Näyttelijä Sinikka Sokka muistaa tätinsä Ritva Auvisen ”hauskana, ihanana, vilkkaana, ihmeellisenä karjalaisena”.
2.1. 20:50
Oopperalaulaja, sopraano Ritva Auvinen on kuollut. Tiedon vahvistaa HS:lle näyttelijä Sinikka Sokka. Auvinen oli Sokan täti.
Auvinen kuoli perjantaina 2. tammikuuta iltapäivällä Laakson sairaalassa Helsingissä.
”Ehdin sinne kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun hän oli menehtynyt. Istuin siinä kuolinvuoteen äärellä”, Sokka kertoo.
Auvinen oli kuollessaan 93-vuotias. Hän oli syntynyt vuonna 1932 Kuokkaniemen kylässä lähellä Sortavalaa Laatokan Karjalassa. Evakkoretkiä hänelle tuli monen muun karjalaisen tavoin kaksi.
Yhdeksänlapsisen karjalaisperheen kuopus valmistui vuonna 1956 voimistelunopettajaksi, mutta suuntasi pian oopperauralle. Sibelius-Akatemiassa hän opiskeli kolmekymppisenä vuosina 1962–1965 ja otti samoina vuosina yksityistunteja Mirjam Heliniltä, jota piti myöhemminkin tärkeimpänä opettajanaan.
Auvinen lauloi urallaan yli 50 oopperaroolia muun muassa Suomen kansallisoopperassa, Savonlinnan oopperajuhlilla ja Ilmajoen musiikkijuhlilla.
Hänen läpimurtoroolinaan pidetään Viimeisten kiusausten Riittaa. Joonas Kokkosen säveltämän, herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen elämästä kertovan oopperan kantaesitys oli vuonna 1975, ja sitä esitettiin Kansallisoopperan lisäksi muun muassa New Yorkin Metropolitan-oopperassa.
Oman laulajanuransa lisäksi Auvinen toimi laulunopettajana muun muassa Sibelius-Akatemiassa. Auvinen palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1979 ja Savonlinnan oopperajuhlien Avaimella vuonna 2012.
Sinikka Sokka muistaa äitinsä siskon, suuren sisarusparven viimeisen, ”hauskana, ihanana, vilkkaana, ihmeellisenä karjalaisena”.
”Ja ihanana naisena, naisena isolla N:llä.”
Sokan mukaan karjalaisuus on ollut koko suvussa läsnä hyvänä ja iloisena perintönä.
”Ei pelkkä kaipaus mihinkään johda”, hän sanoo.
”Ritva pystyi perintöä omalla lauluvoimallaan ja repertuaarillaan tuomaan voimakkaasti esiin meidän tapaamisissamme. Me ollaan valtavan äänekäs, iloinen ja laulava suku, ja mehän laulettiin aina kaikki, koko repertuaari”, Sokka muistelee.
”Laps’ olen köyhän, kauniin Karjalan.”