Yhdysvaltojen ja Euroopan valmistellessa turvatakuita Ukrainalle pitää olla varovainen, ettei länsi aja suoraan hyökkäyssotaa käyvän Venäjän presidentti Vladimir Putinin ansaan.
Turvatakuiden ja rauhanjärjestelyiden yhteyteen kaavaillaan myös pääosin Euroopan maista lähetettäviä joukkoja. Siksi suunnitelman täytyy olla täysin aukoton ja loppuun asti mietitty.
Kyse ei voi olla pelkästään lipun heiluttamisesta ja julkisuusdiplomatiasta. Eurooppalaisten joukkojen lähettäminen Ukrainaan ilman kunnollisia sotilaallisia kyvykkyyksiä ja selvää mandaattia voi johtaa katastrofiin, jonka nojalla Kreml pääsee nöyryyttämään länttä.
Vaikka valmistelut ovat edelleen kesken ja yksityiskohdat hämärän peitossa, väkisinkin tulee mieleen hypoteettinen skenaario, jossa Ukrainaan lähetetään varustelultaan, miesvahvuudeltaan ja voimankäyttöoikeuksiltaan vajavainen joukko.
Tässä skenaariossa olisi hyvin todennäköistä, että raakaa hyökkäyssotaa käyvä Venäjä kohdistaisi tavalla tai toisella sotatoimia Euroopan rauhanturvajoukkoja vastaan, mikä voisi johtaa tappioihin.
Siinä vaiheessa joltain eurooppalaiselta Nato-maalta voisi pettää poliittinen pokka, ja vaatimukset kovista vastatoimista alkaa. Toimista riippuen eskalaatiotikapuissa päästäisiin hyvinkin nopeasti kuvitteelliseen tilanteeseen, jossa 5. artiklan käyttöönoton vaatimukset saisivat pontta. Tässä kohtaa jäsenvaltiot eivät välttämättä pysyisi enää yhtenäisinä johtuen tavasta, jolla selkkaus alkoi.
Tilanne pahenisi entisestään, jos ja kun rauhanturvajoukot eivät kykenisi tai uskaltaisi vastata Venäjän aggressioihin heitä kohtaan. Tämän seurauksena Vladimir Putin katsoisi Naton pelotteen de facto heikentyneen merkittävästi.
Kaiken kukkuraksi Kreml ottaisi tilanteesta surutta kaiken hyödyn irti vaikuttamistoimissaan ja disinformaatiossaan lyöden kiilaa Nato-liittolaisten väliin ja vahvistaen omaa imperialistista maailmankuvaansa. Soppa olisi valmis, ja länsi kokisi nöyryytyksen.
Ilman USA:ta mikään ei toimi
Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden neuvotteluissa valmisteltaneen muun muassa mahdollisen rauhanturvanjoukon roolia, rakennetta ja voimankäyttöoikeuksia.
Yksi asia on kuitenkin enemmän tai vähemmän varma. Ilman Yhdysvaltain kunnollista panosta – esimerkiksi ilmatuki ja logistiikka – pidäkkeenä toimivan taistelukykyisen joukon rakentaminen on erittäin vaikeaa.
Yhdysvalloilla on tärkeitä kyvykkyyksiä, joita Euroopan mailla ei ole riittävästi tai ollenkaan. Washington hallitsee edelleen sotilaallisen liikkuvuuden ydintyökaluja, kuten lentokoneita, laivoja, polttoainelinjoja, satelliitteja, kyberpuolustusta ja yhteistoimintakyvyn standardeja, jotka pitävät kaiken koossa.
On myös syytä muistaa moneen kertaan todettu, mutta vähälle huomiolle jäänyt realiteetti – Ukrainan paras turvatakuu tällä hetkellä on sen oma vahva armeija. Sen vuoksi puolustajan aseellista ja taloudellista tukea pitää vahvistaa entisestään, ja hyökkääjälle asetettuja pakotteita on kiristettävä. Tässä on vielä paljon parannettavaa ja keinoja, joita ei ole käytetty.
Lännen ei missään nimessä pidä ajaa ansaan. Pitkään jatkunut laajamittainen sota Ukrainassa on osoittanut, että Venäjä ei pienestä hätkähdä. Sitä ei länsimainen vajavainen taisteluosasto muuksi muuta.
Kreml on jo hyvän aikaa haastanut Naton pelotetta erilaisin sabotaasi- ja disinformaatiokeinoin ja käyttää heti tilaisuuden hyväkseen, jos länsimaiden Ukrainalle kaavailemat turvatakuut mokataan.
Poimintoja videosisällöistämme