Hajareisin seisova ponteva pohjalaismies on nähty Forssassa. Nora Pippingsköld toi keväällä 2025 Jussi-patsaan käymään lapsuuden kotimaisemissaan.
Pippingsköld voitti maaliskuussa vuoden maskeeraussuunnittelijan palkinnon elokuvasta Levoton tuhkimo. Se on 1980-luvulla hysteriaa synnyttäneen Dingo-yhtyeen tarina.
Pippingsköld on nainen elokuvassa nähtävien tupeerattujen tukkien ja uudenlaista mieskuvaa luovien androgyynisten olemusten takana.
Pippingsköldille, 40, alavalinta oli peruskoulun jälkeen selvä: hän lähti opiskelemaan parturi-kampaajaksi Saloon.
Valmistuttuaan hän palasi töihin Forssaan, kunnes kaveri houkutteli asumaan Helsinkiin ja hakemaan yksityiseen maskeerauskouluun.
Sinne Pippingsköld myös meni, vaikka koulu maksoi maltaita. Hän oli kiinnostunut muodista ja kauneudesta mutta leffamaskeeraus olikin vielä kiehtovampaa. Se avasi uusia ovia.
Nora Pippingsköld lähti peruskoulun jälkeen opiskelemaan Saloon mutta palasi kampaajan töihin Forssaan. Seuraavaksi tie vei maskeerauskouluun. Lassi Puhtimäki
Pippingsköld tutustui opintojensa aikana maskeeraussuunnittelun guruun Riikka Virtaseen, jonka kautta hän pääsi heti valmistuttuaan maskeeraajaksi Joulutarina-elokuvaan (2007).
Sitä ovat seuranneet kymmenet tuotannot: muun muassa elokuvat Hella W, Laitapuolen hyökkääjä ja Kikka, viisi kautta Putousta, Munkkivuori ja Aikuiset-tv-sarja.
– Kun on ollut kohta 20 vuotta alalla, on ehtinyt paljon, Pippingsköld sanoo.
Hän on ollut myös parina kesänä töissä Uudessa iloisessa teatterissa Linnanmäellä ja Ryhmäteatterissa sekä näytöskampaajana Helsingin kaupunginteatterissa.
Viime vuosina hän on keskittynyt enemmän tv- ja elokuvatöihin, sillä ne on helpompi sovittaa kolmilapsisen perheen arkeen.
Jussi-palkinnon saaminen juuri Levottomasta tuhkimosta tuntuu Pippingsköldistä erityiseltä.
Se on ensimmäinen iso elokuva, jossa hän toimi maskeeraussuunnittelijana.
– Tämä on siksikin minulle ikuisesti tosi merkityksellinen työ. Moni alalla ei välttämättä edes tiedä, että teen myös maskeeraussuunnittelua, koska olen niin pitkään ollut maskeeraajana muiden suunnittelijoiden tuotannoissa.
Lasten kasvaessa ja oman ajan lisääntyessä Pippingsköld huomasi yhä useammin ajattelevansa, mitä hänellä itsellään voisi olla annettavaa suunnitteluun.
Levoton tuhkimo -elokuvassa hän oli mukana heti aloituspalaverista lähtien. Yhteistyö oli tiivistä ohjaaja Mari Rantasilan, tuottajan, lavastajan, pukusuunnittelijan ja kuvaajan kanssa.
Kuvauksissa maskeeraustiimissä työskenteli parhaimmillaan kymmenkunta maskeeraajaa. Yksi Pippingsköldin luottomaskeeraajista on forssalaistaustainen Kati Anttila.
Pippingsköld soitti läpi kaikki näyttelijät, jakoi maskeeraajille tehtävät, laati aikataulut ja osallistui myös itse maskien tekemiseen.
Hän kehuu tiimiään ja tuotantoporukkaa: vaikka välillä oli kiire, silti tunnelma pysyi hyvänä ja työnsä sai tehdä kunnolla.
Jussi-palkinto on Nora Pippingsköldille merkityksellinen siksikin, että Levoton tuhkimo oli ensimmäinen iso elokuva, johon hän teki maskeeraussuunnittelun. Lassi Puhtimäki
Pippingsköld on kuunnellut paljon Dingoa mutta ei ollut itse 1980-luvun nuori.
Hän valmistui maskeeraussuunnitteluun katsomalla keikkataltiointeja ja lukemalla bändin haastatteluja.
– Sain Dingo-fanilta fanikansioita, jossa oli monen vuoden ajalta varmaan kaikki lehtileikkeet bändistä. Se oli ihan mieletöntä.
Isosiskon perhealbumiakin tarvittiin. Jokainen elokuvassa näkyvä ohikulkijakin kävi maskissa, ja myös heidän piti edustaa tyylillisesti oikeaa vuosikymmentä.
– Näyttelijöitä pyysin heti alussa kasvattamaan hiuksia, jotta niistä saadaan kasarilookeja.
Räväkästä tyylistään tunnetulle Dingon laulaja Nipa Neumannille (Saku Taittonen) piti saada samasta päästä kaikki eri vuosien lookit, sillä kohtauksia kuvattiin ristiin rastiin.
– Ennen 40 kuvauspäivää oli normaali, mutta nykyään elokuva saatetaan kuvata jopa alle 20 päivässä. Nyt ei onneksi ollut ihan niin tiukka aikataulu.
Pippingsköld kokee olevansa parhaimmillaan juuri menneitä aikoja kuvaavissa epookkielokuvissa, joissa hän pääsee käyttämään kampaustaitojaan.
Maskeeraus on näyttävimmillään muhkeita kuontaloita ja verisiä haavoja, mutta monesti palkitsevinta on tehdä pieniä nyansseja, joita katsoja ei välttämättä tule edes ajatelleeksi.
Maskeeraajat vastaavat kaikesta mikä näkyy vaatteiden alta. He taiteilevat niin hennot rypyt, rasvaiset hiukset, likaiset kynnenaluset, rusketuksen kuin jalkasilsankin. Esimerkiksi tummilla silmänalussa voidaan luoda mielikuvaa väsyneestä ihmisestä.
– Näyttelijöiltä tulee kiitosta, että esimerkiksi aknen maskeeraus auttaa rooliin eläytymisessä.
Pippingsköldin arsenaaliin kuuluu jos jonkinlaista purnukkaa ja tarviketta. Välillä sörsseleihin tarvitaan hiekkaa tai vaikka keittiönkaapista perunajauhoja rään tekemiseen.
– On ihanaa tehdä töitä eri suunnittelijoiden ja maskeeraajien kanssa, sillä heiltä oppii aina uutta. Sekin on valinta ja osa maskeerausta, ettei kaikille näyttelijöille välttämättä tehdä maskia ollenkaan.
Nora Pippingsköld työskentelee tällä hetkellä maskeeraussuunnittelijana Ivalo-tv-sarjan viidennellä tuotantokaudella. Lassi Puhtimäki
Kulttuurialalla on tällä hetkellä vaikea tilanne ja moni kollega on työttömänä.
Pippingsköld kokee olevansa onnellisessa asemassa. Vuonna 2025 hän oli tekemässä maskeeraussuunnittelijana Ivalo-sarjan viidettä kautta.
Hän toivoo, että Jussi-palkinto tuo lisää mielenkiintoisia työtarjouksia. Joskus olisi hienoa päästä isoon tuotantoon, jossa pääsisi kokeilemaan, mihin kaikkeen pystyy, kun on kunnon budjetti ja aikaa käytettävissä.
– Suomessa on paljon intohimoisia ja taitavia elokuvatyöntekijöitä, jotka pystyisivät tekemään jenkkitason leffoja.
Vapaa-ajallaan Helsingissä asuva Pippingsköld harrastaa ulkoilua, ryhmäliikuntaa ja avantouintia.
Uintiharrastus on kulkenut mukana Forssassa vietetystä lapsuudesta lähtien.
– Saatoin käydä siskon kanssa kolme kertaa päivässä Vesihelmessä: heti hallin avauduttua kuudelta aamulla, koululaisuinnissa ja vielä iltapäivällä koulun jälkeen.
Perinne on siirtynyt hänen 14-, 12- ja 6-vuotiaille lapsilleen. Kun tullaan Forssaan, on päästävä Vesihelmeen.