Juttu tiivistettynä
- Tampereen yliopiston tutkimus selvitti neurovähemmistön kokemuksia kaupunkiympäristöistä ja niiden kuormitustekijöistä.
- Neurovähemmistöllä tarkoitetaan ihmisiä, joilla on esimerkiksi autismikirjon diagnoosi tai aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD). He kokevat aistikuormituksen erityisen voimakkaasti.
- Kokemukset melusta, valoista ja hajuista voivat aiheuttaa fyysisiä oireita, kuten kipua ja uupumusta.
- Tutkija suosittelee kaupunkisuunnittelussa aistiesteettömyyden ja sosiaalisen huomioimisen lisäämistä.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
– Se tuntuu siltä kuin joku saapuisi luoksesi mitään varoittamatta ja läimäisisi kasvoille.
Näin tamperelainen Juho Korhonen kuvailee tunnetta, joka syntyy voimakkaasta, yllättävästä äänestä – kuten vieressä nopeasti kiihdyttävästä moottoripyörästä.
Korhonen on autismin kirjolla ja kokee sen vuoksi monet aistiärsykkeet, erityisesti kovat äänet, hyvin voimakkaasti.
– Minun aivoissani ei ikään kuin ole minkään sortin suodatinta, joten joudun prosessoimaan aistien välittämää informaatiota todella paljon.
Avaa kuvien katselu
Aistiärsykkeet aiheuttavat Korhoselle erilaisia kuormitustiloja. Kuormituksen aiheuttama stressi ja väsymys oireilevat esimerkiksi niska- ja pääkipuna. Kuva: Antti Eintola / Yle
Suodattimen puuttuminen vaikuttaa Korhoseen esimerkiksi niin, että voimakkaat äänet aiheuttavat hänessä fyysisen kivun kaltaisia kokemuksia.
Siksi hän ei lähde koskaan kotoaan ilman vastamelukuulokkeita ja valitsee kulkureittinsä niin, että välttää äänekkäät työmaat.
Korhonen ei ole kokemuksineen yksin.
Moni neurovähemmistöön kuuluvista kokee erityisesti kaupunkiympäristöt melun ja muiden aistiärsykkeiden vuoksi kuormittavina.
Neurovähemmistöllä tarkoitetaan ihmisiä, joilla on esimerkiksi autismikirjon diagnoosi tai aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD).
Asiaa on selvitetty Tampereen yliopiston tutkimuksessa, jossa käsiteltiin neuromoninaisuuden huomioimista kaupungeissa ja niiden suunnittelussa.
Kaupunkitutkija Riina Lundman haastatteli tutkimukseensa neurovähemmistöön kuuluvia ihmisiä sekä aivoterveyteen ja neurokirjoon liittyviä järjestöjä.
Avaa kuvien katselu
”Kaupunkien ja kaupunkitilojen ajatellaan kuuluvan kaikille ja niiden halutaan olevan yhdenvertaisia. Kaupunkeja suunnitellaan usein enemmistöt mielessä, mutta ne voivat näyttäytyä ja tuntua ihan erilaisena neurovähemmistölle”, kaupunkitutkija Riina Lundman sanoo. Kuva: Antti Eintola / Yle
Haastateltujen kokemukset kaupunkiympäristön kuormitustekijöistä olivat hyvin samankaltaisia. Esimerkiksi kirkkaat valot, kakofonia ja voimakkaat hajut aiheuttivat vastaajissa aistikuormitusta.
– Ihmiset kuvailivat aistikuormituksen tuntuvan esimerkiksi sähköiskun kaltaisena tunteena kehossa tai pahoinvointina, Lundman kiteyttää haastattelemiensa tuntemuksia.
Kuormitus aiheuttaa uupumusta ja ärtymystä
Aistikuormitusta välttääkseen moni neurokirjon ihminen saattaa vältellä tiettyjä paikkoja tai tilanteita.
Näin toimii esimerkiksi tamperelainen Reetta Kevätniemi. Hänellä on ADHD, joten erilaiset aistiärsykkeet, kuten liikenteen melu tai kirkkaat valot voivat aiheuttaa jopa fyysisiä oireita.
– Se ei välttämättä tunnu siinä hetkessä oikeastaan miltään, vaan kuormituksen huomaa jälkikäteen esimerkiksi uupumuksena tai ärtymyksenä.
Siksi esimerkiksi kauppakeskukset taustamusiikkeineen ja ruuhkabussit hajusteita käyttävine matkustajineen ovat paikkoja, joita Kevätniemi mielellään välttelee.
Avaa kuvien katselu
Reetta Kevätniemi pitää Tampereen pääkirjasto Metsosta, koska se on aistiystävällinen paikka. Siellä on hiljaista, avaraa ja värimaailma on hillitty. Kuva: Antti Eintola / Yle
Neuroepätyypillisillä voi olla vaikeuksia myös ympäristön hahmottamisessa, joten ympäristön epäselvyys voi olla kuormitustekijä.
Kevätniemen mukaan esimerkki tällaisesta paikasta on Tampereen Hatanpään väliaikainen liikenneympyrä, jossa liikkuminen voi olla vaikeaa jatkuvasti muuttuvien liikennejärjestelyiden ja epäselvien opasteiden vuoksi.
– Siinä on vaikea hahmottaa, mistä pitää kulkea ja mihin saa mennä.
Videolla Reetta Kevätniemi esittelee Tampereen keskustassa paikkoja, joissa on runsaasti aistikuormitusta sekä paikkoja, jotka ovat neurovähemmistöä ajatellen toimivia.
Välttelyn lisäksi Kevätniemellä on myös muunlaisia keinoja suojautua aistiärsykkeiltä.
Julkisilla paikoilla liikkuessaan hänellä on yleensä korvillaan vastamelukuulokkeet, jotka suodattavat suurimman äänisaasteen. Työpaikalla hän pyrkii vähentämään aistikuormaa esimerkiksi valaistusta säätämällä.
– Töissä minulla on käytössä erilaisia pienempiä kohdevalaisimia, ettei tarvitse käyttää isoja loisteputkivalaistuksia.
Avaa kuvien katselu
Reetta Kevätniemi työskentelee ohjaajana Setlementti Tampere ry:n Omavoimassa, jossa kohtaa muita neurovähemmistöön kuuluvia ihmisiä päivittäin työkseen. Työssään hän keskustelee muun muassa aistiherkkyyksiin ja aistiesteettömyyteen liittyvistä asioista. Kuva: Antti Eintola / Yle”Yllättävän moni aistikuormaan liittyvä asia johtuu muista ihmisistä”
Lopulta asiat, joilla kaupunkiympäristön voisi tehdä neurovähemmistölle miellyttävämmäksi, ovat melko pieniä.
Reetta Kevätniemi työskentelee neurokirjon ihmisille tukea ja vertaistoimintaa tarjoavassa Omavoimassa ohjaajana. Hän keräsi sitä kautta neurokirjon ihmisten ehdotuksia aistikuorman vähentämiseksi kaupunkiympäristössä.
Julkisiin paikkoihin toivottiin esimerkiksi enemmän penkkejä ja viheralueita lepäämistä varten sekä melua vaimentavaa puustoa ja arkkitehtuuria. Työmaiden vuoksi järjestettyjen väliaikaisten kävelyreittien yhteyteen taas toivottiin selkeitä opasteita.
Kaupunkitutkija Riina Lundman ajattelee, että vaikka kaupunkeja ei voi täysin rakentaa neurovähemmistöille sopiviksi, pitäisi neuroesteettömyyttä miettiä nykyistä enemmän esimerkiksi erilaisia julkisia tiloja ja rakennuksia suunnitellessa.
Avaa kuvien katselu
Kaupunkitutkija Riina Lundmanin mielestä kaupunki, joka on hyvä neurovähemmistöille, on hyvä kaikille kaupunkilaisille. Kuva: Antti Eintola / Yle
Eri aistiärsykkeiden minimoimisen lisäksi suunnitteluun pitäisi Lundmanin mielestä kuulua myös sosiaalinen huomioiminen.
– Tiloista olisi hyvä olla saatavilla etukäteen tietoa, kuten missä sijaitsee rauhallinen tila, johon pääsee lepäämään tai millainen äänimaisema rakennuksessa on. Tällöin ihmisen on helpompi ja turvallisempi mennä uusiin paikkoihin.
Kaikkia kuormitustekijöitä ei kuitenkaan voi ratkaista kaupunkisuunnittelun keinoin tai aistiesteettömyyden huomioimisella.
Juho Korhonen toivoo, että ihmiset kiinnittäisivät enemmän huomiota omaan toimintaansa julkisilla paikoilla liikkuessaan.
– Yllättävän moni aistikuormaan liittyvä asia johtuu muista ihmisistä. Esimerkiksi kun joku on ravintolassa äänekäs, painaa tallan pohjaan liikenteessä tai kuuntelee bussissa musiikkia ilman kuulokkeita.
Avaa kuvien katselu
”Tampereessa on parasta se, että luonto ja kaupunki ovat oikeastaan yhtä lähellä”, Juho Korhonen sanoo. Kuva: Antti Eintola / Yle
Tampere on Korhosen mielestä neurokirjon ihmiselle hyvä paikka asua.
Keskustan alueella on sopivasti puistoalueita rauhoittumiseen, mutta samalla tarpeeksi tekemistä, kun tulee alistimuloitunut olo ja kaipaa virikkeitä.
– Vartuin pikkukaupungissa, jossa olin aina se erilainen nuori. Tampereella sain kavereita ja löysin tavallaan sen oman heimon.