Opetus|Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen ja varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala haluaisivat kuulla enemmän puhetta leikin merkityksestä lapsille.
Lue tiivistelmä
Kaksivuotisen esikoulukokeilun jättitutkimus osoitti, että 5-vuotiaana aloitetulla esiopetuksella ei ollut käytännössä vaikutusta lasten taitoihin verrattuna nykyiseen 6-vuotiaana alkavaan esiopetukseen.
Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo tuloksen olevan kehityspsykologian mukainen, sillä ”pedagogisilla kuvioilla” ei voi muuttaa aivojen kehitykseen liittyviä asioita.
Varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala korostaa leikin, taidekasvatuksen ja luontokosketuksen merkitystä varhaiskasvatuksessa aikaistetun esiopetuksen sijaan.
Kaksivuotisen esikoulukokeilun tulokset eivät yllätä psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvistä ”millään tavalla”.
HS uutisoi keskiviikkona, että kaksivuotinen esikoulu oli siitä tehdyn jättitutkimuksen valossa turha: 5-vuotiaana aloitetulla esiopetuksella ei ollut käytännössä minkäänlaista vaikutusta lasten akateemisiin tai sosioemotionaalisiin taitoihin, jos vaihtoehtona oli osallistuminen nykymalliseen eli 6-vuotiaana alkavaan esiopetukseen.
”Tämä tulos on täysin kehityspsykologian mukainen”, Keltikangas-Järvinen sanoo.
”Pedagogisilla kuvioilla ei voi muuttaa asioita, jotka liittyvät aivojen kehitykseen.”
Suomessa on perinteisesti uskottu lasten leikin merkitykseen eikä tästä ajattelutavasta pitäisi luopua, sanoo psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen. Kuva: Mika Ranta / HS
Miksi ylipäätään kannattaisi yrittää opettaa pienille lapsille sellaisia taitoja, jotka he oppisivat hyvin nopeasti muutamaa vuotta myöhemmin aivojen kehityttyä, Keltikangas-Järvinen ihmettelee.
Hän painottaa, ettei leikkiä turhaan sanota lapsen työksi.
”Ennen Suomessa ajateltiin, että on hyvä, kun lapset menevät 7-vuotiaana kouluun. Sitä ennen he saavat mahdollisimman pitkään leikkiä vapaasti, käyttää mielikuvitustaan ja luovuuttaan sekä opetella sosiaalisia taitoja todellisessa elämässä.”
Keltikangas-Järvinen muistuttaa, että tällaisen ajattelun ollessa vallalla myös Suomen Pisa-tulokset olivat erinomaiset ja niitä ihmeteltiin ulkomailla asti.
”Leikkiminen ja luovuuden käyttö johtaa innovaatioihin, joiden perään Suomessa haikaillaan.”
Samalla on hyvä huomioida, että tutkijoiden mukaan kaksivuotinen esiopetuskokeilu ei vähentänyt leikin määrää.
Samaan aikaan Keltikangas-Järvinen pitää erinomaisena asiana, että kaksivuotisen esiopetuksen vaikutuksia tutkittiin perusteellisesti. Hänen mukaansa on tyypillistä, että erilaisia asioita lähdetään Suomessa ajamaan ilman näyttöä.
”Kun rahaa on muutenkin vähän pitää miettiä tarkasti, mihin sitä laitetaan. Toivottavasti poliitikot uskovat tutkimustuloksia ja toteavat vihdoin, että se miten Suomessa on ajateltu lapsen kehityksestä ja leikkimisen merkityksestä on hyvä juttu.”
Varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala toivoo, että aikaistetun esiopetuksen sijaan puhuttaisiin enemmän esimerkiksi taide- ja luontokasvatuksen roolista varhaiskasvatuksessa. Kuva: Outi Pyhäranta / HS
Varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala ihmettelee ajatustapaa, jossa esiopetus nähdään jonkinlaisena maagisena rajapyykkinä lapsen oppimisessa.
”Mikä on se erityinen asia, joka opetukseen silloin tuodaan? Jos puhutaan laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, niin esimerkiksi kielen oppimisen ja sosiaalisten taitojen pitäisi kulkea siinä mukana koko ajan ihan pienestä pitäen.”
Aikaistetun esiopetuksen sijaan pitäisi puhua leikin ohella taide- ja luontokasvatuksen roolista varhaiskasvatuksessa, Kalliala sanoo.
Hänen mielestään taidekasvatuksen pitäisi olla jokaisen lapsen oikeus ja siksi osa varhaiskasvatusta. Onneksi joissakin päiväkodeissa siihen myös panostetaan.
”Lapsen pitää saada käyttää päätään, käsiään ja sydäntään. Lapset tulisi upottaa satuihin ja draamaan, niin he oppisivat tunnetaitojakin kuin itsestään. Tarvitaan pöytäteatteria, laulua, tanssia, maalaamista ja askartelua.”
Luontokasvatuksen saralla Kalliala korostaa, että lapsille pitäisi pystyä tarjoamaan päiväkodeissa päivittäinen luontokosketus. Tämä edellyttäisi tarpeeksi luonnonmukaisia pihoja.
”Retkiin pitäisi panostaa, eli ainakin kerran viikossa metsään. Lasten täytyy saada kiivetä kallioille ja leikkiä ravassa sekä tunnustella luontoa ja sääilmiöitä kaikilla aisteillaan.”