”Kun Marttinen sanoo, ettei ”hopealuotia” ole, hän sivuuttaa pohjoismaisen ankkurisijoittamisen mallin”, kirjoittaja toteaa.
Työministeri Matias Marttinen (kok.) totesi Satakunnan Kansan (SK 8.1.), ettei hallituksella ole mahdollisuuksia elvytystoimiin, koska EU-varoja ei ole käytössä samoin kuin Etelä-Euroopassa. Tämä on vaarallinen ja virheellinen analyysi maassa, jonka kansallinen varallisuus on suurempi kuin koskaan.
Suomea vaivaa krooninen finanssoituminen ja isännyyden pako. Samaan aikaan kun olemme nousseet EU:n työttömyystilastojen kärkeen (10,6 %), kotitalouksien tileillä makaa 115 miljardia euroa ja eläkerahastoissa on 275 miljardia euroa. Ongelma ei ole pääoman puute, vaan se, että hallinto on säännellyt ja ohjannut tämän rahan karkuun kotimaasta.
Kun Marttinen sanoo, ettei ”hopealuotia” ole, hän sivuuttaa pohjoismaisen ankkurisijoittamisen mallin. Ruotsi, Tanska ja Norja eivät odota passiivisesti maailmankaupan piristymistä. Ne käyttävät omia kansallisia rahastojaan ja pääomiaan ankkurisijoittajina, jotka luovat vakaan pohjan kotimaiselle teollisuudelle ja hajautetulle energiantuotannolle.
Meillä hallitus poimii ”rusinat pullasta” naapurimaiden malleista kyykyttämällä työvoimaa, mutta unohtaa sen tärkeimmän: isännyyden. Jotta investoinnit kotiutuvat, tarvitaan työrauhaa ja aitoa yhteiskuntavastuuta (ISO 26000), ei vastakkainasettelua.
On turha syyttää ilmastotoimia tai EU-rahoituksen puutetta, jos oma 400 miljardin euron pääomapotentiaali jätetään hyödyntämättä. Työttömyys ei taitu selittelyllä, vaan tukkimalla kansantalouden perälauta ja palauttamalla isännän ote omaan rahaan.
Jyrki Saari
Pori
Hallitus poimii ”rusinat pullasta” naapurimaiden malleista kyykyttämällä työvoimaa.