1850-luku: Sherlock Holmes Lapissa. 

Karhun keiton lähtökohta on yhtä aikaa absurdi ja kiehtova: ruotsinsaamelaisen herätysliikkeen voimahahmo Lars Levi Laestadius (Gustaf Skarsgård) tutkimassa henkirikosten sarjaa 1850-luvun ”vittulanjänkällä”, piippu suupielessä ja kulmat syvässä kurtussa kuin Sherlock Holmesilla konsanaan.

Vielä brittisalapoliisiakin läheisempi rinnastus löytyy Umberto Econ Ruusun nimestä, jossa hengenmies niin ikään ratkoi maallisia rikoksia ja paljasti siinä sivussa ihmisluonnon pimeimpiä puolia. Aivan samoin Karhun keiton päähenkilö osoittaa, kuinka ihmissydämessä voi asua sekä lempein hyvyys että pohjaton pahuus eikä moraalinen rappio tai ylemmyys perustu yksilön sosioekonomiseen asemaan.

Karhun keitossa julmuus kohdistuu nuoriin naisiin sekä väärärotuiseen teinipoikaan, jonka Laestadius on ottanut ottopojakseen. Tytöt surmataan heidän väitetyn moraalisen löyhyyden takia, Jussia (Emil Karlse) vainotaan siksi että hän on lappalainen.

Roviolle meinaa joutua myös Laestadius itsekin, sillä omiin perinnäistapoihinsa jumiutunut kyläyhteisö säikähtää kirkossa lietsottua hengellistä herätystä sekä rovastin ankaruutta juopottelun suhteen. Etenkin paikallinen puolijuoppo nimismies Brahe (Magnus Krepper) ottaa Laestadiuksen silmätikukseen.

Kuusiosainen ja noin viiden tunnin mittainen Karhun keitto näyttää ja kuulostaa tv-sarjan sijasta oikealta elokuvalta. Sen laajakulmakuvaus asettaa ihmisen avaraan miljööseen ja kerrassaan herkuttelee pohjoisen uljailla maisemilla. Juonen tasolla juttu on sen verran addiktoiva, että Mikael Niemen romaaniin perustuva viiden tähden minisarja on käytännössä pakko katsoa yhdeltä istumalta.

Karhun keitto, Disney+.
Mitfordin sisaruksista kertovan tv-sarjan pääosaan nousee Nancy Mitford, jota esittää Bessie Carter. Sarja perustuu todellisiin tapahtumiin. Kuva: Yle/BBC/Kevin Baker
1930-luvu: Mennyt maailma fasismin varjossa

Brittikirjailija Nancy Mitfordin nuoruusmuisteloiden kautta avautuu kiehtova tirkistysluukku fasismin nousuun maailmansotien välisessä Euroopassa. Mitford eli laajan sisaruslaumansa kanssa ylellistä kartanoelämää menneen maailman lumossa, kun äkkijyrkät poliittiset mielipiteet alkoivat nostaa päätään paitsi Saksassa myös koti-Britanniassa.

Yksi Nancyn pikkusiskoista rakastuu maan fasistipuolueen johtajaan, toinen kaukoihastuu Hitleriin ja lähtee baijerilaiseen tyttökouluun päästäkseen lähemmäs intohimojensa hämärää kohdetta. Nancy (Bessie Carter) riutuu keskinkertaisessa avioliitossa ja tarkkailee poliittisia tuulensuuntia mikrotasolta. Todellisuus paljastuu suojattua elämää viettäneelle naiselle vasta, kun hänen hyvä juutalainen ystävänsä pahoinpidellään paikallisten fasistien mielenosoituksessa.

Mitfordin siskokset keskittyy suurelta osin sisarussuhteisiin, vihjailee brittiläisen yläluokan taloudellisen aseman heikentymisestä ja kuvaa valloittavasti debytanttitanssiaisia ynnä muita siniverisiä manöövereitä. Kuningaskunnan sisällä sikiävä fasismi saa sekin pätevän hahmotuksensa, vaikka Britannian omat mustapaidat jäävätkin Hitlerin valtaisan varjon alle.

BBC:n laatutakuulla ja ilmeisen isolla budjetilla toteutettu kuusiosainen minisarja tasapainoilee taidokkaasti yksityisen ja yleisen välillä, hyvin intiimiä aineistoa ja toisaalta avaraa maailmanpoliittista näkymää rytmittäen.

Mitfordin siskokset, YLE Areena.

Bill Skarsgård toistaa Welcome to Derryssä Se-romaanin kahden filmatisoinnin roolinsa ”maailmojensyöjä” Pennywisena. Kuva: HBO Max/Brooke Palmer
1960-luku: Paha asuu pikkukaupungissa

Stephen Kingin monumentaalisen tuotannon ytimessä on kirjailijan kaipuu toisen maailmansodan jälkeiseen kehitysoptimismiin ja amerikkalaisen pikkukaupungin idylliin, jotka kummatkin murtuvat äärimmäisen kauhun edessä. Tuotantonsa pääaiheen mestariteokseksi voi nostaa Se-romaanin, joka on filmatisoitu pariinkin otteeseen ja jonka taustakertomuksena toimii suoratoistovuoden kenties vaikuttavin sarjauutuus Welcome to Derry.

Siinä kerrotaan, kuinka klovnihahmoinen ”maailmojensyöjä” Pennywise (Bill Skarsgård) syntyi ja miten tuo paholainen palaa piinaamaan Derryä aina 27 vuoden välein. Welcome to Derryn ydinkertomuksessa eletään vuotta 1962, mutta sarja ulottuu myös taaksepäin historiaan sekä aivan lopussa vihjaa tulevasta – siis vuodesta 1989, johon King Se-romaaninsa ajoittaa.

Welcome to Derry viittaa Stephen Kingin Hohtoon Dick Hallorannin (Chris Chalk) ”hohtavan” hahmon myötä. Kuva: HBO Max/Brooke Palmer

Kahdeksanosaisen kokonaisuuden kauhu syntyy kahtaalta: sekä katsojalle tarinan henkilöhahmojen kautta syötetystä psykologisesta paineesta että hetkittäin miltei koomisista ällöttävyyksistä, kuten avausjakson groteski paholaisen synnytyskohtaus. King on aina hallinnut kauhun sanallistamisen, mutta Welcome to Derryssä pelon henkinen ulottuvuus on kauttaaltaan vaikuttavampaa kuin sen graafisen pikkutarkka visualisointi.

Kiinnostava on myös sarjassa esitetty ajatus pikkukaupungista jonkinlaisena elävänä organismina, joka on pahuus itse. Teoria kantanee myös vielä syvemmälle Pennywisen menneisyyteen kurottavien potentiaalisten lisäosien verran.

Welcome to Derry, HBO Max.