Tekniikka & Talous- lehden haastattelemien tutkijoiden mukaan Suomi on menettämässä miljardeja euroja, jos yritykset päätyvät viemään taiteenotetun hiilidioksidin Pohjanmerelle.
Joulukuussa 2025 EU teki päätöksiä, joiden mukaan lentoliikenteen pitäisi sekoittaa polttoaineisiinsa synteettisiä polttoaineita. Jo vuonna 2028 sama vaatimus tulee maantieliikenteeseen ja lämmitykseen. Myös päästöoikeuksien ilmaisjakelu päättyy vuonna 2034. Silloin yhtiöiden pitää alkaa maksaa kaikista päästöistä.
Paras raaka-aine uusiutuville ei-biologisen alkuperän polttoaineille olisi sellutehtaiden tuottama hiilidioksidi. Suomen sellutehtaista tulee 24 miljoonaa tonnia biohiilidioksidia. Suomi ja Ruotsi tuottavat 80 prosenttia koko EU:n biohiilidioksidista.
Tutkimusjohtaja Petteri Laaksonen Lut-yliopiston Energiajärjestelmien tiedekunnasta ihmettelee Tekniikka & Taloudelle, miksi biohiilidioksidia ei hyödynnetä, vaikka siitä tulee melkein väkisin voittoa.
Laaksosen mukaan Suomella olisi kahdeksan vuotta aikaa muutokseen.
– Se on aivan liian vähän, koska muutosta ei ole tietääksemme lähdetty suunnittelemaan eikä toteuttamaan, Laaksonen toteaa.
Sen sijaan, että hiilidioksidia jalostettaisiin, Suomessa on käynnistymässä hiilidioksidin kuljettaminen Pohjanmeren hiilidioksidivarastoon.
Muun muassa Vantaan Energia suunnittelee vievänsä hiilidioksidia Pohjanmerelle 2030-luvulla Vuosaaren sataman kautta.
Suomesta voikin tulla hiilidioksidin suurviejä.
Suomen teollisuuslaitokset tuottavat hiilidioksidia 30 miljoonaa tonnia vuosittain.
Tiiminvetäjä Janne Kärki VTT:ltä laskee, että jos Suomessa halutaan napata talteen ja varastoida tai hyötykäyttää päästömäärästä edes 10–20 miljoonaa tonnia, tarvitaan satakunta isohkoa uutta laitosta käsittelemään kaikki se määrä.
Sata isoa laitosta on lukema, joka ei toteudu todennäköisesti ikinä. Realistista lienee, että laitoksia tulee joitakin kymmeniä.
Kärjen mukaan on todennäköistä, että Suomeen rakennetaan jonkinlaisia keskittymiä tai solmuja, joiden infra kokoaa eri päästäjien hiilidioksidin.
Osa hiilidioksidista voi päätyä hyötykäyttöön vetyjalosteiden valmistuksessa ja osa vientiin näiden samojen keskittymien kautta.