Kirjailijana, muusikkona ja sarjakuvapiirtäjänä kunnostautuneen Tommi Liimatan aikaansaannoksiin tutustuneet tietävät, että hän on tavattoman tuottelias taiteilija.
Liimatalta ilmestyy 50. syntymäpäivän kunniaksi tammikuussa 400-sivuinen sarjakuvaromaani nimeltään Syntiselle virsi on kivulias laulaa.
Hänen kanssaan kohta 35 vuotta matkaa tehnyt Absoluuttinen nollapiste -yhtye puolestaan julkaisee yli vuosikymmenen tauon jälkeen uransa 13. pitkäsoittolevyn, nimeltään Magneettipohjoinen.
Lisäksi Liimatalta on tänä vuonna luvassa romaanikirja ja toinenkin soololevy.
Yksi selitys tuotteliaisuudelle on se, etteivät ideat joudu haaskuuseen. Vanhan idean pariin voi kierrättämällä palata uudelleen.
– Aloitin tammikuisen sarjakuva-albumin tekemisen viime vuosikymmenen alussa. Siitä lohkesi aiemmin oma albuminsa, vuonna 2018 ilmestynyt Roskislapsi, Liimatta kertoo ja tiivistää metodinsa:
– Vuotuinen julkaiseminen on mahdollista siksi, että teen useita teoksia rinnakkain. En heitä hyviä ideoita roskiin, vaan varmistan, että niillä on paikkansa.
Päiväkirjan pitäjästä kirjailijaksi
Liimattaa kuunnellessa kutoutuu mielikuva harvinaisen järjestelmällisestä taiteilijasta. Tämä ruokkii osaltaan tuotteliaisuutta.
Liimatan taiteen auki kerimisen voi aloittaa hänen päiväkirjoistaan. Niiden kirjoittamisen 11-vuotias pietarsaarelainen esiteini aloitti toukokuussa 1987.
– Sain lukollisen päiväkirjan lahjaksi kaverilta. Kirjoitin siihen ensin Sleepy Sleepersin Born in the S.A.V.O. -albumin välipuheita.
Ajoittain päiväkirjamerkintöjä on syntynyt satoja sivuja viikossa.
Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Päiväkirjamaisia vihkoja on kertynyt Liimatalle laatikkotolkulla.
– Välillä on saattanut mennä viikkokausia, että päiväkirjan päivittäminen on jäänyt kalenterimerkintöjen varaan, välillä innostuessani olen saattanut kirjoittaa viikossa 500 sivua. Innostus riippuu elämäntilanteesta, Liimatta kertoo.
Päiväkirjakonkarina Liimatta on toimittanut niteen Pentti Saarikosken päiväkirjoista vuosilta 1972–75. Kurkistus nuoruusvuosina Saarikosken kirjallisuuteen on jalostanut Liimatan ilmaisua merkittävästi, muun muassa hänen mikrohistoriaa peilaavissa muistelmakirjoissaan.
– Löysin ylioppilaskeväänäni rovaniemeläisestä divarista Saarikosken teoksen Eino Leino – legenda jo eläessään. Se oli minulle käänteentekevä kirja siinä ikävaiheessa. Se puhuu suoraan lukijalle intiimisti ja selkeällä suomen kielellä. Selkeä suomi voi olla valtavan ilmaisuvoimaista, ilman inhoamiani adjektiiveja, Liimatta kehuu.
Liimatan muisteloita lukiessa ei ensimmäiseksi tarvitse jännittää faktojen todenperäisyyttä. Hänellä on tarkka ja treenattu muisti.
– Opettelin jossain vaiheessa Beatlesin levytysten äänityspäivämäärät ja biisien kestot ja Love Recordsin äänilevykoodit, Liimatta havainnollistaa.
Rock on leikkiä
Liimatan päiväkirjoissa alkoi vierailla vuonna 1989 liverpoolilainen rockyhtye, joka aikanaan oli valloittanut maailman. The Beatles oli 1980-luvun loppuun mennessä kasvanut ikilegendaksi pari vuosikymmentä hajoamisensa jälkeen.
– Musainnostukseni oli lähtenyt kahdeksanvuotiaana Kissistä. Sen jälkeen tulivat Deep Purple, Cream, Doors ja Beatles, kun olin muuttamassa Rovaniemelle. Siellä oli meitä nuoria miehiä, jotka otimme selvää rockin kultakauden, vuosien 1965–74 musiikista, Liimatta muistelee.
Tommi Liimatta tekee Absoluuttisen nollapisteen lyriikat. Vuonna 1991 Rovaniemellä perustettu yhtye julkaisee tänä vuonna pitkän tauon jälkeen uuden albumin.
Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Pikaisesti puhjennut rakkaus Beatlesiin ja sen musiikkiin laukaisi halun perustaa oma bändi. Vuonna 1991 näki päivänvalon teini-ikäisten rovaniemeläispoikien yhtye Absoluuttinen Nollapiste, joka teksteissään ja jo kappaleidensa nimissä katseli maailmaa vinosti.
Absoluuttinen Nollapiste sai mediassa myötäsukaisen vastaanoton. Sen musisoinnissa oli kaikuja reilut puolitoista vuosikymmentä aiemmin esiintymislavoilla paistatelleesta progressiivisesta rockista.
– 70-luvun proge oli iäkkäämmillä musiikkitoimittajilla 90-luvun alussa vielä hyvin muistissa. Meitä kiinnosti yhtyeessä tonkia musiikin nurkkia, jotka eivät olleet muodissa.
Absoluuttinen Nollapiste herätti huomiota Helsingin rockpyhättö Tavastian debyyttikeikallaan 1994 jo sillä, että yhtyeen rumpali Tomi Krutsin soitti selin yleisöön.
Yhtyeelle rock merkitsi mahdollisuutta leikkiä.
– Saimme Nollapisteessä mellastaa täysin vapaasti. Olimme hädin tuskin täysi-ikäisiä, epämuodikkaan progepopin tekijöitä Rovaniemeltä ilman kontakteja Etelä-Suomen musapiireihin, joten meidän oli helppoa laittaa rummut Tavastialla nurin päin. Ihmisiä on helppo hämmästyttää, Liimatta tietää kokemuksesta.
Kuka?
Tommi Juhani Liimatta
Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Kirjailija, sarjakuvapiirtäjä, muusikko, kuvataiteilija.
Syntynyt 14. tammikuuta 1976 Kemissä. Asuu Helsingissä.
Perhe: vaimo, lapset poika ja tytär.
Ylioppilas, opiskellut sarjakuvataidetta Rovaniemellä Rovalan kansanopistossa.
Kirjallista tuotantoa kymmenen romaania, tietokirjallisuutta, sarjakuvia ja lyriikkaa.
Toimii vuonna 1991 perustetussa Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeessä laulajana, säveltäjänä ja sanoittajana. Yhtye sijoittui viidenneksi rockin SM-kisoissa 1993.
Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokas vuonna 2017 romaanilla Autarktis.
Tiiliskivi-palkinto Avainlastu-teoksesta 2003.
Tehnyt Ylen Radio Puheelle lukuisia radiomonologeja.
Nähtiin vuonna 2022 Lego Masters Suomi -ohjelmassa kilpailemassa Suomen parhaan Lego-rakentajan tittelistä.
Ei juhli merkkipäiväänsä.