Hautaustoimen päällikkö pitää ilmiötä käsittämättömänä.
Katriina Huttusen tytär teki itsemurhan 26-vuotiaana.
Katriina Huttunen vastaa puhelimeen Hietaniemen hautausmaalla. Siellä hän käynyt joka päivä viimeisen kymmenen vuoden ajan.
Huttusen tytär on haudattu uurnaholviin eli kolumbaarioon. Huttunen on vienyt vuosien aikana hautalaatalle muistoesineitä.
Huttunen vei hautalaatalle Murano-lasista käsin tehdyn kaulanauhan, jonka äiti ja tytär ostivat yhdessä Amsterdamista. Se varastettiin.
Kirjailija ja pohjoismaisen kirjallisuuden palkittu suomentaja kirjoitti Ylen Kulttuuricocktailiin varkaudesta esseen.
– Sen julkaisun jälkeen joku oli palauttanut helminauhan. Se on sen verran arvokas, etten uskalla sitä enää sinne viedä.
Murano-lasista tehty, 120 cm pitkä helminauha varastettiin ja palautettiin. Kuva: Lukijan kuva
Tyttären hautalaattaa koristavat nyt nämä muistoesineet. Tyttären nimi ja syntymäaika piilotettu Ilta-Sanomien toimituksessa. Kuva: Lukijan kuva
Myös toinen helminauha vietiin, eikä sitä tällä kertaa saatu takaisin. Myös sillä oli valtava tunnearvo. Se oli tehty korupajassa tyttären jäämistöstä löytyneistä rikkinäisistä koruista.
Lisäksi ikkunalta on viety marokkolainen hautalyhty.
– Sen takia minulla on kotona halvempia varalyhtyjä. Olen kirjoittanut niihin tussilla tyttäreni nimen kylkeen – niin ainakin se joka vie sen tietää, että se on toisen ihmisen.
Huttunen ihmettelee, että jonkun on todella täytynyt nähdä vaivaa varkauksien eteen. Hautalaatta on sisätiloissa, uurnaholvin perukoilla. Holvin ovessa on lappu, jossa kerrotaan, että holvi on rauhoitettu haudoilla kävijöille.
Tuntuu, että kaikkien turvallisuudentunne rikkoutuu siitä.
Huttusen mukaan uurnaholvissa on muutenkin esiintynyt ilkivaltaa, varsinkin kesällä. Hautausmaan vieressä sijaitsee suosittu uimaranta, ja uteliaita saapuu katselemaan uurnaholvia.
– Nyt täällä on kameravalvonta. Olen joutunut tänne kutsumaan vartiointiliikkeen, kun paikkoja on rikottu.
Huttunen kertoo, että ilkivalta ja muistoesineiden vieminen on ottanut koville.
– En pidä itseäni kovin tunteellisena ihmisenä ja vähän yllätyin, kuinka kierroksille menin tästä. Tuntuu, että kaikkien turvallisuudentunne rikkoutuu siitä. Käyn täällä siksikin joka päivä katsomassa, että haudassa on kaikki hyvin, Huttunen sanoo.
– Kuolleet ovat kuolleita, joten on omaisten armoilla puolustaa heitä. Vaikka ei taloudellista tappiota tulisi, niin emotionaalisesti nämä ovat raskaita menetyksiä.
Katriina Huttunen sairastaa kroonista lymfaattista leukemiaa. Hän kertoi siitä IS:ssä syksyllä. Kuva: Paula Kaskimaa / IS
Huttunen on kirjoittanut tyttärensä kuolemasta kirjan Surun istukka (2019).
Hän on puhunut julkisesti omasta parantumattomasta syövästänsä.
– Toivon, että uurnani pääsee Hietaniemen hautausmaan kolumbaarioon tyttäreni uurnan viereen. En usko kuolemanjälkeiseen elämään, eli en ajattele, että tapaan tyttäreni. Minä vain lakkaan olemasta, Huttunen kertoi syyskuussa Ilta-Sanomien haastattelussa.
Kun Mari viime pyhäinpäivänä kokoontui sisarustensa kanssa äitinsä haudalle, he huomasivat, että hautakiveen liimattu pikkulottamerkki oli viety.
Etelähämäläisellä hautausmaalla merkki oli kiinnitetty vahvalla liimalla, joten sen irrottamiseen oli tarvittu työkaluja.
Harmitti aivan vietävästi.
Pikkulottamerkki vahvistettiin Lotta Svärd -järjestön vuosikokouksessa maaliskuussa 1932 nimellä ”Tyttöosaston jäsenmerkki”.
– Harmitti aivan vietävästi. Kyseessä on kuitenkin kunniamerkki. Siis kuka viitsii. Tämä on kuitenkin aika tunnettu merkki. Mietittiin, onko sillä jotain keräilyarvoa tai voiko sitä väärinkäyttää, mutta ei keksitty mitään miksi se merkki piti viedä, Mari sanoo.
Marin äidin hautakivestä varastettiin pikkulottamerkki. Nimi ja syntymäaika on mustattu Ilta-Sanomien toimituksessa.
Mari ja hänen sisaruksensa ottavat aina kuvan haudalla käydessänsä. Kun he alkoivat tarkistella tilannetta, kuvista näkyi, että merkki oli kadonnut jo edellisenä kesänä.
– Mietittiin, onko tämä ilkivaltaa, mutta ei tämä ihan pikkupoikien tekosia voi olla. Merkki oli kiinni niin vahvalla liimalla, että sen irrottamiseen tarvittaisiin talttaa tai vasaraa.
Uutta pikkulottamerkkiä äidin haudalle ei ole mahdollista saada.
Marin äiti sai pikkulottamerkkinsä, kun hän oli jatkosodan aikana vaativissakin tehtävissä ilmatorjunnan apuna. Äiti asui lähellä itärajaa. Äidin tehtävä oli nuorena tyttönä kiivetä puisiin torneihin ja soittaa kelloa, kun pommikoneita näkyi. Siitä lähti hälytys.
– Äiti kertoi, että häntä pelotti kovasti kiivetä sinne ylös.
Lisäksi äiti siskonsa kanssa lausui runoja sankarivainajien hautajaisissa ja otti osaa kanttiinitoimintaan.
Urhean pikkulotan haudalla ei enää ole merkkiä muistuttamaan tämän teoista.
Satakunnan Kansa uutisoi, että porilaisilla hautausmailla omaiset todistavat tämän tästä samaa hävytöntä näkyä: haudoilta on viety kukkia tai kynttilöitä.
Seurakunnan Kansan mukaan ilmiö on jokavuotinen. Erityisesti kesäkukat ovat vohkijoiden suosiossa.
Marraskuussa 2024 Ilta-Sanomat uutisoi, kuinka Suomen entisen pääministerin Reino Kuuskosken hauta oli todennäköisesti joutunut ilkivallan ja jopa varkauden kohteeksi.
Kuuskosken lapsenlapsi Mikko Kuuskoski kertoi, että hautakiven ylänurkkaa koristanut suurehko kuparinen risti on kadonnut. Hän epäili, että joku on varastanut ristin ja teki rikosilmoituksen.
Hautaustoimen päällikkö: Käsittämätön ilmiö
Espoon seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Juha Ollila sanoo, ettei tavaran vieminen hautausmailta ole heillekään tuntematon asia, vaikka ei varsinaiseksi ongelmaksi ole muodostunutkaan.
– Yksittäisiä tapauksia on tullut ilmi Espoon viidellä hautausmaalla. Vuodessa näitä on yksi tai kaksi, ja haudoilta on mahdollisesti viety kukkia tai kynttilöitä. Pyydämme aina asianomistajaa olemaan tarvittaessa yhteydessä poliisiin, Ollila valaisee.
Hän sanoo, että Olarin kirkon lähellä olevassa Gräsan uurnalehdossa oli muutama vuosi sitten erikoinen episodi.
– Eräältä haudalta katosivat toistuvasti maljakkokukat. Muistelen sen tapauksen selvinneen suvun sisäisenä asiana.
Ollila oli aikaisemmin töissä Helsingin seurakuntayhtymän Malmin hautausmaalla, josta varastettiin tavaraa ammattimaisesti.
– Siellä vietiin hautakivistä messinkilintuja ja messinkisiä kohokirjaimia säännöllisesti. Siitä on toki jo toistakymmentä vuotta, Ollila sanoo.
Hän pitää haudoilta varastelua erittäin epämiellyttävänä, jopa käsittämättömänä ilmiönä.
– Näen sen joiltain osin hautarauhan rikkomisena.