Venäjältä pois muuttaneet kertovat nyt, millainen maa heitä odottaa palatessa. Tyhjentyneitä kaupunkeja, hiljaisuutta ja yhä enemmän vammautuneita sotilaita.

Venäläisiä viettämässä voitonpäivää Artjomin kaupungissa. Lidia Mukhamadeeva/SOPA Images/Shutterstock

Monet venäläiset, jotka ovat muuttaneet maasta pois täysimittaisen hyökkäyssodan seurauksena, vierailevat kotimaassaan säännöllisesti.

Riippumaton venäläismedia Meduza kysyi tällaisilta lukijoiltaan, mikä heitä erityisesti hämmästyttää entisissä kotikaupungeissaan, ihmisten elämäntavoissa ja mielialoissa.

He saivat satoja vastauksia.

– Kotiseutu on edelleen tuhoutunut ja kuoppainen. Nyt olen ymmärtänyt, että mikään ei muutu. Imperiumin tehtävä on laajentua, ei kaunistaa. Uutta ovat vain haudat, joissa on nuoria kasvoja, sanoo Primorskissa vieraileva Svetlana.

Moskova kaunistuu

Moskova sen sijaan kaunistuu vuosi vuodelta, sanoo Israelissa asuva Alina.

– Ainoa muistutus sodasta ovat mainostaulut ”sotilaallisen erityisoperaation” sankareista. Kukaan ei kuitenkaan puhu erityisoperaatiosta. Luultavasti kyse on tavasta sulkea uutiset ulkopuolelle ja suojella omaa mielenterveyttään.

Venäjän asevoimien mainostaulu Moskovassa. MAXIM SHIPENKOV

Saksassa asuva Danila kuvaa kotikaupunkinsa Lipetskin muuttuneen perusteellisesti.

– Ihmisiä ei ole. Puistot, kauppakeskukset, hotellit ja pääkadut ovat lähes tyhjillään, hän sanoo.

Infrastruktuuri on Danilan mukaan rapautunut. Tiet, reunakivet, suihkulähteet, valaistus ja pysäkit ovat rikki tai huonossa kunnossa. Talous taantuu, kauppakeskukset ovat puoliksi tyhjiä, ravintolat ajastaan jälkeen jääneitä ja suuret länsibrändit ovat kadonneet.

– Ystävät ja sukulaiset sanovat, että kaikki kyllä muuttuu, mutta ei niin kriittisesti. Minusta tuntuu, että heidän on vaikea myöntää, kuinka paljon asiat ovat menneet huonompaan suuntaan. Sillä jos sen myöntää, joutuu myöntämään monia muitakin asioita. En tuomitse heitä.

Pietari

Espanjassa asuva Anastasia kertoo, että Pietarissa keskustan tyhjentyneisiin asuntoihin on muuttanut ihmisiä maakunnista.

– Synkänoloisia tyyppejä, jotka ovat hankkineet rahat uuteen asuntoon tavalla, jonka voi arvata.

Vielä 2010-luvulla rappukäytävään saattoi Anastasian mukaan huoletta jättää polkupyörän tai lastenrattaat, mutta nyt se tuntuu taas turvattomalta.

Kodittomia moskovalaisia. Siviiliin palanneet sotilaat tekevät yhä enemmän väkivaltarikoksia Venäjällä. Kuvituskuva. YURI KOCHETKOV

– Ylipäätään ahdistava turvattomuuden tunne ja kasvava epäluottamus muita kohtaan ovat selvästi lisääntyneet. Julkisilla paikoilla puhutaan varoen ja kiertoilmauksin ihan varmuuden vuoksi.

Espanjassa asuva anonyymi lukija kertoo viettävänsä vuosittain pari kuukautta Permissä. Hänen mukaansa kaupungissa vallitsee jatkuva ahdistuneisuus, jota ruokkivat heikkenevä taloustilanne, drooni-iskut ja Venäjän asevoimien läsnäolo.

– Tilanne on mennyt niin pitkälle, että ihmiset alkavat juoda ja kadottavat tasapainon elämässään. Kaduilla on paljon enemmän humalaisia.

Hänen mukaansa myös eristyneisyyden tunne muuhun maailmaan nähden vahvistuu.

– SVO:ssa (Ukrainan sodassa) palvelleet sotilaat eivät ole vielä palanneet joukolla, mutta heidän läsnäolonsa tuntuu jo. He vaativat kunnioitusta ja tunnustusta, mutta yhteiskunta ei yleisesti ottaen pidä heitä sankareina. Tämän seurauksena rikollisuus, konfliktit ja väkivalta lisääntyvät. On vaikea kuvitella, mitä tästä seuraa.

Paluu 1990-luvulle

Itävallassa asuva Anastasia kertoo järkyttyneensä Moskovassa elintarvikkeiden hinnoista.

Hän ihmettelee myös matkapuhelinverkossa ilmeneviä säännöllisiä ongelmia, signaali häviää, sivustot eivät avaudu, välillä internet ei toimi ja paikannus hyppii.

– Ystäväni Astrahanista kertoi, että siellä ei ollut nettiyhteyttä viikon ajan, ja kaikki olivat tottuneet siihen. Ihmiset eivät ole myöskään enää perillä länsimaisista elokuvista ja uutuusmusiikista.

Venäjällä talouden ongelmat jatkavat kärjistymistään. MAXIM SHIPENKOV

Espanjassa asuva Rita kertoo silmiinpistävistä elintasoeroista, joiden näkeminen muistuttaa häntä Venäjän 1990-luvusta.

– Kauppakeskukset ovat jakautuneet rikkaille ja köyhille tarkoitettuihin. Taloani vastapäätä on nyt nurmikon sijaan markkinat, joilla myydään kiinalaisia tuotteita.

– On paljon ihmisiä, joilla on proteesit. Yllätyn, jos joskus joku puhuu sodasta saati tuomitsee sen. Tuntuu siltä, että tämä [Pietari] ei ole minun kaupunkini ja etten ole paikallinen. Tämä tunne katoaa vain teatterissa, kahvilassa tai kirjakaupassa, Rita sanoo.

Myös Vladimir kertoo havainneensa lentokentillä paljon sotilaita, joista osa oli kainalosauvoilla, ilman käsiä tai jalkoja.

– Koko elämäni aikana en edes Tšetšenian enkä Afganistanin sodan aikana ole nähnyt niin paljon vammautuneita ihmisiä.