Helmikuussa käytävien Milano-Cortinan talviolympialaisten odotetuimpia lajeja on varmastikin miesten jääkiekko, sillä turnauksessa on mukana 12 vuoden tauon jälkeen NHL-pelaajat.
Mukana olevat maat ovat vuoden vaihteen tietämiltä ilmoittaneet joukkueitaan tulevaan koitokseen. Odotetusti kärkimaiden kokoonpanot ovat sisältäneet lähinnä NHL-pelaajia.
Kanadan, Yhdysvaltojen ja Ruotsin joukkueisiin ei mahtanut ketään muita kuin Pohjois-Amerikan liigassa pelaavia kiekkoilijoita. Suomellakaan ei muista liigoista ole kuin yksi pelaaja: Sveitsin ZSC Lionsin puolustaja Mikko Lehtonen.
Avaa kuvien katselu
Mikko Lehtonen on juhlinut Leijonissa kahta maailmanmestaruutta ja olympiakultaa. Nyt hän on olympiajoukkueen ainoa pelaaja, joka ei ole NHL:ssä. Kuva: imago images / ActionPictures/ All Over Press
Muilla mailla kokoonpanot ovat selkeästi monimuotoisempia. Esimerkiksi Tšekillä NHL-pelaajia on 12, Saksalla seitsemän ja Ranskalla yksi.
Yle Urheilu päätti vertailla NHL-pelaajilla kokoonpanonsa täyttäneitä Suomea, Ruotsia, Yhdysvaltoja ja Kanadaa toisiinsa pelaajien palkkojen ja tehopisteiden osalta. Tuloksissa nousi karusti esiin se, minkälaiselta takamatkalta Leijonat lähtee olympiaturnaukseen muihin kärkimaihin verrattuna.
Vertailussa käytettiin pelaajien tämän hetkistä niin sanottua cap hit -lukemaa, jota käytetään myös seurojen palkkakattojen tarkastelussa. Kyseisessä luvussa kaikki pelaajasopimukseen liittyvät palkat ja palkkiot on jaettu tasan sopimusvuosien kesken.
Tehopisteiden osalta tarkastelussa oli kalenterivuonna 2025 tehdyt tehopisteet runkosarjassa.
Vain maalivahdeissa kampoihin
Yle Urheilun jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen on häkeltynyt. Odotettavissa oli, että Suomi ei tässä vertailussa juhli, mutta ero muihin on huomattava.
– Kyllä pojat lähtee altavastaajana turnaukseen, Lehkonen huokaisee.
Koko joukkueen yhteenlasketuissa palkkasummissa ykköseksi nousee Yhdysvallat hieman vajaalla 208 miljoonalla dollarilla. Kanada jää etelänaapuriaan jälkeen noin 18 miljoonaa.
Ruotsi ja Suomi jäävät odotetusti taalaliigan kotimaista selvästi, mutta on ero myös länsinaapuriin iso. Ruotsi on selvä kolmonen 148 miljoonalla, kun Suomi jää vajaaseen 117 miljoonaan.
– Itse en sillä lailla noista palkoista niin kauheasti välitä, mutta kun asia näin näytetään, niin onhan se ihan valtava ero. Siitä ei pääse mihinkään, Lehkonen sanoo.
Kun summia katsoo pelipaikoittain, on järjestyksessä vaihtelua vain maalivahtien osalta. Tässä tilastossa Suomi pääsee Ruotsin edelle lähes seitsemällä miljoonalla dollarilla.
Avaa kuvien katselu
Juuse Saroksen palkka NHL:ssä on hyvin vertailukelpoinen muiden maiden maalivahteihin. Edellä on ainoastaan Yhdysvaltain kolmikko. Kuva: John Russell / NHLI via Getty Images
Leijonille maalivahtipeli onkin perinteisesti ollut osa-alue, josta ei tarvitse huolehtia. Vaikka ykkösveskari Juuse Saroksella ei ole ollut kaikkein helpoin kausi Nashville Predatorsissa, on asiantuntijan usko luja.
– Saros on minun silmissä ilman minkäänlaisia värilaseja top 5 maalivahti NHL:ssä. Kyse on enemmän siitä viisikkopelaamisesta, mikä Saroksen edessä pelataan.
– Kaikki Suomen pelaajat luottavat sataprosenttisesti Saroksen työskentelyyn, Lehkonen linjaa.
Lehkonen korostaa, että myös Kevin Lankinen on mitä mainioin kakkosmaalivahti.
Huippulupauksen hintalappu pudottaa Kanadaa
Maalivahteja lukuun ottamatta palkkavertailussa järjestys on jokaisella pelipaikalla sama Yhdysvallat, Kanada, Ruotsi, Suomi. Lehkonen sanoo olevansa yllättynyt siitä, miten Yhdysvallat dominoi Kanadaa.
Puhtaasti nimilistan perusteella Lehkonen arvioisi, että Yhdysvaltain ja Kanadan puolustus on aika tasoissa, mutta hyökkäyksessä Kanadassa on enemmän tähtiloistetta.
– Olisin lähtökohtaisesti ajatellut, että Kanada on kymmenen miljoonaa parempi. Nyt se on toisin päin.
Avaa kuvien katselu
Macklin Celebrinin palkka ei ole edes miljoonaa dollaria, vaikka hän on NHL-kauden pistepörssissä kolmantena. Kuva: Gary A. Vasquez / AOP
Hintaeron syynä saattaa lopulta olla yksi mies. Kanada olisi hyökkääjissä selkeästi edellä, ellei sen listoilla olisi vaatimattomat 975 000 dollarin sopimuksella San Jose Sharksissa pelaava Macklin Celebrini.
19-vuotias hyökkääjä on tehnyt tällä kaudella kovan läpimurron. Kauden 2025–2026 pistepörssissä hän oli vuodenvaihteessa kolmantena tehoilla 22+40. Edellä olivat vain olympialaisten joukkuetoverit Connor McDavid ja Nathan MacKinnon.
Toisaalta jossittelua on jokaisessa joukkueessa, myös Suomen osalta. Listalta puuttuvat muun muassa loukkaantuneet Aleksander Barkov (10 miljoonaa) ja Patrik Laine (8,7 miljoonaa).
Kanadan tulivoima häkellyttää
Kun siirrytään tarkastelemaan tehopistetilastoja, alkaa asiantuntijaa naurattaa. Kanadalaisten tekemä pistemäärä on lähes kaksinkertainen Suomeen verrattuna.
– On hei tulivoimaa tässä Kanadan pumpussa. Voi jessus, 1 500 pistettä. Morjensta pöytään.
Lukuja tarkastelemalla esiin nousee erityisesti Leijonien jääminen maalinteossa. Lehkosen mukaan kyse on rakenteellisesta ongelmasta.
– Meillä on ollut jo pidempään problematiikka tuottaa meidän pelaajapoolista luontaisia maalintekijöitä, että kyllä niitä vaan huudetaan.
Lehkosen mukaan siksi esimerkiksi Patrik Laineen nimi nousee usein mediassa esiin.
– Kansa rakastaa maalintekijöitä, mutta niin rakastavat valmentajatkin.
Avaa kuvien katselu
Patrik Laine on usein esillä, sillä Suomella on vähän luontaisia maalintekijöitä. Tällä kertaa häntäkään ei nähdä Leijonien mukana. Kuva: Timothy T. Ludwig / Imagn Images / AOP
Pohjois-Amerikassa mentaliteetti on toinen. Pelaajat haluavat junioritasolta asti tehdä vain maaleja, maaleja ja maaleja.
Lehkonen kuvailee eroa niin, että suomalaisille tärkeintä on peli, kun Kanadassa ja Yhdysvalloissa tärkeintä on maalin tekeminen.
– Siellä opetellaan ne maalinteon tukitoiminnot ihan pienestä pitäen.
Ylivoimasta kuitenkin etu?
Suomi ei juhli myöskään ylivoimalla tehdyissä maaleissa ja syötöissä. Erikoistilanteissa Ismo Lehkonen näkee kuitenkin Suomella olevan etuuksia tilastojen takana.
Dallas Starsin ykkösylivoimassa on kolme suomalaispelaajaa: Roope Hintz, Mikko Rantanen ja Miro Heiskanen. Joukkue on tehnyt tällä kaudella toiseksi eniten ylivoimamaaleja Edmonton Oilersin jälkeen.
Vaikka Leijonilla ei ole yhtä isoa määrää ylivoimalla tehoja mättäneitä pelaajia kuin muilla, se ei haittaa, sillä yksi hyvä viisikko riittää.
– Päävalmentaja Antti Pennanen pystyy rakentamaan ykkösylivoiman helposti Dallasin kolmikon ympärille korvaamalla Wyatt Johnstonin ja Jason Robertsonin. Kyllähän meidän poolista löytyy jopa paremmat pelaajat, Lehkonen sanoo.
Avaa kuvien katselu
Leijonat saavat ylivoimaansa rungon suoraan Dallas Starsin Mikko Rantasesta (vas.), Roope Hintzistä ja Miro Heiskasesta. Kuva: James Carey Lauder / AOP
Lehkonen sanoo olevansa varma siitä, että Leijonissa kaikki ymmärtävät ykkösylivoiman olevan tässä. Sen sijaan supertähtien täyttämissä kilpakumppaneissa asia ei välttämättä ole niin yksinkertaista.
Ongelmia voi tuoda mukanaan myös se, että kaikki tähdet eivät pääse ottamaan ylivoimissa kiekkoon tuntumaa. Tavallisesti ykkösylivoima on kentällä 90 sekuntia, jolloin joukkue syöttelee ja pelaajat saavat paljon kiekkokosketuksia.
– Kanadan ja Yhdysvaltojen tähdille kiekko-tatsi tulee olemaan aivan erilainen kuin heidän seurajoukkueissaan, jossa he ovat tottuneet pelaamaan ykkösylivoimassa.
Lehkonen uskoo, että tämän takia Kanadan joukkueeseen on valittu esimerkiksi Brandon Hagel ja Anthony Cirelli. He eivät jää kaipaamaan peliaikaa ylivoimalla.
– Erikoistilanne pelaaminen näyttelee kuitenkin tosi isoa roolia. Minusta Suomella on siinä etu, kiitos Dallasin ylivoiman. Meillä on myös hyviä alivoimia tappavia pakkeja.
Suomen ei asiantuntijan mukaan tarvitse keskittyä kuin saamaan viidellä viittä vastaan pelaaminen toimimaan. Kuukauden päästä nähdään, riittääkö se Leijonille Milanon ihmeen toteutumiseen.
Ismo Lehkonen uskoo Leijonien olympiajoukkueen valtin tulevan erikoistilannepelaamisesta
