Vanhusten hoiva|Muistisairas nainen kuristui hoivakodissa sukulaisensa mukaan sitomisen seurauksena. Tutkijaa turhauttaa, ettei rajoitustoimista vieläkään säädetä lailla.
Lue tiivistelmä
Muistisairas nainen kuoli joulukuussa Esperi Caren hoivakodissa Turussa sukulaisen mukaan sitomisen seurauksena.
Vanhuusoikeuden tutkija Henna Nikumaa sanoo, että Suomesta puuttuu lainsäädäntö ikääntyneiden rajoitustoimista ympärivuorokautisessa hoidossa.
Nikumaan mukaan yhdeksän kymmenestä rajoitustilanteesta olisi ratkaistavissa muilla keinoin, mutta henkilökunnan aika ei riitä vaihtoehtoisiin menetelmiin.
Rajoitustoimilla rikotaan perustuslain mukaista oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen, Nikumaa muistuttaa.
Vanhusten rajoitustoimenpiteille olisi vaihtoehtoja, mutta rajoittamiseen päädytään silti liian usein, sanoo vanhuusoikeuden tutkija Henna Nikumaa.
Alzheimerin tautia sairastava iäkäs nainen kuoli joulukuussa Esperi Caren hoivakodissa Turussa. Tämän sukulaisen mukaan nainen oli ollut sidottuna tuoliin ja kuollut kuristumalla.
Sitominen on yksi rajoitustoimenpiteistä, joihin hoivakodeissa joskus turvaudutaan. Sen kaltaisilla voimakkailla rajoitustoimilla rikotaan kuitenkin perusoikeuksia, kuten liikkumisen vapautta.
Ja siksi Nikumaan mukaan nykylainsäädännöllä ollaan ongelmissa.
Rajoittamiseen päädytään usein siksi, ettei henkilökunnan aika riitä vaihtoehtoisiin keinoihin, Nikumaa sanoo.
”Mutta henkilöstön vähyys ei riitä syyksi rajoittaa.”
Se oli kuitenkin taustalla myös silloin, kun hän itse työskenteli hoitajana ikääntyneiden hoivakodeissa.
”Niinä kertoina, kun jouduin turvautumaan rajoittamiseen, oli yleensä yö. Olin yöhoitajana yksin työvuorossa ja piti äkkiä kyetä tekemään jokin ratkaisu.”
Nikumaan toteuttamat rajoitustoimet liittyivät tyypillisesti esimerkiksi muistisairaaseen, jonka runsaan liikkumisen muut kokivat häiritsevänä vaelteluna.
Tutkijatohtori Henna Nikumaalla on myös omakohtaista kokemusta hoivakotityöstä. Kuva: Eelis Hirvelä
”Muistisairasta rajoitettiin tällöin sitomalla hänet kemiallisesti eli lääkitsemällä liikkumattomaksi.”
Toinen tyypillinen Nikumaan kohtaama tilanne liittyi hygieniahaalariin, jossa on vetoketju selässä ja jota ei saa riisuttua omin neuvoin.
”Se puetaan esimerkiksi siksi, ettei henkilö repisi pois vaippaansa ja sotkisi itseään ulosteeseen.”
Nuori Henna Nikumaa ei kyseenalaistanut rajoitustoimia.
”Nuorempana en edes ymmärtänyt pysähtyä miettimään asiaa. Pidin rajoittamista normaalina osana työtä, hoitoa ja hoivaa.”
Koulutuksen myötä hän on alkanut kyseenalaistaa asiaa. Nikumaa toimii Itä-Suomen yliopistossa vanhuusoikeuden tutkijatohtorina ja työskentelee useissa ikääntyneiden oikeuksien toteutumista tutkivissa hankkeissa.
Hänen pidempiaikaiset kokemuksensa hoivakotityöstä erityisesti muistisairaiden parissa ovat vuosituhannen alusta, mutta myöhemminkin hän on tehnyt keikkatöitä muiden töiden ohella.
Nikumaan mukaan yhdeksän kymmenestä tilanteesta, joissa rajoittamiseen nykyään päädytään, olisivat ratkaistavissa muilla keinoin.
”Ennaltaehkäisten, validaation keinoin ja tukemalla muistisairaan mielekästä arkea.”
Validaatio on vuorovaikutusmenetelmä, joka perustuu muistisairaan myötätuntoiseen ja arvostavaan kohtaamiseen. Se voi tarkoittaa esimerkiksi pysähtymistä kuuntelemaan ja juttelemaan.
”Muistisairas viestii käytöksellään esimerkiksi kipua, hätää, turvattomuutta tai tarvetta tulla kohdatuksi.”
Nikumaan mukaan olennaista on etsiä syy muistisairaan häiritsevänä koetulle käytökselle. Siihen tarvitaan joskus ”salapoliisityötä”, kuten Nikumaa sanoo.
Mutta aina ei: esimerkiksi hygieniahaalarin pukemisen voisi Nikumaan mukaan välttää avustamalla vanhuksen riittävän usein vessaan.
”Mutta tähänkään ei henkilökunnan määrä välttämättä riitä.”
Nikumaa toteaa, etteivät vaihtoehtoiset keinot rajoittamiselle aina auta.
”Ja harvoin rajoittamisessa on taustalla mitään pahantahtoisuutta tai vilpillisyyttä.”
Mutta millaisissa tilanteissa rajoittaminen on aidosti välttämätöntä, sen arviointi ei ole helppoa.
Yksinkertaisimmillaan muutaman kriteerin tulisi Nikumaan mukaan täyttyä: ihmisen itsensä tai muiden terveys, turvallisuus tai omaisuus on vakavassa vaarassa, ihminen ei itse ymmärrä päätöksensä merkitystä tai seurauksia ja kaikki lievemmät keinot on kokeiltu.
Mutta yksinkertaistukset ovat todellisuudessa kaikkea muuta kuin yksinkertaisia. Arvioinnin tueksi kaivattaisiin Nikumaan mukaan lainsäädäntöä ja henkilökunnan lisäkoulutusta.
”Nyt tässä suhteessa eletään villissä lännessä.”
”Maailmalla ei voi enää kutsua Suomen vanhustenhoivaa huippuluokkaiseksi.”
Nikumaan mukaan Suomesta puuttuu lainsäädäntöä nimenomaan ikääntyneiden rajoitustoimista ympärivuorokautisessa hoidossa.
”Se suoraan sanottuna hävettää.”
Rajoitustoimista löytyy säädöksiä Ihmisoikeuskeskuksen mukaan mielenterveyslaista, päihdehuoltolaista, laista kehitysvammaisten erityishuollosta ja monelle korona-aikana tutuksi tulleesta tartuntatautilaista. Nikumaan mukaan lainsäädäntöä rajoitustoimista ikääntyneiden hoivassa on yritetty väsätä jo vuosikausia.
”Hallitus toisensa jälkeen priorisoi muut asiat. Totuus on kuitenkin se, että maailmalla ei voi enää kutsua Suomen vanhustenhoivaa huippuluokkaiseksi.”
Lainsäädännön puute johtaa Nikumaan mukaan ongelmaan, josta kärsivät sekä vanhukset että hoivatyötä tekevät.
”Rajoitustoimilla rikotaan perustuslakia, sillä perusoikeuksia voi rikkoa vain laissa säädetyin perustein. Vanhusten ympärivuorokautisesta hoivasta nuo laissa säädetyt perusteet puuttuvat.”
Lainsäädäntö olisi kuitenkin vain osa ratkaisua, sillä tilanteet ovat niin moninaisia.
Riittämättömien resurssien lisäksi ongelmana ovat Nikumaan mukaan myös hoivakulttuuriin juurtuneet toimintatavat esimerkiksi rajoitustoimista osana hoivaa. Niin hänkin aikoinaan ajatteli, piti rajoittamista normaalina hoitokäytäntönä, jota ei sen kummemmin tarvinnut ajatella.
”Lisäksi rajoitustoimia perustellaan sillä, että lääkäri on antanut niihin luvan. Kyllä, lääkäri arvioi osaamisensa perusteella tilannetta, mutta lääkärin arvio ei ole lupa rajoittaa.”
Sanoilla saivartelu on Nikumaan mukaan tässä kohtaa tarpeen. Hänestä koko hoitohenkilöstön pitäisi havahtua rajoittamistoimien vakavuuteen.
”Ei välttämättä edes hoksata, että rajoitustoimissa on kyse perusoikeuksien rikkomisesta.”