Kautta Euroopan odotettiin jännityksen vallassa Tanskan ja Grönlannin ulkoministereiden Lars Løkke Rasmussenin ja Vivian Motzfeldtin visiittiä Washingtoniin varapresidentti J.D. Vancen ja ulkoministeri Marco Rubion pakeille. Presidentti Donald Trumpin vaatimukset Grönlannin liittämiseksi osaksi Yhdysvaltoja ovat käyneet niin jyrkiksi, että ilmassa leijui vahvoja katastrofin merkkejä.
Vaikka ennusmerkit olivat huonot, pahimmat pelot eivät onneksi toteutuneet. Toisin kuin taannoin presidentti Volodymyr Zelenskyille, kaukaisille vieraille ei nyt osoitettu ovea kesken kokouksen, joka lopulta venyi ennakoitua pidemmäksi. Se oli myönteinen merkki kuten sekin, että Rasmussen ja Motzfeldt poistuivat tapaamisesta silmin nähden huojentuneina. Siitä saattoi päätellä, että osapuolet onnistuivat käymään sivistynyttä vuoropuhelua, vaikka heidän näkemyksensä poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä.
Isoja näkemyseroja tapaaminen ei valitettavasti kaventanut, sillä Rasmussen luonnehti niitä tilaisuuden jälkeen edelleen perustavanlaatuisiksi. Trump vahvisti saman jo vähän ennen kokousta viestittäessään, että Natostakin tulee mahtavampi, kun Grönlanti on Yhdysvaltain käsissä, ja että vähempää on mahdotonta hyväksyä.
Väite on täysin perätön.
Jälkikäteen Trump tosin puhui sovittelevammin kertoen uskovansa, että Grönlannista päästään ratkaisuun. Sitä haetaan nyt yhteisessä työryhmässä, josta sopiminen oli Tanskalle ja Grönlannille kokouksessa eräänlainen torjuntavoitto tarjotessaan lisää aikaa Trumpin solmiman umpisolmun avaamiseksi.
Trump on perustellut vaateitaan Venäjän ja Kiinan uhalla korostaen viimeksi, että sen torjuminen arktisilla alueilla onnistuu vain, jos Grönlanti on Yhdysvaltain täydessä hallinnassa. Väite on täysin perätön, sillä oikeasti mikään ei estäisi Yhdysvaltoja vahvistamasta sotilaallista läsnäoloaan Grönlannissa vaikka heti yksin nykyisten sopimusten pohjalta. Sama pätee saaren mittavien luonnonvarojen hyödyntämiseen. Se hoituu diileillä, jotka ovat Trumpin leipälaji.
Ikävä kyllä faktat eivät koskaan ole Trumpille este hänen runnoessaan yliampuvia tavoitteitaan eteenpäin. Merkit viittaavat siihen, ettei Trump aio tyytyä muuhun kuin alueliitokseen, joka tekisi Yhdysvalloista myös maantieteellisesti entistä suuremman ja varmistaisi siten hänen paikkansa kansakuntansa kaapin päällä. Se tietäisi tukalia lähiaikoja Tanskalle ja kiireitä maan eurooppalaisille kumppaneille, Suomi mukaan lukien, jotka mieluummin keskittäisivät huomionsa yhä tiiviimmin Venäjän suuntaan sen sijaan, että joutuvat taas lepyttelemään vahvinta liittolaistaan Atlantin takana.