Vuoden urheilija -valintoja ovat historian saatossa hallinneet ennen kaikkea hiihtäjät ja yleisurheilijat. Eniten titteleitä saaneiden tilaston kärjessä ovat suksimestarit Veikko Hakulinen ja Iivo Niskanen neljällä valinnalla.
Niskanen lienee jälleen vahvoilla, jos hän kykenee nappaamaan kultaa Milano-Cortinan olympialaisissa.
Vuoteen 2009 asti vuosittain valittiin myös vuoden naisurheilija, jos pääkilpailun voittaja oli mies. Vuoden naisurheilijan valintoja on eniten myöskin kahdella hiihtäjällä: Siiri Rantasella ja Marjatta Kajosmaalla.
Mikä oli laadukkain vuosi?
1970- ja 1980-luvuilla ei ollut lainkaan tavatonta, että kymmenen kärjessä oli samana vuonna useita olympiavoittajia ja maailmanmestareita. Esimerkiksi 1972 olympiakultaa 1 500 metrillä voittanut Pekka Vasala olisi ollut itsestäänselvä valinta ilman Lasse Viréniä.
On mahdotonta sanoa absoluuttisesti, mikä on ollut suomalaisen urheilun laadukkain vuosi, mutta miesmuistissa on pari auringonkiertoa, jolloin hyviä vaihtoehtoja oli viljalti.
Vuonna 1999 valinta kohdistui hiihdon MM-kisoissa pöydän putsanneeseen Mika Myllylään. Top kymppiin mahtuivat lisäksi muun muassa F1-maailmanmestari Mika Häkkinen, rallin MM-sarjan vienyt Tommi Mäkinen, keihäänheiton maailmanmestari Aki Parviainen ja pujottelun maailmanmestari Kalle Palander. NHL:n maalikuningas Teemu Selänne ja uinnin maailmanmestari Jani Sievinen jätettiin sijoille kuusi ja kymmenen.
Vuonna 2007 keihäänheiton MM-kulta riitti Tero Pitkämäelle. Taakse jäivät hiihdon MM-kisojen mitalirohmu Virpi Kuitunen, F1-mestari Kimi Räikkönen, yhdistetyn maailmanmestari Hannu Manninen ja Stanley Cupin voittanut Selänne.
Mika Myllylä oli laadukkaan urheiluvuoden 1999 valinta.
Kuva: Björkman Matti
Mihin nämä tulokset riittäisivät nykyään?
Ajat muuttuvat, ja sen myötä suomalaisessa urheilussa arvotetaan erilaisia asioita. Mikään ei ole yhtä helppoa kuin jälkiviisastelu. Siksi menneisyydestä on voidaan nostaa esiin muutamia tuloksia, jotka saattaisivat vuonna 2026 herättää eri tavalla huomiota ja arvostusta kuin aikoinaan.
Harri Olli saavutti vuonna 2007 mäkihypyn MM-hopeaa. Tuolloin elettiin aikaa, jolloin lajissa suomalaismenestystä tulvi tupaan ovista ja ikkunoista. Runsaudensarven pulputessa yksi MM-hopea ei paljon painanut. Olli sai tuolloin toimittajilta 178 pistettä ja oli äänestyksen 23:s.
Talvella 2000 kuularinki tärähteli, kun Mika Halvari oli elämänsä iskussa. Halvari pukkasi 7. helmikuuta Tampereella hallikisoissa nykyisen SE-tuloksen 22,09.
Kemin keijun mahtikaari jäi unohduksiin, sillä mies katkaisi kesällä akillesjänteensä ja kilpakumppani Arsi Harju nappasi olympiakultaa.
Halvari ei saanut urheilutoimittajien äänestyksessä yhtään pistettä.
Vuonna 2004 suomalaisen urheilun taso oli ilmeisen timanttinen, sillä 17 maalia Valioliigassa tykittänyt Mikael Forssell ja moukaria 83,30 paiskannut Olli-Pekka Karjalainen saivat kumpikin vain yhden äänestyspisteen.
Kuusamon tarkka-ampuja Pasi Wedman oli Sydneyn olympialaisissa kivääriammunnassa neljäs. Pronssi jäi hiuskarvan päähän, eikä Vuoden urheilija -äänestyksessä hänen nimeään löytynyt yhdestäkään lapusta.
Jokainen voi pohtia, miten näillä tuloksilla pärjäisi tänä vuonna.
Arsi Harju pokkasi Kultaisen kiekon kuulantyönnön olympiakullallaan. Samana vuonna rautapalloa yli 22 metriä pukannut Mika Halvari jäi äänestyksessä ilman ensimmäistäkään pistettä.
Kuva: LK/Matti Björkman
Keke mursi kaksi lasikattoa
F1:n maailmanmestaruuden 1982 voittanut Keke Rosberg on suomalaisen moottoriurheilun uranuurtaja, mutta hän mursi kaksi lasikattoa myös Vuoden urheilija -valinnallaan.
Hänestä tuli ensimmäinen tunnustuksen saanut moottoriurheilija, minkä lisäksi hän oli ensimmäinen valinnan saanut niin sanottu ammattiurheilija. Vielä 1980-luvulla esimerkiksi kansainvälinen olympialiike vannoi amatööriurheilun ihanteiden nimeen, vaikka viiden renkaan kisoissakin oli esiintynyt de facto ammattilaisia jo vuosikymmenien ajan.
– Olen ensimmäinen autourheilija, joka on valittu Vuoden urheilijaksi, vaikka olen viides maailmanmestari, joka meillä on. Uskon, että se on autourheilulle suuri päivä. Ja onhan samalla saatu pois se iänikuinen kiista pois päiväjärjestyksestä, että onko autourheilua urheilua. Nyt ei tarvitse siitäkään keskustella, aina sanavalmis Rosberg sivalsi Ylen lähetyksessä haastattelija Voitto Liukkoselle.
Keke Rosberg sai varmistettuaan F1:n maailmanmestaruuden palkintopallille seurakseen aikansa supertähden Diana Rossin.
Kuva: Zanger Alan
Tapaus
Päivi Alafrantti
Kun muistellaan kiistanalaisia valintoja, aina ensimmäisenä esiin nousee vuosi 1990. Jari Kurri oli juuri voittanut viidennen Stanley Cupinsa, mutta Vuoden urheilija oli keihään EM-kultamitalisti Päivi Alafrantti.
Myöhemmät sukupolvet ovat pitäneet valintaa pöyristyttävänä vääryytenä, joka kertoo urheilutoimittajien henkilökohtaisista mieltymyksistä.
Tapauksen yhteydessä muistetaan harvoin mainita siitä, että urheilutoimittajien lisäksi Alafrantti oli ylivoimainen ykkönen myös yleisöäänestyksessä.
Vuonna 1990 NHL oli mystinen periferia, joka tuli kansan olohuoneisiin ainoastaan kerran viikossa lyhyinä välähdyksinä Urheiluruudussa, jos silloinkaan. Alafrantin menestyksen sen sijaan oli nähnyt suorana lähetyksenä kärjistetysti puoli kansaa.
Vuoden urheilija 1990 Päivi Alafrantti Linnan juhlissa vuonna 2014.
Kuva: Jussi Leinonen
Palander avasi sanaisen arkkunsa
Tyypillisesti äänestyksessä himmeämmille mitaleille jääneet urheilijat jakavat haastatteluissa diplomaattisia vastauksia, joissa voittajaa kehutaan. Alppihiihtäjä Kalle Palander voitti pujottelun maailmancupin 2003, mutta Vuoden urheilija -valinnassa tarjolla oli vain hopeaa Hanna-Maria Seppälän takana.
Urheilu-uran jälkeenkin varsin räväköistä lausunnoistaan tunnetuksi tullut torniolainen antoi palaa eri medioiden haastattelussa. Hän ei kohdistanut kritiikkiään voittaja Seppälään, mutta kommenteissa osansa saivat kaikki osapuolet.
– En edes kehtaa kertoa tätä (alppihiihdon päävalmentaja) Christian Leitnerille. Joku muu saa sanoa hänelle, että jäin toiseksi. Arvostan toki Seppälääkin, mutta Barcelonan sadan metrin vapaauinnin finaalista puuttui muutama kova nimi, Palander jyrisi seuraavan päivän Kalevan ja Aamulehden sivuilla.