Kaikki elämämme edellytykset ovat peräisin luonnosta, kirjoittaa Panu Ahopelto.
18.7. 19:00
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Luonnon arvoa ei määritä ihmisen esteettinen silmä, kirjoittaa Panu Ahopelto Pirkkalan Vihreistä.
Monimuotoinen luonto on ihmislajin olemassaolon tukipilari.
Luontoon tulisi suhtautua vähemmän vihamielisesti, Ahopelto kirjoittaa.
Tekstaripalstalla oli Proteus-nimimerkin kirjoitus, jossa kerrottiin, kuinka kaunista oli Arboretumilla ja kuinka surkean näköistä Viikinsaaren luontopolulla, missä ympäristöstä ei ole ollenkaan huolehdittu ja kohta kaikenlaiset ”kotelot” ja ”kirjanpainajaiset” tuhoavat koko saaren (AL 11.7.).
Olen täysin eri mieltä. Arboretumin hienoja puita ja hoidettuja eksoottisia kukkaistutuksia on aivan mukava käydä katsomassa, mutta kyllä aito melko luonnontilainen metsä mitä Viikinsaaresta pieni kaistale löytyy, on paljon mielenkiintoisempaa nähtävää. Ja johan luontopolku-nimen pitäisi kertoa, että nyt ei olla tarkoin hoidetussa lajistoltaan rajatussa puutarhassa, vaan luonnossa. Itselleni tulisi todella huijattu ja pettynyt olo, jos luontopolulta ei löytyisikään sieniä, sammaleita ja elämän täyttämää lahopuuta, vaan hoidettua puutarhaa.
Tekstaripalstan kommentti kuvastaa täydellistä ja hyvin lyhytjänteistä ihmiskeskeisyyttä. Ihmisen esteettinen silmä ei määritä luonnon arvoa, ei myöskään talousmetsän puukuidun odotusarvo, vaan luonnolla on ilman ihmistäkin arvoa itsessään. Eikä kirjanpainaja ole uhka luonnolle tai luontoarvoille, ainoastaan yksilajisen kasvatuskuusikon puukuidun tuotannolle.
Ja hieman katsettaan avartaessa ymmärtää, että runsas monimuotoinen luonto on myös ihmislajin olemassaololle ainoa todellinen tuki ja turva. Ympäristön massiivisen ja kaikkialle levittäytyvän muokkauksen aiheuttama lajiston massasukupuuttoaalto iskee aina lopulta myös ihmisen kuluttamiin ilmaisiin ekologiapalveluihin.
Kaikki elämämme edellytykset ovat peräisin luonnosta. Kaupunkirakenteen tiivistyessä on aidolle luonnollekin tärkeää jättää edes pieniä saarekkeita, toki mieluiten yhteys laajempiin luontoalueisiin säilyttäen. Pitäisi pikemminkin miettiä, onko kaupunkipuiston välttämätöntä olla iso nurmialue muutamalla hoidetulla istutuksella ja kaupungin tai kunnan metsien tehohoidettua talousmetsää, vai voisiko luontoon suhtautua vähemmän vihamielisesti muuallakin kuin varsinaisilla luonnonsuojelualueilla.
Panu Ahopelto
Pirkkalan Vihreät, ympäristötoimikunnan jäsen