylikulutuksen ja ympäristön saastumisen seurauksena.
Pitäisi keskittyä olennaiseen eli susiongelman poistamiseen, eikä juuttua juridiseen saivarteluun. Susien poistaminen vahinkojen vähentämiseksi vaikeutuu koko ajan susikannan kasvun myötä.
Sudenhoitosuunnitelma ja susien aiheuttamien vahinkojen korvaukset verottavat jo muuten taloudellisesti rasittunutta maatamme, eivätkä sellaiset toimet lisää kansallisia resursseja. Siksi on aivan oikein poistaa sudet niistä paikoista, johon ne eivät enää kuulu.
Kuulee välillä sanottavan, ettei luonto ei ole kokeilukenttä. Ihminen kuitenkin on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen siihen monella tavalla. Yli sata vuotta elimme käytännöllisesti ilman susia ja hyvin meni.
Pystymmehän Suomessa metsästyksellä pitämään hirvikannan kurissa. Toisaalta on ylimäärin todisteita susikannan vahingollisuudesta. Eikö tämä käytännön kokeilun tulos riittää todistamaan suden tarpeettomuudesta massamme? Pienen pieni susikanta taas lisäisi sisäsiitoksen seurauksia.
Eikö tärkein kysymys ole ihmiskunnan selviytyminen. Vai haluavatko vihreät asettaa luonnon ja sudet etusijalle? Johdonmukaisesti pitää silloin pistää pellot pakettiin ja purkaa kaupungit.
Jan-Erik Ingvall
Helsinki, asevelvollisuutta Karjalan prikaatissa suorittanut