Yleensä arviolevyistä on helppo löytää edes jotakin kehumisen aihetta, mutta tästä sitä ei meinaa irrota edes hakkaamalla. Tekemissäni muistiinpanoissa vilisevien kirosanojen seassa on muun muassa sellaisia luonnehdintoja kuin ”mallinukkebeeäm kaikilla juustoilla” ja ”chatgpt black metalia.”
Sinällään saksalaisen Mystic Circlen musiikki ei ole huonosti tehtyä, ei varsinaista käppää, mutta silti kuuntelisin mieluummin vaikka piereskelyä. Hexenbrand 1486 on hengetön ja muovinen tuote, josta puuttuu tykkänään sielu.
Tällaista luultavasti tekisi ihminen, joka ei kuuntele black metalia mutta yrittäisi vääntää sellaista. Tulee olo, että tätä ei ole tehty itselle vaan jollekin muulle.
Kolmannen biisin kohdalla alkoi vituttaa silmittömästi. Ärsyn lähde selvisi, kun katsoin biisin nimen: Boogeyman. Nelosbiisi In the Sign of the Goatissa on niin jumalattoman paljon kaikkea, että sitä kannattaa kokeilla jokaisen, joka ei ole välittömässä itsemurhavaarassa. Biisin jälkeen saattaa tosin ollakin, joten pienellä varauksella.
Kliseetä kliseen päälle, typeriä biisinnimiä ja muistutus elämän väliaikaisuudesta. Siinä tähdellisimmät käteen jääneet. Muinaisista Idols-karsinnoista löytyy tilanteeseen kuvaava laina: sen tuntee, kun se ei lähde.