KYSin päivystyksen henkilöstö toimitti viime viikolla KYSin johdolle sekä hyvinvointialueen hallitukselle ja valtuustolle kirjeen, jossa se kertoi jaksamisen rajat ylittävästä kuormituksesta sekä potilas- ja työturvallisuutta koskevista huolistaan (SS 15.8.).
Savon Sanomien (22.8.) haastattelema työntekijä kertoo, että päivystyksen ruuhkaongelman ydin on jatkohoitopaikkojen puute. ”Meillä ei ole tarjota terveyskeskuksista perusterveydenhuollon jatkohoitopaikkaa, jolloin potilaita jää tarpeettomasti päivystykseen tai erikoissairaanhoidon osastoille. Heinäkuussa pyöritimme käytännössä osastoa päivystyksessä, vaikka meillä ei ole siihen tiloja eikä laitteita”, hän kuvaa tilannetta.
Lukijamme ottavat aihetta käsittelevien sisältöjen yhteydessä kantaa tilanteeseen ja vaativat muun muassa vuodeosastojen palauttamista. Keskustelua käydään Savon Sanomien verkkosivuilla ja Facebookissa.
– Joitakin poliitikkoja ilmeisesti vaivaa ymmärtämättömyys omasta tietämättömyydestä. Toinen selitys on silkka julmuus, kun ajetaan eteenpäin kaunista ajatusta, että ”kotona ihmisen on paras olla”, ja sillä verukkeella suljetaan osastoja. Ei ymmärretä, että liian huonokuntoisille koti on vankila ja hauta. Vuodeosastopaikkoja on pakko olla riittävästi.
– Se on vankila myös omaisille, jotka hädissään yrittävät, turhaan, saada apua omaiselleen, joka ei pärjää kotona. Syntyy ralli kodin ja päivystyksen välillä, ja ihmisiä viskellään paikasta toiseen, ilman että kukaan ottautuu hänen asioihinsa. Tässä paskotaan samalla vähävaraisten talous, kun jatkuvat ambulanssikyydit, päivystyskäynnit ja osastojaksot vievät kaikki rahat ilman todellista hyötyä.
Savon Sanomat oli keväällä mukana seuraamassa, millainen oli viimeinen työpäivä Karttulan sulkeutuvalla vuodeosastolla. Muistopöytä kuvasi työntekijöiden ja potilaiden luopumisen tuskaa. Jussi Pohjavirta
– Päivystys ei ole todellakaan se paikka, jossa ottaudutaan ihmisen asioihin syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti. Se ei ole päivystyksen tehtävä eikä tarkoitus, mutta minnekään muuallekaan ei ihminen enää pääse. Siis umpikuja joka puolella vastassa.
– Etenkin jos potilas ei ole yhteistyökykyinen, kuten muistisairaat, kukaan ei pysty tekemään mitään, ja pyöritellään, että ”no can do”. Elin tätä painajaista omaisena viisi vuotta, kunnes äitiparkani pääsi pois kitumasta järjestelmän kourista. Rauha hänelle.
– Järjetön suuntaus. Mihin verorahamme menevät, jos eivät terveyttä ylläpitäviin asioihin ja hyvinvointiin?
– Kannatti sulkea vuodeosastoja kunnissa. Sen minkä taakseen jättää, niin edestään löytää.
– Onko mahdotonta luoda perustason vuodepaikkoja lisää, kun selkeästi ja pitkäaikaisesti nähdään, että supistukset olivat virhe?
– Vuodeosastot uudelleen auki. Muun muassa Karttulan kaksi vuodeosastoa olivat erinomaisessa kunnossa ja hoito todella laadukasta.
Mieleen nousevat myös yksityisten hoitokotien tyhjät hoitopaikat, joista on uutisoitu myös Savon Sanomissa.
On tärkeää kertoa tilanteesta koko ajan uutisiin. Vain siten saadaan päättäjät lisäämään resursseja.
Ihminen ei ole kone.
Jos omaishoitajien aseman huonontaminen jatkuu, moni siirtää hoivavastuunsa takaisin hyvinvointialueille. Siinä kohtaa moni hyvinvointialue herää. Ja se vasta maksaakin.