Työelämä, teknologia, yhteiskunta ja mahdollisesti myös ihmissuhteet vievät jatkuvasti uuteen suuntaan. Tämä jatkuva liikehdintä saa kaipuun rauhaan ja merkitykseen korostumaan entisestään, kirjoittaa Elina Pöysti.
Tämän pyhän teksti (Joh. 10:22–30) kertoo siitä, miten Jeesus nuorena etsi omaa tehtäväänsä ja kutsumuksensa salaisuutta. Aikuistumiseen liittyy usein ajanjakso, jota harva meistä pystyy välttämään. Silmät ympäröivälle maailmalle aukeavat, eikä enää riitä, että tekee niin kuin on aina tehnyt. Alkaa oman paikan ja tavan etsiminen maailmassa.
Tämä sama vaihe saattaa tulla vastaan myös aikuisena, joillakin jopa useita kertoja elämän varrella. Maailma muuttuu nopeammassa tahdissa kuin koskaan ennen.
Työelämä, teknologia, yhteiskunta ja mahdollisesti myös ihmissuhteet vievät jatkuvasti uuteen suuntaan. Tämä jatkuva liikehdintä saa kaipuun rauhaan ja merkitykseen korostumaan entisestään.
Näissä pysähtymisen hetkissä kuulemme oman äänemme, ja ehkä alamme pohtia, mihin olemme matkalla ja mikä tuo elämään todellista merkityksellisyyttä. Usein juuri silloin avautuu näkymä sisimpäämme, johonkin sellaiseen, joka jää arjen kiireiden alle piiloon.
Jeesuksen nuoruuden kertomus muistuttaa meitä siitä, että erilaiset etsimisen vaiheet sekä elämän risteyskohdissa seisominen ja pohtiminen kuuluvat ihmisyyden syvimpään olemukseen.
Jokaisen elämässä on aikoja, jolloin ehkä huomaa, että totutut tavat ja roolit eivät ehkä kannakaan niin kuin ennen. Vanha alkaa tuntumaan vieraalta, mutta uusi ei ole vielä muodostunut.
Nämä välivaiheet saattavat tuntua ajoittain jopa epämukavilta, mutta niissä on jotain erityistä mukana. Ne saattavat synnyttää ajatuksia ja kysymyksiä, jotka johdattavat kohti itselle omempaa ja merkityksellisempää elämää.
Välivaiheet toimivat kuin portit uuteen johdattaen meidät polulle, joka tuntuu aidommalta ja syvällisemmältä kuin mikään aiemmin koettu.
Kirjoittaja on sairaalapappi, lyhytterapeutti ja parineuvoja