Olisiko tässä kirjallinen maailmanennätys, jos vertaillaan kuinka suppealla sivumäärällä voi nousta maailmanluokan klassikoksi?
Juan Rulfoa (1917–1986) pidetään yhtenä 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista latinalaisamerikkalaisista kirjailijoista. Vuonna 1955 häneltä ilmestyi romaani Pedro Páramo, josta tuli käänteentekevä teos: se viitoitti tietä maagiselle realismille kirjallisuudessa ja käänsi valokeilaa Latinalaisen Amerikan kertojia kohtaan.
Meksikolaisen Rulfon romaani loi pohjaa sille, että 1960-luvulla mantereelta nousi esiin Gabriel García Márquezin kaltaisia maailmantähtiä.
Tänä vuonna Pedro Páramon julkaisusta tulee kuluneeksi 70 vuotta. Yhtä kauan on siitä, kun Rulfo vaikeni kirjailijana.
Avaa kuvien katselu
Netflix julkaisi Pedro Páramo -romaaniin (1955) perustuvan elokuvan loppuvuodesta 2024. Kuva: Juan Rosas / Netflix
Rulfo nousi maailmanmaineeseen jo 1950-luvulla ja eli vuoteen 1986 asti. Uusia teoksia ei tullut, mutta arvostus on säilynyt.
Alle 300 sivua. Siinä Rulfon koko kirjallinen tuotanto, yksi novellikokoelma ja romaani.
”Yksinäisin mies” kirjoittaa mestariteoksen
Rulfo kutsui itseään miehistä yksinäisimmäksi.
Mielivaltaiset kuolemat olivat lapsuusvuosien ydinkokemus. Rulfo näki, kun isä ja isoisä surmattiin Meksikon vallankumouksen väkivaltaisissa kahakoissa 1920-luvulla. Myös äiti kuoli varhain.
Yksin jäänyt lapsi löysi seuraa kirjoista.
Avaa kuvien katselu
Kirjailija Juan Rulfo kuvattuna noin vuonna 1956. Kuva: Fundación Juan Rulfo / Siltala
Kirjoittamisen Rulfo aloitti parikymppisenä. Hän luki paljon pohjoismaisia kirjailijoita, kuten Knut Hamsunia sekä suomalaisittain kiinnostavasti Frans Emil Sillanpäätä.
Hänestä ei kuitenkaan koskaan tullut varsinaista ammattikirjailijaa. Yliopisto-opinnot jäivät, kun nuoren perheenisän piti tehdä palkkatöitä.
Rulfo tienasi elantonsa autonrenkaiden myyntiedustajana ja maahanmuuttoviraston vastentahtoisena virkamiehenä. Työajan käytöstä kertonee, että pöydällä notkuivat kirjapinot.
Lyhyiden apurahakausien turvin Rulfo viimeisteli julkaisukuntoon ensin novellikokoelman Tasanko liekeissä (1953) ja pari vuotta myöhemmin Pedro Páramon, jota oli suunnitellut vuosia. Rulfo on kuvaillut romaanin olleen hänen päässään valmiina. Varsinainen kirjoitustyö vei neljä-viisi kuukautta.
Avaa kuvien katselu
Yli 30 kielelle käännetty Pedro Páramo on kaikkein käännetyin meksikolainen romaani. Kuva: Sari Casal / YleSetä kuoli ja muut selitykset
Pedro Páramon suosio kasvoi vähitellen, ja 1950-loppuun mennessä Rulfosta oli tullut kansainvälinen kirjailijatähti.
Olisi voinut kuvitella, että hän olisi heittäytynyt täysillä kirjailijaelämään.
Mutta Rulfo jatkoi päivätyötään, nyt Alkuperäiskansojen instituutissa, uppoutuneena häntä mitä ilmeisimmin kiehtoneeseen antropologiseen tutkimukseen. Hän viihtyi omissa oloissaan eikä tuntunut kaipaavan seurapiireihin.
Rulfolta kyseltiin ja kärtettiin, milloin seuraava kirja ilmestyisi.
Pitkään hän puhui työn alla olevasta teoksesta, joka kulki nimellä La Cordillera, ”vuoristo”. Muistiinpanoja ei ole löytynyt.
Eräässä vaiheessa hän sanoi, että sai tarinansa lempisedältään. Sitten setä kuoli, ja tarinat loppuivat.
Mitä Rulfo aikoi? Vaihtelevien selitysten todenmukaisuus jäänee arvoitukseksi.
Yksi vastaus kuului: ”Kaikkien on tässä maassa tehtävä töitä elääkseen.”
Pedro Páramosta sanottua
- ”Parhaita espanjan kielellä kirjoitettuja romaaneja” – Jorge Luis Borges
- ”1900-luvun kirjallinen mestariteos” – Susan Sontag
- ”Kaunein espanjan kielellä kirjoitettu romaani” – Gabriel García Márquez
Avaa kuvien katselu
Päähenkilö Juan Preciado saapuu kuvitteelliseen Comalan kylään etsimään isäänsä Pedro Páramoa. Roolin näyttelee Narcos-sarjassakin nähty Ténoch Huerta (kuvassa vas). Kuva: Carlos Somonte / NetflixAutioituneen kylän äänet puhuttelevat yhä
Pedro Páramossa vallitsee arvoituksellinen tunnelma, jossa puhuvat autioituneen kylän äänet.
”Mitä enemmän Comalasta paljastuu, sitä vaikeampi sitä on käsittää. Onko tämä unta vai todellisuutta, ovatko ihmiset eläviä vai kuolleita?”, Rulfon suomentaja Tarja Roinila on kirjoittanut.
Pirstaleista teosta on kutsuttu ensimmäiseksi moderniksi latinalaisamerikkalaiseksi romaaniksi. Hengenheimolaisuutta on aistittavissa William Faulkneriin, jonka teoksia Rulfon tiedetään ihailleen.
Tänä vuonna 70 vuotta täyttävä teos on maailmankirjallisuutta ja kansanromaani, joka puhuttelee yhä niin lukijoita kuin muita kirjailijoita. Arvostettu meksikolainen nykykirjailija Fernanda Melchor on kertonut saaneensa nimenomaan Rulfon kielestä innoitusta läpimurtoteokseensa Hurrikaanien aika (suom. 2021).
Asemasta nykyajassa kertoo myös tuore Netlix-filmatisointi.
Hiljaisuus jatkui, maine kasvoi
Rulfon nousua maailmanmaineeseen ja suosiota kotimantereella avitti todennäköisesti se, että hänen teoksensa käännettiin varhain, etenkin englanniksi ja saksaksi. 1950-luvulla käännökset olivat sinnikkäitä kulttuuritekoja, sillä Latinalaista Amerikkaa pidettiin vielä kirjallisesti marginaalisena alueena.
Suomeksi Rulfon teokset saatiin ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan 1990-luvulla, ja 2010-luvulla novellit ja romaani julkaistiin yhteisniteenä.
Paradoksaalisesti Rulfon hiljaisuus tuntuu vain kasvattaneen hänen arvostustaan.
On täysin poikkeuksellista, että kirjailija jättäisi yhtä niukalla tuotannolla yhtä kestävän kirjallisen perinnön. Ja poikkeuksellinen on myös Rulfon päätös.
Tiettävästi Rulfo kirjoitti koko ikänsä. Muutamaa kertomusta ja elokuvakäsikirjoitusta lukuun ottamatta hän ei vain mielestään saanut aikaiseksi enää mitään julkaisemisen arvoista.
Tyhjentävää vastausta vaikenemiselle ei koskaan saatu, mutta Rulfo ei osoittanut erityisemmin tuskailevan päätöstään.
Ennätyksellistä itsekritiikkiä – tai ennätyksellistä arvostelukykyä.
Pedro Páramo (1955) ja Sadan vuoden yksinäisyys (1967)
- Selkeimpiä esimerkkejä Pedro Páramon vaikutusvaltaisuudesta on sen merkitys kolumbialaisnobelisti Gabriel García Márquezille ja menestysteos Sadan vuoden yksinäisyydelle
- García Márquez on kertonut Rulfon romaanin lukemisen olleen hänelle täysin ratkaiseva kokemus
- Aavemainen Comalan kylä toimi esikuvana myyttiselle Macondolle
- Yksi virke inspiroi García Márquezia tämän oman teoksen tunnettuun aloitukseen:
- ”Vuosia myöhemmin isä Rentería oli muistava yön, jona hän valvoi kovassa sängyssään saamatta unta ja lähti lopulta ulos.” Pedro Páramo, suom. Tarja Roinila
- ”Vuosia myöhemmin, seistessään teloitusryhmän edessä, eversti Aurelio Buendía muisti kaukaisen illan jolloin hänen isänsä vei hänet tutustumaan jäähän.” Sadan vuoden yksinäisyys, suom. Matti Rossi.
Lähteitä: Suomentaja Tarja Roinilan alkusanat / Tasanko liekeissä ja Pedro Páramo (Siltala, 2014), Grandes Infelices -podcast, Rulfon haastattelu (1977).
Avaa kuvien katselu