Lukijan mielipide|Palkkiohoidon tarkoitus on tukea hoitoon sitoutumista kriittisessä vaiheessa, jolloin motivaatio on usein vielä hauras ja keskeyttämisen riski suuri.
Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.
Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua Helsingin kokeilusta, jossa stimulantteja käyttäville tarjotaan palkkioihin perustuvaa hoitomallia osana päihdehoitoa. Kokeilu on herättänyt runsaasti tunteita ja voimakasta kritiikkiä erityisesti sosiaalisessa mediassa. Keskustelussa kuitenkin sekoittuu usein se, mitä ollaan tekemässä, kenelle malli on tarkoitettu ja mihin tutkimusnäyttö perustuu.
Kyse ei ole yksittäisestä irtiotosta tai päihteiden käytön palkitsemisesta, vaan kaupungin ja terveydenhuollon toimijoiden yhdessä toteuttamasta rajatusta ja seurattavasta kokeilusta. Tavoitteena on vastata erityisesti stimulantteja käyttävien, usein nuorten aikuisten, hoidon keskeytymisiin, jotka tapahtuvat nykyisin jo aivan hoidon alkuvaiheessa.
Palkkiohoito on yksi tutkituimmista ja vahvimmin näyttöön perustuvista hoitomuodoista erityisesti stimulantteja käyttävien hoidossa. Kansainvälisesti mallia on tutkittu laajasti, ja sen on toistuvasti osoitettu parantavan hoitoon sitoutumista ja vähentävän hoidon keskeytymisiä. Kyse ei ole uudesta tai kokeellisesta ideasta, vaan hoitomuodosta, jota on arvioitu useissa satunnaistetuissa tutkimuksissa ja meta-analyyseissä.
Yksi keskeisimmistä haasteista päihdehoidossa, erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten kohdalla, on se, että hoito katkeaa jo aivan alkuvaiheessa. Moni ei ehdi koskaan varsinaiseen kuntoutukseen asti. Palkkiohoidon tarkoitus on tukea hoitoon sitoutumista juuri tässä kriittisessä vaiheessa, jolloin motivaatio on usein vielä hauras ja keskeyttämisen riski suuri.
Keskustelussa palkkiohoito mielletään toisinaan suurten rahasummien jakamiseksi tai päihteiden käytön palkitsemiseksi. Todellisuudessa palkkiot ovat pieniä, tarkkaan rajattuja ja sidottuja konkreettiseen hoitoon liittyvään toimintaan, kuten hoitokäynneille osallistumiseen tai sovittuihin testituloksiin. Tarkoituksena ei ole ostaa raittiutta, vaan tukea hoidon jatkuvuutta.
On myös tärkeää todeta, että palkkiohoito ei korvaa perinteistä päihdekuntoutusta tai muuta psykososiaalista hoitoa. Se ei ole vaihtoehto muille hoitomuodoille, vaan yksi lisätyökalu osana laajempaa hoitokokonaisuutta.
Päihdehoidossa on uskallettava käyttää uusia, tutkittuja ja hallitusti toteutettuja toimintamalleja, jos haluamme tavoittaa ne ihmiset, jotka nyt jäävät hoidon ulkopuolelle. Muuten lyömme päätä samaan seinään ja odotamme eri lopputulosta.
Keskustelua palkkiohoidosta on syytä käydä, mutta sen tulisi perustua faktoihin eikä pelkkiin mielikuviin. Lopulta hoitomallien arvo mitataan sillä, auttavatko ne ihmisiä pysymään hoidossa ja vähentävätkö ne päihdehaittoja. Siksi on perusteltua, että uusia malleja kokeillaan avoimesti ja niiden vaikutuksia seurataan huolellisesti.
Tuomas-Heikki Koivisto
kehittämiskoordinaattori
Ponnari-hanke
HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa http://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.