Ukrainan tilannetta hyvin tuntevan eversti (evp.) Antti Hartikaisen mukaan nyt olisi jo aika pohtia sodanjälkeistä Ukrainaa, vaikka siitä milloin ja missä muodossa Venäjän hyökkäyssota tulee päätökseensä ei tietoa
– Etukäteen ei voi varmuudella sanoa, millä ehdoilla ja minkälaiseen lopputilanteeseen sota päättyy. En pidä sitäkään mahdottomana, että aktiiviset taistelutoimet lopetetaan ja sota jatkuu vielä pitkään matalalla intensiteetillä, Hartikainen kirjoittaa Centrum Balticumin Pulloposti-kirjoituksessa.
Ukrainassa EU:n neuvonanto-operaation päällikkönä 2019-2023 ja sen jälkeen rajaturvallisuuden asiantuntijatehtävissä toimineen Hartikaisen mukaan on joka tapauksessa on selvää, että Ukrainan on panostettava tulevaisuudessa merkittävästi maanpuolustukseen ja turvallisuuteen ylipäätänsä.
Antti Hartikainen muistuttaa, että vaikka kansainvälistä investointihalua Ukrainan jälleenrakennukseen löytyykin, voi työvoimapulasta tulla isokin ongelma.
– Huomattava osa ulkomailla sotaa paossa olevista ukrainalaisista ei ainakaan vielä pian sodan päättymisen jälkeen halua palata kotimaahansa. Merkittävä osa ulkomailla olevista ukrainalaisista asevelvollisuusikäisistä miehistä on niin sanotusti paremmin koulutettua ja parempiosaista väkeä, joilla on ollut mahdollisuus lahjoa viranomaisia päästäkseen ulos sotaa käyvästä maasta. Heistä olisi apua asiantuntija- ja johtamistehtävissä, mutta maanpetturiksi leimaantumisen, asevoimiin rekrytoimisen ja rikossyytteeseen joutumisen riski todennäköisesti vähentää halua palata kotimaahan, Antti Hartikainen selittää.
Rintamalla värväys on Hartikaisen mukaan kohdistunut pitkälti niin sanotun työväen harteille.
– Tappiot haavoittuneina, kaatuneina ja kadonneina ovat merkittävät ja vain osa tästä henkilöstöstä vapautuu siviilitehtäviin, joten esimerkiksi rakennustyövoimasta tulee oletettavasti pulaa.
Tämän lisäksi suurella osalla ukrainalaisista sotilaista, turvallisuusviranomaisista sekä Ukrainassa sodan aikana asuneista siviileistä on traumaperäisiä stressihäiriöitä. Vakavia ongelmia siviili- ja työelämään sopeutumisessa nähdään jo nyt, ja aivan oma lukunsa ovat haavoittuneet ja heidän perheenjäsenensä.
Hartikainen huomauttaa kirjoituksessaan esimerkkinä, kuinka rintamalta palanneiden avioeroprosentti on eräällä Ukrainan läntisellä alueella 80.
Tästä sodan inhimillisten kustannusten ja väestöllisten vaikutusten vakavasta haasteesta on lyhyeen aikaväliin ja rintaman tilanteeseen keskittyvässä läntisessä keskustelussa ja uutisoinnissa käytännössä vaiettu Ukrainan kohdalla. Venäjän vastaavia haasteita on puolestaan kuitenkin ruodittu ahkerasti.
– Taistelutehtäviin osallistuvien sotilaiden ansiotulot ovat ainakin suurimmassa osassa tapauksia merkittävästi korkeampia kuin mitä he ansaitsevat siviilitehtävissään. Siviiliin siirtyminen tarkoittaa siis kaiken muun ohella sopeutumista elämään vaatimattomimmilla tuloilla, Antti Hartikainen kirjoittaa.
Vuonna 2014 alkaneiden sotatoimien veteraaneja on Ukrainassa jo noin 1,3 miljoonaa ja lisää tulee joka päivä.
Asiantuntija ei säästele sanojaan.
– Ongelma on siis massiivinen. Asia on hyvin tiedostettu, mutta tukitoimiin tarvitaan huomattavaa määrätietoista lisäpanostusta.
Ukrainalla on edessään myös merkittäviä poliittisia haasteita.
Hartikaisen mukaan maan johto on rauhanneuvotteluissa kovan paikan edessä.
– Merkittäviin aluemenetyksiin suostuminen tarkoittaisi hyvin todennäköisesti poliittisen johdon melko totaalista vaihtumista seuraavissa pian poikkeusolojen päättymisen jälkeen järjestettävissä vaaleissa.
Asiantuntija pitää todennäköisenä, että veteraanit vaikuttavat aktiivisesti politiikkaan sodan jälkeen ja pyrkivät saamaan edustajiaan merkittäviin poliittisiin tehtäviin.
– Vaikka Ukrainan yhtenäisyys on kehittynyt erittäin positiivisesti sodan aikana, niin sodan lopputuloksesta katkeroituminen, poliittisen johdon merkittävä vaihtuminen sekä mahdolliset uudet poliittiset linjaukset tekisivät yhteiskunnasta hauraan Venäjän informaatiovaikuttamiselle.
Poimintoja videosisällöistämme