Henri ja Jenni Tuomilehto auttavat työkseen ihmisiä nukkumaan paremmin. He tietävät, millaista on tuhota itse omat unensa, valvoa aamuyöllä ja lopulta oivaltaa, miten yöt saa sujumaan.
Sääntöjä on kaksi. Ensimmäinen niistä on unilääkäri Henri Tuomilehdolle: vaikka haluaisit illalla kertoa vaimollesi innostavan jutun, älä tee sitä. Toista sääntöä noudattaa yrittäjä Jenni Tuomilehto: kun miehesi herää aamulla myöhemmin kuin sinä, anna hänen olla hetki rauhassa.
Hyvää unta edistävät säännöt ovat syntyneet pariskunnan erilaisen unirytmin seurauksena. Jenni on aamu- ja Henri iltavirkku.
– Aiemmin Henri saattoi kertoa jonkun työasian minulle puoli kahdeksalta illalla, ja innostuin siitä niin, että heräsin yöllä miettimään asiaa. Nyt hänellä on vihko, johon hän kirjoittaa jutun muistiin seuraavaksi päiväksi, Jenni kertoo.
Hän itse puolestaan on opetellut olemaan hiljaa aamuisin. Kun Henri herää pari tuntia Jenniä myöhemmin, Jenni ei ala heti kysellä päivän kauppalistaa.
– Olemme olleet pariskunta 23 vuotta, mutta unen suhteen kenenkään ei tarvitse lähteä mukautumaan toiseen. On tärkeää kunnioittaa toisen yksilöllisyyttä, Henri linjaa.
Yksilöllisyys on lähtökohtana myös, kun Tuomilehdot ratkovat yhteisessä yrityksessään muiden uniongelmia. Niin paljon kuin hyvästä unesta nykyään puhutaankin, sen saavuttamiseen ei ole yhtä oikeaa reittiä eikä kaikille toimivaa vinkkilistaa.
– Esimerkiksi aamu- ja iltavirkkuus ovat ihmisen ominaisuuksia, jotka eivät häviä mihinkään vaan ovat ja pysyvät. Mitä paremmin ominaisuutensa tunnistaa ja hallitsee, sitä paremmin ymmärtää omaa nukkumistaan, Henri tiivistää.
Jenni ja Henri sanovat, että vaikka unen merkityksestä puhutaan nykyään paljon, on raapaistu vasta pintaa. ”Uni vaikuttaa meissä kaikkeen: siihen millaisia olemme, miten käyttäydymme ja mitä elimistössämme tapahtuu.” Kuva: Susanna Kekkonen
Ei murhasarjoja
Henrille käännekohta oli Maailman Uniapneakokous Helsingissä vuonna 2003. Henri työskenteli tuolloin korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärinä yliopistollisessa sairaalassa. Hän sai uniapneakokouksessa tietää, että tuolloin suosittu uniapnean leikkaushoito ei tuonutkaan potilaille apua – vaan jopa päinvastoin.
– Olin leikannut satoja potilaita, joten oli aika järkyttynyt tiedosta. Samalla tajusin, että en oikeastaan tiedä unesta yhtään mitään.
Uni alkoi kiehtoa Henriä siinä määrin, että muutaman vuoden päästä hän, Jenni ja pieni Iiris-tytär muuttivat Montrealiin Kanadaan. Siellä Henri teki tutkimustyötä ja kävi hakemassa oppia paikallisessa unisairaalassa. Hänen johtamansa tutkimusryhmä totesi ensimmäistä kertaa maailmassa, että kun ylipainoinen uniapneaa sairastava potilas laihtuu, uniapnea saattaa parantua kokonaan.
Jenni oli äitiyslomalla vaatekauppiaan työstään ja aloitteli kauppatieteiden maisterina henkilöstöjohtamiseen liittyvää väitöskirjaansa, joka käsitteli puutteellisen unen ja työhyvinvoinnin yhteyttä.
Suomeen palattua Jenni ehdotti uniklinikan perustamista kotikaupunkiin Kuopioon. Toiminnan piti olla pienimuotoista, mutta vähitellen klinikoita tuli lisää. Henri jätti vakityönsä sairaalassa ja Jenni useamman vaateliikkeen perheyrityksessä.
Henri kertoo, että loikka tuntui valtavalta, koska hän oli uraputkessa, jossa olisi saattanut edetä professoriksi asti.
– Hyppäsin vakivirasta tyhjän päälle yrittäjäksi, joten taloudellinen riski oli valtava, ja koko elämä meni uusiksi. Mutta se oli ainoa tapa päästä hoitamaan ihmisiä omalla tavallani, terveellisin elämäntapoihin ja lääkkeettömiin keinoihin perustuen.
Plan B pelastaa
Yrittäjäpari on työskennellyt yhdessä nyt viisitoista vuotta. Neljä vuotta sitten he siirtyivät syrjään uniklinikoiden toiminnasta ja aloittivat työt yksityisessä lääkärikeskuksessa. Vastikään Jenni ja Henri perustivat uuden, digitaalisiin univalmennuksiin keskittyvän yrityksen, jonka on tarkoitus toimia maailmanlaajuisesti.
Työnjako on ollut alusta asti selvä: Henri vastaa lääketieteestä ja Jenni hoitaa kaiken muun markkinoinnista käytännön toteutukseen.
Missään muualla maailmassa päivällistä ei syödä jo neljän-viiden aikaan.
Kymmenen vuotta sitten aiemman yrityksen kova kasvutahti toi Jennin elämään ensimmäistä kertaa myös henkilökohtaisen kokemuksen uniongelmista.
– Olin aina ollut todella hyvä nukkuja eikä lapsemmekaan valvottanut vauva-aikana. Sitten aloin matkustaa jatkuvasti klinikoidemme väliä akselilla Kuopio-Helsinki-Tampere ja tein samalla väitöskirjaa, Jenni muistelee.
– Kuormitusta tuli vain liikaa, ja nyt todella tiedän, miltä tuntuu käydä yöllä niin kierroksilla, ettei pysty nukahtamaan. Valot tai äänet eivät häiritse untani, mutta aivojen yliaktiivisuus voi sen tehdä.
Edelleen Jenni saattaa herätä kahden kolmen aikaan aamuyöllä nukuttuaan ensin alkuyön hyvin, mutta nykyään hän tietää, mitä silloin kannattaa tehdä. Käytössä on Henrin kanssa yhdessä suunniteltu plan B eli valvomisen varasuunnitelma. Havahduttuaan hereille Jenni lukee, kuuntelee äänikirjaa tai katsoo sarjaa, mutta ei nouse ylös sängystä.
– Lepäilen niin, että ajatukset eivät lähde kiertämään. Se koskee myös positiivia ajatuksia: en esimerkiksi ala miettiä, minkä väriseksi maalaisin mökkimme. Jos katson jotain sarjaa, sen pitää olla leppoisa eikä vaikkapa murhasarja, sillä se saattaa virkistää minua.
Yksi tietty yöllinen rutiini ei silti sovi kaikille. Jenni ei esimerkiksi hyödy rentoutuskeinoista, vaikka on kokeillut niitäkin. Jokaisen onkin löydettävä omat juttunsa, Henri sanoo.
– Mutta jos illalla on kierrokset korkealla, on ihan sama montako tuoksukynttilää laittaa palamaan. Ei se uni sieltä tule. Hyvän unen vaaliminen alkaa jo aamusta.
Henri ja Jenni tapasivat vuonna 2001. Suhteen alkuaikoina Jenni ajoi Henrin luokse yökylään mintunvihreällä pakettiautolla, jonka tavaratilasta Henri löysi kerran yllätyksen. ”Siellä oli vaaterekki, jossa Jenni säilytti henkareissa vaatteitaan. Pian sen jälkeen muutimme yhteen.” Kuva: Susanna Kekkonen
Mukava ilta, hyvä yö
Tuomilehtojen nukkumisen pohjana on hyvä vuorokausirytmi, vaikka se onkin osittain erilainen. Jenni nousee aamulla jo kuuden maissa pari tuntia ennen Henriä ja syö hyvän aamiaisen. Se on hänen seuraavan yönsä kannalta merkittävää.
– Helpoin tapa pilata yöuneni on se, jos lounaani viivähtää. Lounas minun pitää päästä syömään puolilta päivin. Muuten vireystilani laskee ja väsymyksen tunne jatkuu pitkälle iltapäivään.
Pilasin omat uneni vuosikausia sillä, että kun muu perhe meni nukkumaan, otin läppärin esiin.
Illassa on aina samat rutiinit. Työpäivän jälkeen Tuomilehdot harrastavat aina vähintään hetken liikuntaa, joko yksin tai yhdessä. Päivällinen perheessä syödään vasta puoli yhdeksän aikaan illalla, ja tärkein syy siihen on juuri hyvä uni.
– Kun istun Jennin ja 19-vuotiaan tyttäremme kanssa ruokapöytään, menen offline-tilaan enkä enää esimerkiksi katso sähköposteja. Iltamme on tosi mukava, ja alan odottaa sitä jo iltapäivällä, Henri kuvaa.
Myöhäisestä ruokailusta on hyötyä myös unen tuloon, sillä iltavirkkua alkaa ruoan jälkeen sopivasti nukuttaa. Henri ei missään nimessä allekirjoita väitettä, että iltasyöminen olisi haitallista tai lihottaisi.
– Siitä ei ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä, vaan väite perustuu uskomuksiin. Missään muualla maailmassa päivällistä ei syödä jo neljän-viiden aikaan, mutta Suomessa syyllistetään edelleen kiivaasti iltasyömisestä. Jokin siinä mättää, koska olemme Euroopan lihavimpia kansoja.
Iltaisin Jenni menee nukkumaan tunti-pari ennen Henriä, samaan aikaan perheen kymmenvuotiaan yorkshirenterrierin Topin kanssa.
– Jos en ole viimeistään puoli kymmeneltä makuuhuoneessa, Topi alkaa kävellä sitä kohti ja vilkuilee välillä minua, että joko mentäisi, Jenni kertoo.
Aiemmin Jennin ja Henrin rytmiero oli suurempi. Sairaalassa työskennellessään Henri saattoi valvoa pikkutunneille saakka töitä ja tutkimusta tehden.
– Pilasin omat uneni vuosikausia sillä, että kun muu perhe meni nukkumaan, otin läppärin esiin ja aloin naputtelemaan. Suolsin artikkeleita kuin tehtaalta, mutta olin päivisin saamaton ja jopa äreä. Elämänlaatuni oli huono.
Henrin suuri oivallus oli, että hän todella on iltaihminen.
– Jos ruokin sitä ominaisuuttani itsessäni, se vie minut mennessään. Aloin tietoisesti mennä nukkumaan aiemmin ja aikaistaa myös heräämistäni.
Henri sanoo, että ihmisen vireystila on aaltoliikettä: väsähtämisen jälkeen tulee aina nousu. Jos hän väsähtää heti työpäivän jälkeen, on suurena riskinä piristyä iltakahdeksalta.
– Siksi lähden töistä tultuani treenaamaan, tai jos olen väsynyt, kevyemmälle kävelylle. Virkistän itseäni tarkoituksella, etten virkistyisi lähellä nukkumaan menoa.
Iso osa nukkumiseen liittyvästä ahdistuksesta tulee siitä, että ihmiset hakevat jotain sellaista, joka ei ole haettavissa.
Jenni ja Henri eivät koskaan ole häiriintyneet toistensa erilaisista unirytmeistä. Henri ei kolistele makuuhuoneessa eikä edes keittiössä Jennin nukkuessa, ja jos Jenni valvoo yöllä sängyssä, hän asettelee peiton niin, ettei valo häikäise Henriä.
Tarpeen vaatiessa he voisivat hyvin nukkua eri huoneissakin.
– Se ei kerro mitään parisuhteen tilasta, Henri sanoo.
Unta ei voi tilata
Menen nukkumaan aina kymppiuutisten jälkeen ja nukun kahdeksan tuntia. Niin ihmiset tyypillisesti avaavat Henrin kanssa keskustelun, koska tietävät, että hän on unen asiantuntija.
– Minä en mene nukkumaan uutisten jälkeen enkä aina nuku kahdeksaa tuntia. Meillä mennään nukkumaan silloin kun nukuttaa. Olemme aika luovia ja rentoja unen suhteen, niin kotona kuin asiakkaidenkin kanssa, Henri sanoo.
Untaan voi nykyään mitata ja monet tekevätkin niin. Henrin mielestä se on vienyt nukkumista liikaa suorittamisen suuntaan.
– Iso osa nukkumiseen liittyvästä ahdistuksesta tulee siitä, että ihmiset hakevat jotain sellaista, joka ei ole haettavissa. Unta voi tukea omilla valinnoillaan, mutta sitä ei voi tilata etukäteen kahdeksaa tuntia. Välillä minäkin nukun huonosti, mutta se ei harmita, koska tiedän, etten tee sitä tahallani.
Välillä unen ei kuulukaan tulla, sillä uni-valvejärjestelmä on herkkä ja monimutkainen. Jos elämässä tapahtuu jotain dramaattista, on normaalia, että se vaikuttaa nukkumiseen. Huonoon uneen ei myöskään aina ole jotain tiettyä syytä.
– Usein haetaan jotain loogista syytä ulkopuolelta iästä, stressistä, vaihdevuosista tai pimennysverhoista. Useimmiten kyseessä on kuitenkin elämän kokonaisuus ja ihmisen omat ominaisuudet, Henri sanoo.
Unella on lopulta yksi tehtävä: tuottaa ihmisen päivään energiaa. Siksi huonotkaan unijaksot eivät ole maailmanloppu, jos toimintakyky pysyy yllä.
– Esimerkiksi Jenni pärjää päivällä tosi hyvin, vaikka nukkuu välillä huonosti, Henri kehaisee.
Jenni Tuomilehto
50-vuotias kauppatieteiden tohtori ja yrittäjä univalmennuksia tarjoavassa Sleep Guidessa.
Julkaisi keväällä 2025 väitöstutkimuksensa Puutteellisen unen heijastukset työhyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen.
Asuu Espoossa. Perheeseen kuuluvat aviomies Henri, 19-vuotias tytär Iiris ja yorkshirenterrieri Topi, 10.
Harrastaa kuntosalia, laskettelua, neulomista ja ulkoilua.
Henri Tuomilehto
56-vuotias unilääkäri, dosentti, tutkija, luennoitsija ja yrittäjä.
Asuu Espoossa vaimonsa Jennin, tyttärensä Iiriksen ja Topi-koiran kanssa.
Harrastaa golfia, pickleballia, laskettelua ja ulkoilua. Kirjoittanut kirjat Nukkumisen taito ja Nukkumalla menestykseen (yhdessä Jouni Vornasen kanssa).