Vieraskynä|Rakennuttajien ei pitäisi nähdä suunnittelua kulueränä, vaan korkeatasoisen ja monimuotoisen rakentamisen edellytyksenä.
Kirjoitus on vierailevan asiantuntijan näkemys.
Helsingissä viime vuosisadan alkupuolella rakennetut Töölö ja Puu-Käpylä ovat esimerkkejä aikaa kestäneestä kaupunki- ja asuntosuunnittelusta. Ihmisläheisen suunnittelun, onnistuneen korjausrakentamisen ja hyvän ylläpidon ansiosta ne ovat yhä viihtyisiä, yksilöllisiä asuinalueita.
Töölö ja Puu-Käpylä tulevat todennäköisesti säilyttämään arvonsa myös seuraavat sata vuotta. Viime vuosina rakennetut uudet asuinalueet tuskin muodostuvat samanlaisiksi klassikkokaupunginosiksi.
Syy tähän on sekä rakentamisen että asuntomarkkinoiden vaihtoehdottomuus, jossa ei tunnisteta inhimillisiä tarpeita. Uudet asuinalueet ovat täynnä samankaltaisia syvärunkoisia taloja, joiden pienet ja vaikeasti muunneltavat asunnot tukevat huonosti erilaisia elämänvaiheita.
Suomessa painotetaan uudisrakentamista korjaus- ja täydennysrakentamisen sijaan. Hyväkuntoisiakin rakennuksia puretaan surutta, koska uusien rakennusten odotetaan maksavan itsensä sijoituksina nopeasti takaisin – sen sijaan, että investoitaisiin alueisiin ja rakennuksiin, jotka kasvattavat arvoaan vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja. Tapiolan keskusta on esimerkki alueesta, jossa uudisrakentamisen tavoitteet ovat ohittaneet olemassa olevan ympäristön kehittämisen.
Suomalaisen rakentamisen renessanssi edellyttäisi monien tavoitteiden yhteensovittamista. Hyvä lähtökohta olisi, etteivät rakennuttajat näkisi suunnittelua pelkkänä kulueränä, vaan korkeatasoisen ja monimuotoisen rakentamisen edellytyksenä. Arkkitehtien tulisi lakata tyytymästä kestämättömiin ratkaisuihin – ellei heidän olisi käytännössä pakko toimia rakennuttajien asettamilla ehdoilla.
Suunnittelun laatua voisi nostaa hyödyntämällä suunnittelukilpailuja nykyistä enemmän sekä asuinalueiden että julkisten rakennusten suunnittelussa. Laatua tulisi muutenkin aidosti korostaa kilpailutuksissa. Nyt päätökset tehdään usein arvioiden laatua hyvin pinnallisesti.
Tärkeintä olisi, että rakentamisessa ryhdyttäisiin noudattamaan laatujohtamisen periaatteita: rakennetaan laatu sisään prosessin kaikkiin vaiheisiin ja kehitetään sitä jatkuvasti mitattujen tulosten pohjalta. Laatujohtamista on toteutettu markkinaehtoisesti esimerkiksi autoteollisuudessa siten, että siitä ovat hyötyneet sekä kuluttajat että alan yritykset.
Meidän tulisi määritellä, mistä rakentamisen laatu muodostuu. Jos keskitymme vain rakentamisen teknisiin ja taloudellisiin tavoitteisiin, kokonaisuus jää inhimillisesti vajaaksi. Ekologisen kestävyyden lisäksi pitäisi mitata rakentamisen sosiaalista ja kulttuurista laatua, ja siihen tarvitsemme ymmärrystä arkkitehtuurin ja rakentamisen kokonaisvaikutuksista.
Vaikka autoteollisuus toimii globaaleilla ja rakentaminen paikallisilla markkinoilla, laadun ja kustannusten välinen dynamiikka on molemmissa samankaltainen. Laatu on tavoitellun lopputuloksen suhdetta kokonaiskustannuksiin. Kun laatua johdetaan systemaattisesti, laatu paranee ja kustannukset laskevat samanaikaisesti.
Rakentamisessa laatujohtaminen tarkoittaisi, että inhimilliseen laatuun kiinnitetään huomiota prosessin joka vaiheessa suunnittelusta toteutukseen. Lainsäätäjät ja viranomaiset voisivat kannustaa tähän laatujohdetulla sääntelyllä. Esimerkiksi tarkoin harkitut makuuhuoneiden vähimmäiskokoa tai asuntojen määrää suhteessa kerrostasoihin säätelevät asetukset karsisivat asuntorakentamisen räikeimpiä ylilyöntejä. Suunnittelijoiden asema voitaisiin kirjata lakiin niin, että heillä olisi juridisen suunnitteluvastuunsa ohella todellinen mahdollisuus vaikuttaa kokonaislaatuun.
Rakentamisen inhimillisen laadun kehittämisellä olisi merkittäviä taloudellisia ja yhteiskunnallisia hyötyjä. Rakentamisen investoinnit säilyttäisivät arvonsa paremmin. Laatu kehittäisi osaamista, se laskisi vähitellen kustannuksia ja parantaisi koko rakennusteollisuuden kannattavuutta. Ennen kaikkea tuloksena olisi taas viihtyisiä, sukupolvelta toiselle kestäviä koteja, julkisia rakennuksia ja asuinalueita.
Samuli Miettinen on arkkitehti, Kansallismuseon laajennuksen ja uuden Arkkitehtuuri- ja designmuseon pääsuunnittelija.
Vieraskynien kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/