Lukijan mielipide|Paikkoja nimeämällä voidaan vaikuttaa tietoisesti yhteiskuntaan. Nimillä voidaan kunnioittaa ja nostaa esiin, mutta niillä voidaan myös halventaa ja lyödä.
Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.
Viime viikkoina on julkisuudessa käsitelty muutamaakin paikkojen nimiin ja nimeämiseen liittyvää tapahtumaketjua. Ennen joulua kerrottiin Seinäjoella sijaitsevasta SS-sotilaantiestä ja nimen muuttamisen aiheuttamasta kiivaasta keskustelusta (HS 21.12.). Vuoden ensimmäisenä päivänä otsikoihin nousi nuoren hiihtäjän luonnehdinta Hakunilasta ja koko Vantaasta Suomen Mogadishuna (HS 1.1.).
Esimerkit kuvastavat paikannimien moniulotteisuutta: niihin sisältyviä historiallisia kerrostumia, muistamisen kulttuuria sekä nimeämishetken ja nimeäjäjoukon arvoja. Ne osoittavat, että nimeäminen ei ole koskaan neutraalia, tapahtuu se sitten virallisissa prosesseissa tai asukkaiden arkisessa kielenkäytössä. Näin nimet ja nimeäminen ovat vallankäyttöä, ja osin myös siksi ne herättävät voimakkaita tunteita.
Nimien merkitykset myös aktivoituvat uudella tavalla uusissa tilanteissa. Seinäjoella osa kaupunkilaisista koki tien uudelleen nimeämisen historian poispyyhkimisenä.
Samankaltaista keskustelua käytiin Helsingissä, kun Lenininpuiston ja Tehtaankadun uudelleen nimeämistä esitettiin Venäjän hyökkäyssodan alettua vuonna 2022 Ukrainassa.
Kansalaiskeskustelussa historiattomuus ei kuitenkaan näyttäytynyt ainoastaan vaatimuksissa nimetä paikka uudelleen. Historiattomaksi tulkittiin myös tilanne, jossa nimen kantamia arvoja ei tunnisteta tai tunnusteta.
Myös Vantaan nimeäminen Suomen Mogadishuksi on merkityksillä ladattu. Monet pitivät vertausta asiattomana. Esimerkiksi kaupunginjohtaja Pekka Timonen (HS 2.1.), kaupunginvaltuutettu Faysal Abdi (HS 2.1.) ja Suomen Hiihtoliitto (HS 2.1.).
1990-luvun lopulla alettiin epävirallisesti nimittää myös Helsingin Meri-Rastilaa Mogadishuksi ja Meri-Rastilan tietä Mogadishu Avenueksi. Alueelle oli aiemmin muuttanut maan ensimmäisiä somalipakolaisia. Nimet syntyivät valtaväestön ennakkoluuloisessa, halventavassa ja rasistisessakin keskustelussa.
Hieman myöhemmin, 2000-luvulla, osa alueen somalitaustaisista asukkaista otti Mogadishun ja Mogadishu Avenuen osaksi omaa nimistöään ja identiteettiään. Nimien katsottiin kertovan siitä, että paikka on heidän.
Paikannimiin kytkeytyy paljon merkityksiä ja mielikuvia.
Tekemissämme haastatteluissa 2020-luvulla monet Meri-Rastilan ja Vuosaaren asukkaat tunnistavat nimet Mogadishu ja Mogadishu Avenue, mutta eivät aktiivisesti mainitse niitä. Nimiä voidaan pitää ”kauheina”, ja niitä ”ei kehtaa edes sanoa”. Samalla halutaan irrottautua siitä, mitä aiemmin on pidetty sallittuna tai sopivana. Monien mielissä tällaiset nimet eivät sovi osaksi monikulttuurista ja inklusiivista kaupunkia, ja ne voivat näyttäytyä häpeällisenä osana paikallista historiaa.
Paikannimiin kytkeytyy paljon merkityksiä ja mielikuvia. Nimeämällä voidaan myös vaikuttaa tietoisesti yhteiskuntaan ja ilmaista meille tärkeitä arvoja. Nimillä voidaan kunnioittaa ja nostaa esiin, mutta niillä voidaan myös halventaa ja lyödä.
Yhteisömme jäseninä voimme nimillä osoittaa oikeudenmukaisuutta, yhteisöllisyyttä ja reiluutta. Miksi emme niin tekisi?
Terhi Ainiala
suomen kielen professori
Pia Olsson
etnologian professori
Helsingin yliopisto
HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa http://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.