Yhdysvaltojen voimavarat eivät riitä kauhuskenaariossa Euroopan puolustamiseen. Euroopalla voi olla edessään vaaran vuodet.
Lue tiivistelmä
Yhdysvallat siirtää painopistettään Euroopasta Tyynenmeren alueelle keskittyäkseen Kiinan uhkaan, ja presidentti Donald Trumpin hallinto on ilmaissut haluavansa uudenlaisen taakanjaon Euroopassa.
Puolustusministeri Antti Häkkänen arvioi, että Euroopan mailla menee perinteisen puolustuskyvyn johtoroolin ottamiseen 5–10 vuotta, mutta asiantuntijat pitävät arviota mahdollisesti optimistisena.
Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Ville Sinkkonen sanoo, että Yhdysvallat on valmis tukemaan poliittisia voimia, joilla voi olla hajauttava vaikutus Euroopan unionille ja Euroopan turvallisuusjärjestykselle.
Yhdysvallat siirtää painopistettään Euroopasta Tyynenmeren alueelle keskittyäkseen Kiinan uhkaan.
Viesti on kuultu ennenkin, mutta Donald Trumpin toisella presidenttikaudella asia on ilmaistu eurooppalaisille kirkkaasti.
– Viimeisen vuoden aikana Trumpin hallinto on sanonut hyvin selkeästi, että he haluavat tehdä uudenlaisen taakanjaon Euroopassa, puolustuspolitiikkaan perehtynyt asiantuntijalähde sanoo IS:lle.
Euroopalla voi olla edessään vaaran vuodet, asiantuntija näkee.
Lähtötilanne on karu: Euroopan maiden armeijat on säästetty hyvin pieniksi kylmän sodan jälkeen. Taistelukykyisiä joukkoja on vähän.
– Ne sopeutettiin tekemään kriisinhallintaa terroristeja vastaan Lähi-idässä ja Afrikassa eikä käymään laajamittaista sotaa Venäjää vastaan. Vaikka maavoimissa olisi numeerisesti paljon joukkoja, siellä on enimmäkseen tukihenkilöitä, varasto- ja tietokonetaistelijoita.
Suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä on Euroopassa harvinainen. Ilman yleistä asevelvollisuutta on vaikeaa saada laajoja joukkoja.
– Ammattiupseereita kyllä aina löytyy, mutta jalkaväkisotilaana oleminen ei ammattina kiinnosta enää nuorisoa. Se on huonosti palkattua, fyysisesti ja henkisesti vaativaa, olla jossakin takahikiällä kaukana kaupungin valoista, asiantuntijalähde kuvaa tilannetta.
Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) arvioi IS:lle, että Euroopan mailla menee perinteisen puolustuskyvyn johtoroolin ottamiseen 5–10 vuotta.
Tämäkin arvio voi olla optimistinen.
– Jos Nato-maat täyttävät puolustusmenovelvoitteensa ja jos henkilöstö-, infrastruktuuri- ja tuotantopullonkauloja saadaan ratkottua järkevällä tavalla, 5–10 vuotta voi olla ihan oikeansuuntainen arvio. Jos jossakin tulee vakavia ongelmia, puhutaan enemmänkin 15 vuodesta, asiantuntijalähde katsoo.
– Jos olisin venäläinen, katsoisin, että tällainen suunnitelma Euroopalla on, kannattaako odottaa kymmentä vuotta, että Eurooppa on taas tolpillaan. On sotatalous pystyssä, koneisto jauhaa punaisena joukkoja ja kalustoja, lähde jatkaa.
Oleellinen tekijä on lännen yhtenäisyys, asiantuntijalähde painottaa.
– Jos länsi on yhtenäinen ja päättäväinen, Venäjä häviäisi sodan Natoa vastaan ja he tietävät sen.
– Mutta jos länsi on levällään kuin varpusparvi, jos Yhdysvallat alkaa repiä Grönlantia liittolaismaaltaan Tanskalta ja jos Saksassa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa astuu valtaan äärioikeisto, niin kuinka Venäjä arvioi Euroopan ja Naton alueen päättäväisyyttä puolustaa itseään?
Trump on hämmästyttänyt väittämällä, että Venäjä haluaa Ukrainan ”menestyvän”. Kuvassa Venäjän presidentti Vladimir Putin Moskovassa joulukuun lopulla. Kuva: Mikhail Metzel / Sputnik / Reuters
Jos länsi on yhtenäinen ja päättäväinen, Venäjä häviäisi sodan Natoa vastaan.
Euroopalla on Iso-Britannia mukaan luettuna noin 1,5 miljoonaa sotilasta, enemmän kuin Venäjällä.
Transatlanttisiin suhteisiin, Natoon ja sodankäynnin muutoksiin perehtynyt tutkijatohtori Eoin Micheál McNamara Ulkopoliittisesta instituutista sanoo, että ”numerot näyttävät ihan hyvältä”.
– Mutta joukkomme ovat hyvin staattisia. Näimme Venezuelassa jälleen, että amerikkalaiset ovat paljon eurooppalaisia edellä kyvyssä liikkua nopeasti ja saavuttaa tavoitteet, McNamara sanoo painottaen liikkuvuuden merkitystä pelotteen luomisessa.
Ulkopoliittisen instituutin tutkijatohtori Eoin Micheál McNamara arvioi, että kollektiivisten tarpeiden paneminen kansallisten tarpeiden edelle tulee olemaan taloudellisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti hyvin vaikeaa monille eurooppalaisille hallituksille. Kuva: Ulkopoliittinen instituutti
Amerikkalaiset ovat paljon eurooppalaisia edellä kyvyssä liikkua nopeasti ja saavuttaa tavoitteet.
McNamaran mukaan Eurooppa olisi hyvin riippuvainen Yhdysvaltojen komennosta, kehittyneistä teknologioista ja sotilaslogistiikasta joukkojen siirtämisessä, jos turvallisuustilanne heikkenisi.
Asiantuntijalähteen mukaan Eurooppa on riippuvainen esimerkiksi Yhdysvaltojen tuottamasta tiedustelutiedosta sekä maalittamis- ja paikannustiedoista.
– Sitten on hyvin kalliita järjestelmiä kuten ilmatankkauskoneet, jotka ovat aivan olennaisia modernissa sodankäynnissä. Ja pitkälle ulottuvassa täsmäiskukyvyssä, puhutaan Tomahawk-tyyppisestä kyvystä, Yhdysvallat on ihan suvereeni.
Saksa on paisuttanut puolustusbudjettiaan, mutta yleistä asevelvollisuutta ei olla palauttamassa. Kuvassa Saksan puolustusministeri Boris Pistorius Liettuassa viime vuoden huhtikuussa. Kuva: Lisi Niesner / Reuters
Kielin instituutti on arvioinut raportissaan, että Eurooppa tarvitsisi jopa 300 000 sotilasta lisää, jos Yhdysvallat vetäytyisi Euroopasta.
Arvio perustuu siihen, että jos Venäjä hyökkäisi eurooppalaiseen Nato-maahan, Yhdysvallat voisi saada jalkeille jopa 300 000 sotilasta.
Asian ydin on tämä: amerikkalaiset sotilaat eivät olisi välttämättä käytettävissä Euroopassa, jos tilanne eskaloituisi globaaliksi suursodaksi.
– Jos sodat menevät siististi niin, että yhdellä kertaa soditaan Euroopassa ja toisella kertaa jossakin muualla, ei siinä ole mitään hätää, mutta jos tulisi samanaikainen globaali suursotatilanne, sitten Yhdysvallat ei kyllä repeä tavanomaisilla kyvyillä joka paikkaan, asiantuntijalähde muotoilee.
Yhdysvaltojen merijalkaväen sotilaat harjoittelivat elokuussa 2022 Suomen merivoimien kanssa Upinniemessä. Kuva: Lassi Rinne
Yhdysvallat ei kyllä repeä tavanomaisilla kyvyillä joka paikkaan.
Onko Euroopassa valtio, joka voisi ottaa selkeän johtoroolin ja astua Yhdysvaltojen tilalle?
– Lyhyt vastaus on, että valitettavasti ei ole, McNamara sanoo.
– Katsomme Isoa-Britanniaa, Saksaa, Ranskaa ja Puolaa. Yhteisten yksiköiden ja prikaatien laittaminen yhteen on äärimmäisen vaikeaa, se on vaikeaa luottamusnäkökulmasta, mutta jos se tapahtuu eurooppalaisella tasolla, se tapahtuu näiden neljän maan yhteistyön kautta, McNamara näkee.
McNamara kuvailee Britannian taloudellista tilannetta melko halvaantuneeksi. Rahaa armeijan ongelmien korjaamiseen ei ole.
Saksan etuna on vahva talous, mutta poliittista halukkuutta asevelvollisuuden palauttamiseen ei ole.
Tutkijatohtori McNamara kuvailee Britanniaa kysymysmerkiksi sotilaallisen valmiuden saralla. Tutkijan mukaan Britannian sotilaalliset kyvykkyydet eivät aina riitä tehtyihin sitoumuksiin. Kuva Latviasta marraskuussa 2022 pidetystä Nato-harjoituksesta. Kuva: Ints Kalnins / Reuters
Milloin Yhdysvallat voisi vetäytyä Euroopasta?
Reuters uutisoi joulukuussa, että Yhdysvallat haluaisi luovuttaa johtoroolin Euroopalle jo ensi vuoden aikana.
Asiantuntijalähteen mukaan Yhdysvaltojen puolustushallinto on kiistänyt väitteen aikarajasta.
– Yhdysvallat on edelleen ollut halukas hoitamaan tämän asian hallitusti.
Myönteisenä Euroopan näkökulmasta voi pitää sitä, että Trumpin hallinnon kerrotaan ilmaisseen selkeästi, että Yhdysvallat huolehtii Naton ydinpelotteesta, kun Eurooppa ottaa vastuuta tavanomaisesta puolustuksesta.
Yhdysvaltojen strategiapaperin ytimessä on Amerikka ensin -slogan. Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Ville Sinkkonen katsoo tämän tarkoittavan sitä, että Yhdysvallat pyrkii irtautumaan ikävistä pidäkkeistä – kuten kansainvälisistä instituutioista – jotka heikentävät Trumpin hallinnon näkökulmasta Yhdysvaltojen kykyä toimia maailmassa. Kuva: Toni Repo / IS
Pelisäännöt ovat silti muuttumassa.
Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan perehtynyt Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Ville Sinkkonen näkee, että Yhdysvaltojen uudessa kansallisen turvallisuuden strategiassa suhtaudutaan hyvin penseästi liittolaisuussuhteisiin.
Yhdysvallat ilmoittaa olevansa valmis auttamaan esimerkiksi puolustushankinnoilla maita, jotka ottavat enemmän vastuuta naapurustojensa turvallisuudesta.
– Tässä on vastikkeellisuusajattelua, mikä istuu hyvin Trumpin ulkopoliittiseen ajatteluun. Kyllä tässä on sellainen viesti liittolaisille, että mitä enemmän kannatte korttanne kekoon, sitä todennäköisemmin teitä tuemme, Sinkkonen sanoo.
Uuden strategialinjauksen mukaan Yhdysvallat panee vuosien laiminlyönnin jälkeen täytäntöön Monroen doktriinin palauttaakseen Amerikan ylivallan läntisellä pallonpuoliskolla. Kuvassa presidentti Trump republikaanien tilaisuudessa loppiaisena. Kuva: Kevin Lamarque / Reuters
Vaikka Yhdysvaltojen strategisen painopisteen muuttuminen henkilöityy Trumpiin, muutos alkoi jo demokraattipresidentti Barack Obaman aikana.
– Yhdysvaltojen puolustuksen näkökulmasta Venäjä on pyörremyrsky, mikä myrskyää nyt, mutta Kiina on ilmastonmuutos, asiantuntijalähde kuvailee.
Metafora tökkii siinä mielessä Trumpin hallinnon kohdalla, ettei se näytä kantavan huolta ilmastonmuutoksesta.
Kansallisen turvallisuuden strategiassa linjataan, että Yhdysvallat hylkää katastrofaalisena pitämänsä ilmastonmuutos- ja nettonollapäästöideologiat, jotka uhkaavat Yhdysvaltoja ja hyödyttävät Yhdysvaltojen vastustajia.
EuroopaSTA Yhdysvallat linjaa uhmakkaasti: Yhdysvallat haluaa Euroopan pysyvän eurooppalaisena ja palauttavan sivilisaationsa itseluottamuksen.
Strategiassa kannetaan huolta siitä, että jos ”nykyiset suuntaukset” jatkuvat, manner on tunnistamaton 20 vuodessa tai vieläkin lyhyemmässä ajassa.
Tämä voi tehdä tietyistä Euroopan maista epäluotettavia liittolaisia, strategiassa maalaillaan.
– Tämä reflektoi paljon sitä huolta, mitä tällä hallinnolla ja tietyillä henkilöillä tässä hallinnossa on. Trumpin hallinto näkee eurooppalaiset eliitit heidän sisäpoliittisten haastajiensa jatkeena. Jos eivät suoranaisesti vihollisina niin vähintään ongelmallisina toimijoina, Sinkkonen analysoi.
Euroopan maista Ranskalla ja Iso-Britannialla on ydinpelotteensa. Kuvassa ranskalainen sotilas amerikkalaisten johtamassa sotaharjoituksessa kesäkuussa Kreikassa. Kuva: Louisa Gouliamaki / Reuters
Trumpin hallinto näkee eurooppalaiset eliitit heidän sisäpoliittisten haastajiensa jatkeena.
Sinkkosen mukaan strategiassa tuodaan hyvin selvästi esille, että Yhdysvallat on valmis tukemaan poliittisia voimia, joilla voi olla erittäin hajauttava vaikutus Euroopan unionille ja Euroopan turvallisuusjärjestykselle.
– Euroopan näkökulmasta tässä strategiassa on kolme ongelmaa: ensimmäinen on haaste, minkä strategia heittää kansainväliselle sääntöpohjaiselle järjestykselle ja kansainvälisille instituutioille.
– Toinen ongelma on siirtymä: läntinen pallonpuolisko ja indopasifinen alue nähdään tärkeämpinä ja Eurooppa tulee kolmantena. Kolmas ja ehkä kaikkien ongelmallisin elementti on tapa, jolla Yhdysvallat haluaa puuttua siihen, miten eurooppalaiset yhteiskunnat toimivat.
Euroopan näkökulmasta kysymyksiä herättää myös Ukrainaa koskeva linjaus, jonka mukaan Yhdysvaltojen etuna on neuvotella nopeasti vihollisuuksien lopettamisesta Euroopan talouksien vakauttamiseksi, sodan laajenemisen estämiseksi sekä strategisen vakauden palauttamiseksi Venäjän kanssa. Muotoilussa viitataan myös Ukrainan jälleenrakennuksen mahdollistamiseen.
Voiko tämän tulkita niin, että Yhdysvallat haluaa nopeasti rauhan Ukrainaan, jotta se pääsee tekemään bisnestä Venäjän kanssa Ukrainan kustannuksella?
– Miten paljon se tapahtuu Ukrainan kustannuksella, on kysymys erikseen. Viesti on, että Eurooppa ja Ukraina ovat tässä ikään kuin rauhan tiellä ja Yhdysvallat on miltei neutraali osapuoli, Sinkkonen katsoo.
Asiantuntijalähde pitää Ukrainan sodan lopputulosta aivan keskeisenä asiana Euroopan näkökulmasta.
– Saavuttaako Venäjä tavoitteitaan? Haluaako se jatkaa edelleen tavoitteidensa ajamista väkivallalla? Kuinka voimissaan Venäjä on? Ehkä kaikkein vaikein mitattavissa oleva tekijä on lännen yhtenäisyys. Se on merkittävin komponentti, asiantuntijalähde toistaa.