Financial Times on kansainvälinen talousmedia. Julkaisemme lehden juttuja suomennettuina.
Onko tämä kolumni ihmisen kirjoittama? Miten siitä voi olla varma? Ihmisen ja tekoälyn tuotosten erottaminen toisistaan käy koko ajan vaikeammaksi.
Ongelmaan on esitetty monenlaisia ratkaisuja, joista osa voi vaikuttaa hyvinkin dystooppisilta: Kirjailijat saattavat julkaista reaaliaikaisia videoita itsestään kirjoittamassa kirjaa todistaakseen, etteivät käytä suuria kielimalleja. Tekoäly-yhtiö OpenAI:n perustajan ja toimitusjohtajan Sam Altmanin lanseeraama The Orb –laite todentaa ”ihmisyyden” silmän iiristä skannaamalla.
Myös lainsäätäjät tarjoavat ratkaisuja ongelmaan. Helmikuussa 2025 voimaan astuvassa EU:n tekoälyasetuksessa määrätään, että tietynlaisiin tekoälyn avulla luotuihin sisältöihin on laitettava merkintä tekoälyn käytöstä.
Mielenkiintoisinta keskustelua aiheesta käydään kuitenkin videopelialalla, mistä se levinnee kohta muuallekin.
Tekoälyä hyödynnetään monilla eri tavoilla
Lamben mukaan huhtikuuhun 2024 mennessä noin 1 000 pelin osalta oli ilmoitettu generatiivisen tekoälyn käytöstä. Nyt määrä on yli 11 000 eli noin yhdeksän prosenttia koko Steam-kirjastosta.
Julkaistuista tiedoista käy ilmi, että pelinkehittäjät hyödyntävät tekoälyä monilla eri tavoilla: koodauksesta ja markkinointimateriaalien tuottamisesta visuaalisen ilmeen, tekstuurien ja taustamusiikin luomiseen sekä hahmojen äänien tuottamiseen tekstistä puheeksi -työkaluilla.
Pelialalla on kuitenkin herännyt myös vastustusta tekoälymerkintöjen käyttämiseen.
Vastustajien mielestä merkinnät ovat turhia muun muassa siksi, että tekoälyn käyttö pelien kehitysprosessissa yleistyy koko ajan.
Suositun Fortnite-videopelin kehittäneen Epic Gamesin toimitusjohtaja Tim Sweeney kirjoitti hiljattain viestipalvelu X:ssä, ettei tekoälymerkinnän käyttö ”ole järkevää pelikaupoissa, koska tekoäly tulee olemaan mukana lähes kaikessa tulevassa tuotannossa”.
Merkintöjä vastustetaan myös sillä perusteella, että pienemmät peliyritykset saattavat käyttää tekoälytyökaluja pärjätäkseen kilpailussa isompia toimijoita vastaan. Jos tekoälyn käyttö merkitään peleihin, ne saattavat saada huonoja arvosteluja äänekkäiltä tekoälyn vastustajilta.
Kolmas peruste on, että vilpittömyyttä tekoälyn käytössä on mahdotonta valvoa. Merkintä saattaakin muuttua ”rehellisyysveroksi” käytön myöntäville.
Mitä näistä väitteistä pitäisi ajatella? On totta, että jotkut eivät välitä tekoälyn käytöstä peleissä, kun taas toisilla on siitä hyvin vahva mielipide.
Osa tekoälyä vastustavista ajattelee, että tekoälyn käyttö kertoo laiskuudesta tai huonosta laadusta. Toiset vastustavat suurten kielimallien kouluttamista ihmisten tuottamalla sisällöllä ilman lupaa.
Jotkut taas ovat huolissaan siitä, että lisääntyvä tekoälyn hyödyntäminen johtaa pelinkehittäjien, taiteilijoiden ja ääninäyttelijöiden töiden vähenemiseen.
Kaikkia ei kiinnosta
Kyselyiden perusteella mielipiteet tekoälyn käytöstä vaihtelevat paljon myös taiteen ja musiikin kuluttajilla.
Pew-tutkimuskeskus selvitti, miten amerikkalaiset suhtautuisivat suosikkimaalaukseensa, jos se paljastuisi tekoälyn tekemäksi. Tutkimukseen osallistuneista 49 prosenttia pitäisi maalauksesta vähemmän, kun taas lähes yhtä suuri joukko, 48 prosenttia, ei muuttaisi näkemystään.
Mielenkiintoinen huomio oli, että nuoret suhtautuivat tekoälyyn vanhempia ihmisiä negatiivisemmin: Alle 30-vuotiaista aikuisista 66 prosenttia sanoi pitävänsä lempimaalauksestaan vähemmän, jos se paljastuisi tekoälyn tekemäksi. Vähintään 65-vuotiaiden kohdalla vastaava prosenttiluku oli 36.
Honkongissa järjestettiin joulukuussa tekoälytaiteen festivaali. Kävijät pääsivät kokeilemaan piirroksen tekemistä tekoälyn avulla.
Kuva: Kobe Li / SIPA / Lehtikuva
Osalle ihmisistä on samantekevää, onko sisältö tekoälyn tekemää, mutta toisille tämä tieto on tärkeä. Näin ollen läpinäkyvyys vaikuttaa periaatteessa hyvältä ratkaisulta. Asiaa voisi verrata elintarvikkeiden ainesosien ilmoittamiseen: Merkinnät ovat hyödyllisiä ihmisille, jotka haluavat välttää tiettyjä ainesosia. Ne, keitä asia ei kiinnosta, voivat sivuuttaa nämä tiedot.
Läpinäkyvyydestä on myös se etu, että se luo markkinat luovien alojen ihmisammattilaisille. Jos merkittävä osa asiakkaista haluaa edelleen kuluttaa ihmisten luomaa sisältöä, heidän täytyy pystyä tunnistamaan se – muuten kärsivät sekä tekijät että kuluttajat.
Tekoälyn käytön yleistyessä luoville tuotteille voitaisiin ajatella jopa Reilun kaupan järjestelmän tapaisia ”Ihmisten tekemä” -merkintöjä.
Videopelialan kokemuksen perusteella rajanveto ei kuitenkaan ole yksiselitteinen.
– Generatiivisen tekoälyn käyttö ei ole välttämättä kaksijakoista, Ichiro Lambe huomauttaa.
Yhdessä ääripäässä saattaa olla pelinkehittäjä, joka luo pelin kaikki kuvat Midjourney-kuvageneraattorilla. Toisessa ääripäässä joku voi ratkaista yksittäisen koodausvirheen kysymällä neuvoa ChatGPT:ltä. Ovatko nämä toimet kuluttajille samanarvoisia? Missä kulkee raja ja siirtyykö se ajan myötä?
– Mielestäni tärkeimpiä kriteereitä ovat laatu ja näkyvyys, Lambe toteaa.
– Tekoälyn luoma taide on usein selkeästi tunnistettavissa, mutta jostakin syystä tekoälyavusteinen ohjelmointi tuntuu olevan sekä pelinkehittäjille että kuluttajille helpompi hyväksyä.
Lamben mukaan paras ratkaisu voisi olla tekoälyn käytön yksityiskohtaisempi luokittelu pelien kehitystyössä. Tällöin olisi selvää, missä tekoälyä on käytetty ja pystyttäisiin keskustelemaan siitä, miltä osin sen käyttö on hyväksyttävää tai mitä halutaan välttää.
Tekoälyn käytöstä kertova merkintä on sekava inhimillinen ratkaisu, joka ei suinkaan ole mustavalkoinen. Se on kuitenkin tyhjää parempi niin kauan kuin suuri osa ihmisistä välittää siitä, ovatko luovat tuotteet ihmisten vai koneiden tekemiä.
Voimme siis joko käyttää merkintöjä tai kokeilla onneamme Orb-silmäskannerilla.
Käännös Kirsi Vainionperä.
© The Financial Times Limited 2025. Kaikki oikeudet pidätetään. FT ja Financial Times ovat Financial Times Limitedin tavaramerkkejä. Niitä ei saa levittää, kopioida tai muuttaa millään tavalla. Kaleva Media on yksin vastuussa tämän käännöksen tuottamisesta, eikä Financial Times Limited ole vastuussa käännöksen oikeellisuudesta tai laadusta.