Yhä useampi meistä käyttää tekoälyä osana omaa arkea ja työelämää. Tuntuu, että tänä päivänä kahvipöytien kulutetuimmat lauseet ovat “Kysyin tekoälyltä, että…” ja “Pyysin tekoälyä tekemään…”.

Sama ilmiö on rantautunut myös musiikkialalle. Siinä missä osa tekijöistä käyttää tekoälyä biisin sanoituksen, sävellyksen ja/tai tuotannon tukena, on sosiaalinen media täynnä myös kokonaan tekoälyn tekemiä kappaleita.

Selaillessani muutama päivä sitten instagramia vastaan ui jälleen yksi esimerkki tekoälyartistin aikaansaannoksesta. Soutaja Jari Saario oli postannut vuoden viimeisenä päivänä itsestään kuvan, jonka taustalla soi hänelle tehty ylistyslaulu.

“Soututiimiltä, kun tulee tällainen biisi, niin siihen on hyvä lopettaa vuosi 2025!”, hän hehkutti kuvatekstissä.

Kommenttikenttä täyttyi nopeasti sadoista uudenvuodentoivotuksista, joissa ihmiset kehuivat Saariosta tehtyä kappaletta sekä myös postaukseen valittua kuvaa. Tekoälyllä on siis faneja selvästi myös valokuvataiteen saralla, sillä myös soutajan itsestään ottama selfie ja sen tausta oli editoitu tekoälyllä.

Minä itse, kuten meistä nuoremmista varmasti valtaosa, tunnistan tekoälyllä tehdyn musiikin välittömästi. Tai korjataan, ainakin suomen kielellä laulettujen kappaleiden joukosta nämä on helppo poimia, sillä pelkästään jo ääni ja äänenpaino paljastavat ettei kyseessä ole todellinen henkilö.

Tekoälystä ja sen vaikutuksista musiikkialaan voisi varmasti paasata kokonaisen juttusarjan verran, mutta jätetään se viisaammille ja palataan takaisin soutajan somepäivitykseen.

5. tammikuuta aamupäivään mennessä postaus oli kerännyt 349 kommenttia. Ainoa näistä kommenteista, joka nosti esille tekoälyn, on sama henkilö, joka on tehnyt postauksessa soivan kappaleen.

Hän kertoo täysin avoimesti kappaleen melodioiden, sovituksen ja äänen olevan tekoälyn käsialaa. Kommentilla on tätä kirjoittaessa 35 tykkäystä ja yksi kommentti, jossa toinen hengenheimolainen kertoo tekevänsä lauluja tismalleen samalla tavalla.

Vaihtoehtoja on kaksi. Joko ihmiset eivät oikeasti enää näe tai kuule, mitkä ovat tekoälyn tuotoksia ja mitkä eivät, tai sitten he näkevät ja kuulevat, mutta eivät välitä. Pieni optimisti sisälläni liputtaa tuota ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta silmätesti kommenttikentän uumeniin lyö pelimerkit pöytään jälkimmäisen puolesta.

Ymmärrän, että kommenteissa valtaosa on yli 40-vuotiailta, mutta ei se mielestäni perustele kuuroutumista oikealle musiikille ja ihmisen itse tekemälle taiteelle.

En oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Toisaalta aikuisten ihmisten uskomaton kyvyttömyys tunnistaa tekoälyn luomuksia luo allekirjoittaneessa sääliä, mutta samalla se kuumottaa.

Onko maailmaan vähitellen kehittymässä kuulijakunta, joka ei enää välitä, onko somessa vastaan tuleva kappale jonkun nuoren taiteilijan hengentuotos vai 5 minuutissa tekoälyn generoima satunnainen kasa sanoja ja sointuja?

Kirjoittaja on Janakkalasta kotoisin oleva laulaja-lauluntekijä.