Aino Leppänen: Luk(i)ossa abina. Myllylahti, 2025.

Joosen lukiotaival on edennyt abivuoteen kempeleläisen Aino Leppäsen (s.1982) Luk(i)ossa-sarjan neljännessä osassa. Ylioppilaskirjoitukset ovat alkamassa, ja seuraava etappi pitäisi pian määrittää.

Äidinkieltä ja kirjallisuutta opettava Leppänen tavoittaa ilmavalla säeromaanisarjallaan tärkeiden aiheiden äärelle heidätkin, joille raskaampi teksti tekee tiukkaa. Samalla hän pyyhkii pölyt instituutiosta, jossa suuri osa nuorista kuitenkin elää ja hengittää tätä aikaa, ja jossa he viettävät elämänsä käänteentekevimpiä vuosia.

Opettajan näkökulmaa koulunpitoon Leppänen on valottanut Terkuin ope -sarjassaan yhtä hauskasti ja asiantuntevasti kuin nyt Joosestakin tarinoidessaan. Joosesta kertovan säeromaanin lomaan Leppänen on tässäkin osassa sirotellut todellisten ihmisten tekstejä omasta opiskelupolustaan lukion jälkeen.

Nämä tositarinat maadoittavat todelliseen Vaalaan sijoittuvat fiktiiviset tapahtumat siihen maailmaan, jossa abit rakentavat tulevaisuuttaan. Vertaisreflektiot antavat lukijoille luottamusta siihen, että maaliin pääsee monta reittiä.

Tällaisia suoraan nuorille suunnattuja ja heidän näkökulmansa vakavasti ottavia teoksia ei ole liikaa. Sitäkin arvokkaampana pidän Leppäsen suoraa, myötätuntoista ja myönteistä kirjoitusotetta.

Joose on onnekseen alkanut irrotella itsestään turhia lukkoja. Siinä auttaa tuttu kaveripiiri ja ehkä sekin, että hän asuu nyt yksikseen, kun rakennusmestarina työskentelevä isä on muuttanut vaihteeksi Vuokattiin.

Kirjoitukset jännittävät Joosea, mutta sitäkin enemmän häntä hermostuttaa tyttöystävän vaihtovuosi Ruotsissa. Kestääkö Lotan rakkaus välimatkaa ja loputtoman pitkältä tuntuvaa eronaikaa?

Joose on kahden Vaalan-vuoden aikana ehtinyt rakentaa itselleen turvallisen ystäväpiirin, joka nyt hajoaa tai ainakin muuttuu. Abiristeilyn järkyttävät sattumukset tekevät selväksi, että elämä voi romahtaa hetkenä minä hyvänsä.

Muutos on väistämätön. Siksi se kannattaa kohdata odottavin mielin ja hymyssä suin. Elämä kantaa, ja rakkaista ihmisistä kannattaa pitää kiinni.