Kolumni|Kulttuuri on tehokas tapa nostaa bruttokansantuotetta.
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.
Näyttää olevan kaksi syytä siihen, miksi talous ei kasva: olemme liian vanhoja, emmekä kuluta tarpeeksi. Iälleen ei kukaan voi mitään, mutta hallitus olisi kovin iloinen, jos kaikki kuluttaisivat enemmän. Emme ole kansalaisia, olemme kuluttajia.
Jatkuvalle kasvulle perustuvan talousajattelun riemujuhlaksi on markkinoitu joulu. Siihen liittyvä ihme ei enää ole tarina seimestä ja lapsesta vaan se, että kausikulutusjuhla käynnistää talouden nousukauden.
Tänä vuonna epäonnistuimme joulunvietossa. Siitä huolimatta, että ostimme arviolta yli viisi miljoonaa kiloa kinkkua ja 1,4 miljoonaa kotikuusta ja Tullin mukaan maahan tuotiin ”joulunviettoesineitä” yli 11 miljoonalla eurolla, ihme ei tapahtunut.
Joululahjoihin aikuinen suomalainen käytti vähemmän rahaa kuin aiemmin. Jopa kolmasosa olisi halunnut lahjaksi käytetyn tuotteen, ja suuri enemmistö vastusti Kiina-krääsän hankkimista jouluksi.
Vuodesta 2025 saimme ekonomisteilta korkeintaan tyydyttävän arvosanan. Kulutus oli ”maltillista” tai ”varovaista”, vaikka joku voisi kuvata sitä viisaaksi ja antaa arvosanaksi kiitettävän.
Kulutusyhteiskunta toimii, kun kansalaiset kuluttavat. Mutta mitä? Sana viittaa kulumiseen, mikä usein unohtuu.
Jokin kuluu, kun kulutetaan. Vaatteet ja paristot kuluvat siinä missä nivelet ja kudoksetkin, ja varmimmin kuluu raha. Ainoa, joka ei kulu, vaikka kuinka kuluttaisi, on aika. Eihän sitä ehkä edes ole.
Jokin kuluu, kun kulutetaan.
Kuluttamisesta seuraa vähenemistä, vaikka joku jossain rikastuu. Kuluttaja käyttää jotakin, minkä määrä vähenee. Niin käy puhtaalle vedelle, säästöille, kuusille, bensalle ja litiumille. Ihmisen harrastama kuluttaminen on etupäässä ylikulutusta ja kertakäyttöistä ja siksi tuhoon tuomittua, eikä sen varaan voi talouskasvua perustaa.
Osa kuluttamisesta on välttämätöntä. Kulutamme, jotta pysymme hengissä ja olisimme onnellisia ja terveitä. Onnellisessa elämässä tärkeintä on mielekäs tekeminen, ei jatkuva talouskasvun lisääminen. Eniten merkityksellisyyttä tuottaa sosiaalisuus, toisin sanoen jakaminen ja yhdessä tekeminen. Ja kas, tässä mielessä taide on ylivertainen kulutustuote.
Taiteen kuluttamiseen liittyy vahvasti jakaminen. Kun näen hyvän elokuvan, haluan kertoa siitä muille. Jos istun ilman ystävää teatterissa, koen saman elämyksen kymmenien ihmisten kanssa. Ja kun luen kirjaa, aivoni luulevat, että kommunikoin kirjan henkilöiden kanssa. Yksin lukeminen on sosiaalinen tapahtuma.
Taiteen tuottama ilo ja sen kohottava vaikutus tekevät meistä onnellisempia ja vahvempia ihmisiä. Taide ei kulu eikä vähene vaan kulutuksen myötä kasvaa, sen suhteen ei ole ylikulutuksen vaaraa eikä kerskakulutuksen häpeää. Koska taide on immateriaalia ja päästöiltään vähäistä, sen merkitystä kulutustottumusten ekologisuudessa ei pidä väheksyä.
Talouden kannalta kulttuuri on tehokas tapa nostaa bruttokansantuotetta, josta se jo nyt on enemmän kuin maatalous, paperiteollisuus tai sähkö- ja elektroniikkateollisuus. Kulttuuri työllistää itsessään suuren määrän ihmisiä ja välillisesti vielä enemmän. Työllistäjänä se on merkittävämpi kuin maatalous, metsäsektori tai ravintola- ja majoitusala, puhumattakaan datakeskuksista, jotka hurisevat tyhjinä tuottaen meille vain hukkalämpöä.
Kun kulttuurista leikataan, syntyy työttömyyttä ja huonommin voivia kansalaisia ja näiden seurauksena säästöjä suurempia kuluja. Pitäisikin laskea, mitä yhteiskunnalle maksaa, kun kulttuuri ei ole kaikkien saatavilla ja yksinäisyys, levottomuus ja mielenterveysongelmat lisääntyvät.
Ihminen on yksinkertainen olento, jolle yhdessä tekeminen ja kokeminen, taide kaikissa muodoissaan, luovuus ja mielikuvitus ovat hyvinvoinnin edellytys.
Hyvää kulttuurin kulutusvuotta!
Kirjoittaja on kirjailija.