Iijoen uiton päättymisestä vuonna 1988 ja sen seurauksista on valmistunut dokumenttielokuva. Se esitetään tammikuun lopulla Taivalkoskella, Pudasjärvellä ja Iissä.
Elokuvan työryhmään kuuluivat dokumentaristi Raimo Salo, hänen poikansa Vesa Salo sekä metsäneuvos Juhani Hakkarainen. Hakkarainen ohjasi ja käsikirjoitti ja Raimo Salo kuvasi. Dokumentissa on myös kuvituskuvina haastattelujen yhteydessä saatuja valokuvia sekä viimeisen uiton videota, jonka on kuvannut Eino Pekkala. Joitakin kuvia on metsämuseo Luston kokoelmista.
Siilinjärvellä asuva metsäneuvos Juhani Hakkarainen kertoo, että Iijoki-dokumentin tekemisen taustalla on oman työhistorian yhteys uittoon, yhteistyö Raimo Salon aiempien dokumenttien teossa sekä se, että Unesco lisäsi uittoperinteen ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Hakkarainen myös on aktiivinen Suomen Uittoperinneyhdistyksessä.
– Olin pohjoisessa töissä Vapon aluejohtajana, kun valtio halusi tehdä hallitun rakennemuutoksen ja Martinniemen sahan toiminta päätettiin lopettaa. Minä olin vastuussa siitä projektista. Samaan aikaan Iijoen uitto loppui, ja joen viimeinen erä tuli meille Martinniemeen sahattavaksi. Jäi takaraivoon, että pitää joskus perehtyä Iijoen uittoon, Hakkarainen kertoo.
Dokumenttielokuvan traileri on julkaistu Youtubessa ja docwerstas.comissa. Trailerilla on haastateltu muiden muassa taivalkoskelaista kauppiasta Ari Jalavaa.
– Sillähän oli iso merkitys, ja tietenkin virkisti koko tätä kylän elinkeinoelämää. Kun tuli väkeä, niin ne ostivat. Hyvin iso merkitys oli, Jalava sanoo haastattelussa. Hänen mukaansa uitto vaikutti myönteisesti myös Iijoen kala- ja rapukantaan.
Katso alta dokumentin traileri.
Tiedotteessaan Iijoki-dokumentin tekijät kertovat uiton lopettaminen ei ollut vain tekninen päätös, vaan tilanne oli muodostunut vuosikymmenten aikana.
Vaikka uiton loputtua elettiin hallittua rakennemuutoksien vuosia, uittomiehiä tai -naisia ei pystytty tukemaan. Jokainen sai selviytyä jatkossa, miten pystyi. Työn loppuminen muutti jokivarren elämän. Vuosisatainen kulttuuri, miten uittokausi näkyi väylän varrella, kuihtui. Jäljelle jäivät muistot ja niihin liittyvät tukkilaistapahtumat, Iijokisoutu ja lautanlaskutapahtumat. Ne koettavat säilyttää ja näyttää aineetonta kulttuuriperinnettä tuleville sukupolville, tiedotteessa luonnehditaan.
Metsäteollisuusyritysten välinen kilpailu supistuvista hakkuista kävi 1970-luvulla Iijoenkin alueella yhä kireämmäksi, ja se johti uittajien määrän pienenemiseen. Näin todetaan Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen raportissa Iijoen vesistön uittotoiminta ja sen jälkeiset entisöintityöt vuodelta 2013.
– Vielä 1980-luvun alkupuolella uitto työllisti Iijoella vuosittain 6370 miestyöpäivää, joista varsinaisia uittotöitä oli 3820 päivää. Uiton lopettamisen puolesta puhui 1980-luvun puolivälistä lähtien kuitenkin ennen kaikkea hakkuiden väheneminen sekä maakuljetusten edullisuus, raportissa kerrotaan.
Kemijoella uitto jatkui vuoteen 1991.
Dokumentti
Viimeinen uitto Iijoella
Dokumenttielokuva esitetään Dokumentin ensi-illat ovat Iijoen varrella Iissä Nätteporin auditoriossa 28.1.2026 klo 18, Pudasjärvellä Kurkisalissa Pudasjärvellä Kurki salissa 29.1.2026 klo 17 ja Taivalkoskella sota-ajan perinnehuoneella 30.1.2026 klo 17.
Juhani Hakkarainen teki dokumenttiin haastatteluja, käsikirjoituksen ja ohjauksen.
Raimo Salo teki haastatteluja ja kuvauksia.
Vesa Salo leikkasi ja teki ääni- ja viimeistelytyöt.
Tuotannosta vastasivat Suomen Uittoperinneyhdistys, Soitin Oy ja Raimo Salon www.docwerstas.com.
Rahoittaja oli Metsämiesten säätiö.