Kevään ensimmäinen näyttely tekee kunniaa taiteilijalle, josta tuli mestari, vaikka tekniikan ja taideopinnot hän suoritti itse opiskellen.
Aamulehti
Koko viime syksyn näyttelytauolla olleen Sara Hildénin taidemuseon ovet avautuvat viikonloppuna taidegraafikko Pentti Kaskipuron tuotantoa esittelevällä näyttelyllä.
Remonttitauon aikana museoon tehtiin perusparannustöitä. Lupailtu laajennustyö ja suurempi peruskorjaus ovat vielä edessä. Museossa iloitaan nyt erityisesti uusitusta valaistuksesta.
”Toimenpiteet mahdollistavat kävijöille entistä paremman taidekokemuksen ja esillä oleville teoksille turvallisemmat olosuhteet”, kertoo taidemuseon johtaja Anna Hjort-Röntynen.
Remontissa taidemuseon yleisvalaistus uudistettiin niin, että loputkin loisteputket korvattiin entistä turvallisemmilla ja ekologisemmilla led-valonlähteillä. Lisäksi valaistuksen ohjausjärjestelmää uudistettiin. Remontissa modernisoitiin myös taidemuseon hissi, vaihdettiin lämmönsiirrin ja tehtiin akuutteja rakennusteknisiä toimenpiteitä.
Pentti Kaskipuron Suuri porkkana vuodelta 1973. Kuva: Katri Krohn Lassila
Mestari K
Museossa avautuva Pentti Kaskipuron laaja näyttely tarjoaa läpileikkauksen suomalaisen taidegrafiikan mestarin tuotantoon 1950-luvulta 2000-luvulle.
Pentti Kaskipuron (1935–2010) kädenjälkeä ei voi olla tunnistamatta. Muhkea pöydällä lepäävä limppu, kerrokselliset sipulit, idullaan olevat perunat ja graafiset juurekset herättävät tunnemuistoja monissa sellaisissakin, joille suomalainen taidegrafiikka ei muuten ole tuttua.
Sara Hildénin taidemuseolla on Suomen paras tuntemus kansainvälisestikin menestyneen Kaskipuron tuotannosta. Jo Sara Hildén hankki taiteilijan teoksia nipputolkulla kokoelmiinsa.
”Sara Hildén keräsi sekä ulkomaista että kotimaista taidegrafiikkaa, ja ensimmäiset Kaskipurot hän osti 1960-luvun puolivälissä. Vuoteen 1980 mennessä teoksia kertyi Hildénin kokoelmiin yhteensä vähän alle 70. Ne ovat vielä aivan Kaskipuron tuotannon avainteoksia”, kertoo Sara Hildénin säätiön kokoelmapäällikkö Maria Laine.
Ruislimppu vuodelta 1969. Grafiikan tekniikoista Pentti Kaskipuro suosi kuivaneulaa ja akvatintaa. Kuva: Katri Krohn Lassila
Kokoelma karttui myöhemmin vielä Pentti Kaskipuron itsensä tekemällä lahjoituksella ja testamentilla. Maria Laine kuvaa aineistoa ”mielettömäksi”.
Näyttelyssä on esillä Ville Tantun kuvaama videoteos, jossa Kaskipuron luottovedostaja Tommi Hietanen vedostaa Kaskipuron laattoja. Helmikuussa ilmestyvässä näyttelyjulkaisussa on uutta tutkimusta Kaskipurosta ja suomalaisesta taidegrafiikasta. Kirjoittajina ovat muun muassa taidehistorian dosentti Erkki Anttonen ja Sara Hildénin taidemuseon entinen johtaja Päivi Loimaala. Kaskipuron tuotantoon ja merkitykseen perehdytään museossa myös tammikuussa alkavassa luentosarjassa.
Valoja ja varjoja
Kaskipuron taidegrafiikka on omintakeista. Aiheet ovat arkisia ja usein keittiöstä löydettyjä.
”Varhaisissa teoksissaan Kaskipuro otti aiheet omasta lähipiiristään, Helsingistä, Korsosta ja läheisistään. Löydettyään asetelma-aiheet henkilöhahmot katosivat. Hän teki myös maisemia, näkymiä kodin ikkunasta ja junamatkoilta. Hän työskenteli Elannon somistamossa. Hän teki myös unenomaisia, metafyysiä maisemia, joissa leikki mittakaavoilla”, kertoo Maria Laine.
Grafiikka oli 1960-luvulla nykytaiteen ytimessä, ja Kaskipurosta tuli taidegrafiikan suomalainen uranuurtaja ja myöhemmin myös pidetty opettaja, joka sai oppilailtaan Outi Heiskaselta, Esa Riipalta ja Elina Luukkaselta lisänimen ”Mestari K”. Kaari oli kiinnostava, sillä taiteilijana Kaskipuro oli itseoppinut – tai pikemminkin itseopiskellut, sillä Taideteollisen oppilaitoksen ovet eivät hänelle itselleen nuorena avautuneet.
Pentti Kaskipuro Sara Hildénin taidemuseossa 10. tammikuuta–19. huhtikuuta 2026.
Asetelmat tekivät Pentti Kaskipurosta kuuluisan. Kuvassa Punajuuri ja lantunpala II vuodelta 1989. Kuva: Katri Krohn Lassila