Kansallis- ja luonnonpuistoja perustettiin viime vuosisadalla kolmessa isossa aallossa. Ensimmäisinä saivat alkunsa Pallas-Ounastunturin ja Pyhätunturin kansallispuistot sekä Mallan ja Pisavaaran luonnonpuistot vuonna 1938. Aikaansaatua päätöstä oli edeltänyt lähes 60 vuotta julkista keskustelua ja lainsäädännön kiemuroita, Metsähallituksen tiedotteessa kerrotaan.
Toinen perustamisaalto nähtiin vuonna 1956. Silloin syntyivät Oulangan lisäksi Liesjärven, Linnansaaren, Pyhä-Häkin, Petkeljärven, Rokuan ja Lemmenjoen kansallispuistot.
Oulankaa halkoo Karhunkierros, yksi maamme suosituimmista ja tunnetuimmista vaellusreiteistä. Talkoolaiset merkitsivät sen ensimmäisen osuuden Sallantieltä Kiutakönkäälle maastoon vuonna 1954, ja loput osuudet saatiin valmiiksi kansallispuiston perustamisvuonna.
Tuohon aikaan suojelualueilla ei vielä ollut juurikaan palveluja retkeilijöille. Niitä ruvettiin tekemään suunnitelmallisesti vasta 1970-luvulla.
Oulanka oli viimeisimpien tilastojen mukaan vuonna 2024 maamme kuudenneksi suosituin kansallispuisto. Siellä käytiin 187 400 kertaa.
Kolmas perustamisvaihe oli vuonna 1982, jolloin syntyi yksitoista uutta kansallispuistoa pääosin Etelä- ja Keski-Suomeen, muun muassa Helvetinjärvi ja Tiilikkajärvi.
Nykyisin Suomessa on 41 kansallispuistoa. Ne on perustettu valtion alueille turvaamaan luonnon monimuotoisuutta.
Kukin kansallispuisto edustaa tyypillistä suomalaista luontoa parhaimmillaan: erämaita, soita, metsiä, meri-, saaristo- ja tunturiluontoa sekä kulttuurimaisemia. Uusimpina perustettiin Hossan kansallispuisto vuonna 2017 ja Salla kolme vuotta sitten.
Lain mukaan kansallispuiston pinta-alan on oltava vähintään tuhat hehtaaria eli kymmenen neliökilometriä. Alueella on oltava merkitystä yleisenä luonnonnähtävyytenä tai luonnontuntemuksen lisäämisen tai yleisen luontoharrastuksen kannalta, Metsähallitukselta kerrotaan.
Juttua muokattu kauttaaltaan 5.1. klo 13.52.