Hiihto|Suomen huippuhiihtäjien on ilmoitettava joka päivä kellonaika ja paikka, josta heidät voidaan yllättää. Joskus se johtaa kiusallisiin tilanteisiin.
Toblach
Huippu-urheilijan elämään ja arkeen kuuluu paljon sellaista, jota suorituksia televisiosta seuraava yleisö ei näe.
Dopingtestaus on käsitteenä kaikille tuttu, mutta siihenkin liittyy monenlaisia kommervenkkejä, kuten urheilijoiden olinpaikkatietojen ilmoitusvelvollisuus.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että testauspooliin kuuluvien urheilijoiden on ilmoitettava vuoden jokaiselle päivälle osoite ja tunnin aikaikkuna, jolloin he ovat varmasti ilmoittamassaan paikassa. Näin antidopingviranomaiset voivat halutessaan tehdä yllätystestejä.
”Ilmoitan ensin joka päivälle, että olen kotona ja sitten kun tiedän, missä todella olen, päivitän paikkatietoja”, Perttu Hyvärinen kertoo.
Ilmoitukset tehdään Adams-nimisen järjestelmän puhelinsovelluksella. Tiedot täytetään vuosineljänneksittäin kolmen seuraavan kuukauden ajalle. Niitä voi kuitenkin päivittää myöhemmin.
”Enhän minä todellakaan tiedä kolmea kuukautta etukäteen, missä olen minäkin päivänä. Päivittelen niitä sitten ihan reaaliajassa”, Jasmi Joensuu sanoo.
”Laitan sen tunnin aikaikkunan yleensä tosi aikaiseen aamuun, että olen vielä nukkumassa. Silloin olen varmasti ilmoittamassani paikassa”, Vilma Ryytty kertoo.
Kaikki haastatellut hiihtäjät sanovat, että olinpaikkatietojen ilmoittamisesta on tullut vuosien saatossa jo sen verran rutiinia, ettei se tunnu varsinaisesti stressaavalta.
”Mutta odotanko, ettei tätä tarvitse tehdä enää uran jälkeen? Todellakin. Infota nyt joka päivä ihmisille, missä nukun yöni”, Joensuu hymähtää.
Jasmi Joensuulla riittää puuhaa olinpaikkatietojen ilmoittelussa, sillä hän asuu milloin Rovaniemellä, milloin Helsingissä tai Genevessä. Kuva: Kimmo Brandt / AOP
Joskus testaajat saattavat saapua kylään pyytämättä kiusallisillakin hetkillä.
Kerttu Niskanen muistelee, että erikoisin testaushetki tapahtui joitakin vuosia sitten jouluaattona.
”Olimme silloin perheen kesken viettämässä joulua Vieremällä. Siihen aikaan kummit ja tuttavat saattoivat tuoda paketteja, ja isä kävi avaamassa oven. Hän luuli, että testaajat olivat joitakin tuttaviani, jotka olivat tuomassa pakettia”, Niskanen naurahtaa.
”Isä huusi, että Kepalle paketti ja tulin ovelle. Mutta enemmän he kyllä ottivat kuin antoivat.”
Kerttu Niskanen on kuulunut testauspooliin siitä lähtien, kun hän aikoinaan nousi maajoukkueeseen. Kuva: MAXIM THORE / Bildbyrån / MVPhotos
MM-mitalimies Lauri Vuorinen on täyttänyt olinpaikkatietonsa vuodesta 2017 lähtien. Vuoriselle testaajat ovat normaaliakin tutumpi vieras, sillä saman katon alla asuu myös toinen huippuhiihtäjä Johanna Matintalo.
”Se on outoa aina, kun testaajat paukkaavat Perniöön vanhempieni luo. Että tännekinkö ne tulevat?”
”Kotiin ne tulevat usein, kun olen vaikkapa pelittämässä luurit päässä Jonin (Mäki) tai jonkun muun kanssa. Sitten Johanna tulee huutamaan, että nyt ne tuli. Yleensä he tulevat nihkeällä hetkellä juuri, kun on iltapuuhat kesken”, Vuorinen kertoo.
Vuorisen epämieluisin testaustapahtuma sattui viime keväänä Trondheimin MM-kisoissa alle kaksi vuorokautta pronssijuhlien jälkeen.
Mitalimiestä vietiin paikasta toiseen, ja kierrokset olivat korkealla koko illan. Hän sai nukuttua seuraavana yönä vain neljä tuntia. Vuorinen haaveilikin nukkuvansa sitä seuraavana yönä kunnon yöunet, jotta palautuisi vihdoin koettelemuksistaan.
Katin kontit.
”Testaajat tulivat heti viideltä aamulla. Se oli ihan perseestä.”
”Kävin vähän kuumana sille äijälle, että miksi sä tulet herättämään mut nyt, kun slotti oli vasta joskus yhdeksältä”, Vuorinen puhisee.
Lauri Vuorinen ja Johanna Matintalo ovat Suomen hiihdon superpari. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva
Maailman antidopingtoimiston Wadan sääntöjen mukaan urheilija voi olla kahdesti tavoittamattomissa ilmoittamastaan paikasta ilman seuraamuksia.
Kolmas tavoittamattomuus vuoden sisällä katsotaan kuitenkin testipakoiluksi, joka luetaan dopingrikkeeksi ja johtaa toimintakieltoon.
Tällaisista tapauksista jaetaan vuosittain useita toimintakieltoja eri lajeissa.
Hyvärinen muistaa, että hänellekin kävi kerran moka ja tilille rapsahti merkintä olinpaikkatietojen laiminlyönnistä.
”Siitä on jokunen vuosi, kun jäin Riistavedellä saunalle yöksi. Olin ilmoittanut olevani kotona Kuopiossa, ja testaajat olivat juuri silloin yrittäneet tulla.”
Kerran Hyvärinen oli kutsunut Iivo Niskasen luokseen kylään, ja hiihtomiehet nautiskelivat kaikessa rauhassa kantarellipastaa ja valkoviiniä. Kutsumatta samaan pöytään pölähtivät myös dopingtestaajat.
”Pistimme testaajat ruokailun ajaksi lasitetulle parvekkeelle”, Hyvärinen hekottelee.
Hyvärisen mukaan nykyisin testaajat ottavat useimmiten samalla kertaa sekä virtsa- että verinäytteen. Aina se ei käy käden käänteessä.
”Ne odottelevat niin kauan, kun testi on tehty. Joskus on odotettu useampia tunteja. ”
”Lenkin jälkeen saa vasta kahden tunnin kuluttua ottaa verinäytteen. Huonolla tuurilla olet juuri tullut lenkiltä ja käynyt vessassa, niin testin ottaminen saattaa kestää aika kauan. Meinaan jos ei pissitä, niin ei pissitä.”
Metsämies Hyvärinen kertoo yöpyvänsä joskus teltassakin Pohjois-Savossa. Telttaan dopingtestaajat eivät kuitenkaan ole hänen mukaansa vielä tulleet. Kuva: Antti Hämäläinen / IS
Vaikka testaustapahtumat saattavat joskus tulla urheilijoiden kannalta kovin epämieluisaan aikaan, Iivo Niskanen ymmärtää myös toista puolta.
”Eihän se tietenkään testaajallekaan ole aina kiva tulla toisen kotiin kutsumatta. Yleensä on aika arkisia asioita, mitkä sen takia keskeytyvät. Mutta se kuuluu homman juoneen.”
”Tavallaan näen sen positiivisena, että kun testataan”, se on ihan hyvä merkki.
Dopingtestejä tekevät urheilijoille Suomessa Suek (ent. ADT), Wada ja kansainväliset lajiliitot. Ulkomailla suomalaisia urheilijoita voi myös testata kyseisen maan kansallinen antidopingorganisaatio.