Vieraskynä|Aiemmin mahdottomana pidetty yhteisvelka parantaa Euroopan mahdollisuuksia menestyä uuden suurvaltapolitiikan aikakaudella.
Kirjoitus on vierailevan asiantuntijan näkemys.
Euroopan unioni tukee Ukrainan puolustustaistelua seuraavan kahden vuoden ajan ottamalla 90 miljardia euroa yhteisvelkaa. Ratkaisuun päädyttiin joulun alla pidetyssä huippukokouksessa, kun jäsenmaat eivät päässeet yhteisymmärrykseen Venäjän keskuspankin jäädytettyyn varallisuuteen perustuvasta rahoitusmallista. Tätä pidettiin pettymyksenä, mutta todellisuudessa päätös yhteisvelasta parantaa Euroopan mahdollisuuksia menestyä uuden suurvaltapolitiikan aikakaudella.
Varojen jäädyttäminen oli pöydällä, koska yhteisvelkaa pidettiin poliittisesti mahdottomana. Jäädytys ei kuitenkaan olisi takavarikoinut Venäjän keskuspankin varallisuutta ja antanut sitä Ukrainalle. Venäjä olisi voinut haastaa päätöksen eurooppalaisessa tuomioistuimessa, ja tuomioistuimen ratkaisu olisi saattanut jättää eurooppalaiset veronmaksajat Ukrainan tukemisen lopullisiksi rahoittajiksi.
Jäädytetyn varallisuuden käyttö olisi ollut poliittinen silmänkääntötemppu: tapa piilottaa se fakta, että Euroopan on tuettava Ukrainaa sen eloonjäämiskamppailussa. Tällainen totuuden piilottelu ei olisi viestinyt poliittista sitoutumista Ukrainan tukemiseen. Sen sijaan EU päättikin tehdä mahdottoman, tukea Ukrainaa avoimesti ja yhteisesti.
Yhteisvelalla rahoitettu tuki kertoo Euroopan olevan valmis tekemään sen mitä Ukrainan puolustamiseksi vaaditaan. Venäjä joutuu nyt arvioimaan uudelleen, kuinka kauan sen yhteiskunta ja talous kestävät sotaa ja kuinka nopeasti Ukraina on voitettavissa.
Pedon nälkä kasvaa syödessä. Venäjän voitto Ukrainassa lisäisi sodan uhkaa myös EU:n alueella ja vaatisi entistä suurempia puolustusinvestointeja hamaan tulevaisuuteen asti. Tähän mennessä ennen kaikkea EU:n itäiset valtiot ovat tiukasti sitoutuneet Ukrainan tukemiseen. Yhteisvelka osallistaa kaikki jäsenmaat, Atlantin laitoja myöten, jokaista hyödyttävään projektiin. Euroopan puolustamisen taakka asettuu leveämmille hartioille.
Yhteisvelkaa voi myös ottaa tarvittaessa lisää – toisin kuin jäädytettyä varallisuutta, jonka turvin voi myöntää tukilainan vain kerran. Nyt myönnetty apupaketti riittää vuoteen 2027 asti, mutta Ukraina saattaa tarvita tukea myös apupaketin ehdyttyä.
Ukrainan tukeminen on yksi kustannustehokkaimpia investointeja Euroopan turvallisuuteen. Tuottavan sijoituksen rahoittamiseksi kannattaa ottaa velkaa.
Yhteisvelka osallistaa jäsenmaat Atlantin laitoja myöten.
Lainarahalla voidaan tehdä muitakin koko unionia hyödyttäviä sijoituksia. Yhteisen puolustuskyvyn – ohjuspuolustuksen, satelliittitiedustelun ja raskaan kuljetuskapasiteetin – rakentaminen on näistä kiireellisin. Mutta myös vihreä siirtymä vaatii suuria investointeja, jotka hyödyttävät koko unionia. Yhteisvelka on järkevä rahoitusmalli myös näihin tarpeisiin.
Yhteisvelka voi osoittautua huokeaksi. Kansainväliset suursijoittajat seuraavat huolestuneina Yhdysvaltojen hallinnon rapistumista ja poukkoilevaa talouspolitiikkaa. Yhteiseurooppalainen velkakirja voi olla houkutteleva, turvallinen sijoituskohde. Lisäksi eurooppalaisella velkakirjalla jäsenvaltioiden kansalliset pankkijärjestelmät voidaan eristää paikallisen julkisen talouden ongelmista. Tämä vahvistaisi markkinakurin roolia julkisen velan valvojana ja ehkäisisi jäsenvaltioiden ylivelkaantumista.
Yhteisvelka Ukrainan tukemiseksi on merkittävä ennakkotapaus. Se on myös konkreettinen esimerkki siitä, että EU kykenee rahoittamaan yhteisiä projekteja yhteisesti, jopa ilman täyttä yksimielisyyttä: Unkari, Slovakia ja Tšekki jäivät nyt päätetyn paketin ulkopuolelle. Tulevaisuudessa sama mekanismi mahdollistaa yhteisten eurooppalaisten projektien liikkeelle saamisen yksittäisten pienten jäsenmaiden vastustuksesta huolimatta.
Päättäjien pitää nyt kertoa äänestäjille, miksi Ukrainan tukeminen on koko Euroopan etu. Ajat muuttuvat: aiemmin mahdottomana ajatuksena pidetty yhteisvelka onkin 2000-luvun suurvaltakamppailussa välttämättömyys. Ennennäkemättöminä aikoina Euroopan tulee oppia tekemään ennennäkemättömiä päätöksiä.
Niko Jaakkola on taloustieteen professori Bolognan yliopistossa.
Vieraskynien kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/