Opiskelu|Tekoälystä on lukio-opetuksessa paljon hyötyä, kertovat HS:n haastattelemat opettajat. Heistä on tärkeää opettaa lukiolaisia käyttämään tekoälyä kriittisesti ja eettisesti.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Lukion opettajat Marika Kumlander ja Riikka Korosalmi kertovat tekoälyn hyödyistä opetuksessa.
Tekoälyä käytetään lukiossa muun muassa argumentoinnin opetteluun, tekstien ideointiin ja kuvitteellisten lajien visualisointiin.
Opettajat korostavat kriittisen ja eettisen tekoälyn käytön opettamisen tärkeyttä lukiolaisille.
Tämän opettajan tunneilla lukiolaiset saavat käyttää tekoälyä luvan kanssa.
Hän on Luostarivuoren Lyseon lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Marika Kumlander.
Hän sanoo, että jotkut opettajat ovat olleet tekoälystä huolissaan. Hänen mukaansa huolta oli silloinkin, kun internet ja Google tulivat.
”Silloin ajateltiin, että opetus on vaarassa, kun kaikki tieto löytyy niin helposti.”
Kumlanderista pelko on sinänsä aiheellinen, koska tekoäly voi passivoida opiskelijoita. Hän on kuitenkin ennen kaikkea innostunut tekoälystä ja käyttää sitä työssään.
Esimerkiksi eräät hänen opetuksessaan olevat lukiolaiset ovat nyt opiskelleet argumentointia. Opiskelijat voivat kysyä tekoälyltä, millaisia argumentteja voisi käyttää. Sitten pohditaan, ovatko ne hyviä argumentteja ja oikeasti käyttökelpoisia.
Hänen tunneillaan on käytetty tekoälyä apuna myös tekstien rakentamiseen, ideointiin ja näkökulman muodostamiseen. Kumlander kertoo opiskelijoille, että tekoälyltä voi pyytää tarkentavaa tietoa, tiivistelmiä tai vaikka harjoitustehtäviä.
Tekoälyä hyödyntää mielellään myös Kuopion klassillisen lukion biologian ja maantieteen opettaja ja Kuopion lukiotoimen pedagoginen valmentaja Riikka Korosalmi.
Tekoäly on tehostanut hänen työtään merkittävästi. Hän käyttää sitä apuna esimerkiksi tehtävänantojen ja harjoitusten tekemiseen.
Korosalmi sanoo opiskelijoille, että tekoälyltä voi kysyä niin tyhmiä kysymyksiä kuin ikinä haluaa. Korosalmen kokemuksen mukaan lukiolaisilla on suuri kynnys kysyä. Nuoret miettivät, miltä muiden silmissä näyttävät.
”Tekoälyltä voi aina kysyä”, hän sanoo.
Opiskelijoiden pitää eräällä biologian kurssilla rakentaa oma kuvitteellinen laji. Omat lajit, kuten vaikkapa vesileijonan, voi visualisoida tekoälyn avulla.
”Ennen laji on ollut vain teoreettinen. Tällaiset pienet jutut innostavat ja sitouttavat – heidän oma lajinsa on ’aidompi’ kuin se ennen oli.”
Jopa Korosalmen kokeissa on käytetty tekoälyä.
”He ovat saaneet vaikka vähän sparrailla tiettyä aihetta etukäteen tekoälyn kanssa. Sitten vasta he saavat tehtävänannon ja rupeavat kirjoittamaan”, hän kertoo.
Korosalmi ei kuitenkaan pakota ketään käyttämään tekoälyä. Opiskelija voi halutessaan tehdä myös muita tehtäviä.
Samaa sanoo Kumlander.
”En voi vaatia opiskelijoita käyttämään tekoälyä, koska sitä ei ole alaikäisille vielä turvallisessa muodossa. En voi vaatia kirjautumaan mihinkään, enkä varsinkaan käyttämään ilmaisia versioita”, hän toteaa.
Luostarivuoren Lyseon lukion ykkösluokkalaisten äidinkielen ja kirjallisuuden tunnilla puhuttiin tekstin tavoitteista ja kohderyhmistä. Marika Kumlander on tehnyt esimerkiksi diaesityksen kuvituksen tekoälyn avulla. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen / HS
Väärinkäytöksiäkin tapahtuu. Korosalmen mukaan nämä tilanteet ovat hankalia.
”Ei ole työkaluja, joilla paljastettaisiin, että tämä on varmasti tekoälyn tekemä”, hän sanoo.
Hänestä suoraan kopioidut tekoälyvastaukset kuitenkin tunnistaa, jos yhtään tuntee opiskelijoitaan. Viimeistään ylioppilaskirjoitukset paljastavat opiskelijan todellisen tason.
”Jo viime keväänä opettajilta on tullut kommentteja, että tulee älyttömiä romahduksia. Että arvosanat ovat olleet kursseilla tietyt, ja yhtäkkiä kirjoitetaan täydellisesti alle sen tason.”
Kumlanderin mielestä tekoälytuotosten tunnistaminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi, kun opiskelijat oppivat tekemään kehotteita tekoälylle. Kumlanderista tekoäly tekee aika hyviä pintapuolisia tekstianalyysejä. Hän sanoo, että kriittinen ja kulttuurinen lukutaito kuitenkin puuttuu.
”Se ei välttämättä hoksaa konteksteja, ei osaa tulkita tekstiä suhteessa vaikkapa ajankohdan ilmiöihin tai tekstilajipiirteisiin.”
Taitava kehotteiden tekijä voi käskyttää tekoälyä tuomaan tekstiin persoonallisuutta ja moniäänisyyttä. Kumlanderin mielestä tekoälyteksti ei silti ole ihmisen tekemän tekstin veroinen.
Kumlanderille on tullut joskus valmiita vastauksia, jotka ovat selvästi tekoälyllä tuotettuja. Esimerkiksi kielikuvat voivat olla kliseisiä. Lisäksi kiinni voi jäädä sanavalinnoista ja virkerakenteista. Tekstissä voi olla ilmaisuja, jotka eivät kuulu teini-ikäisen sanavarastoon, eikä kieli kuulosta lukiolaisen kieleltä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan teksti saattaa kuulostaa koneen tekemältä.
”Voi olla kaavamaisia tekstejä, yksinkertaista asioiden ja ilmiöiden selittämistä pohtimisen sijaan.”
Kumlander sanoo, että tekoälyn käytön uhkana on se, ettei opiskelija opi mitään.
”Jos sitä käyttää kopioimiseen, eihän opiskelija saa siitä mitään silloin irti. Se on vilppiä, jos pistää tekoälyn tekemään hommat omasta puolesta.”
Korosalmi toteaa, että opiskelijoita pitää opettaa suhtautumaan tekoälyyn kriittisesti. Hänen mielestään koulu laiminlyö velvollisuutensa, jos opiskelijoita ei opeteta käyttämään tekoälyä.
”Meillä on vastuu tehdä opiskelijoista yhteiskuntakelpoisia ihmisiä ja antaa jatko-opintovalmiuksia.”
18-vuotias Nooa Ilmanen on Luostarivuoren Lyseon lukion abiturientti. Hän on ollut Marika Kumlanderin oppilas ja kertoo, että lukiossa on käytetty tekoälyä lähinnä äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla. ”Se on opettajakohtaista”, hän sanoo. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen / HS
Välillä Korosalmea ahdistavat opettajana asiat, jotka hänen pitäisi ottaa käyttöön ja joita hän ei vielä hallitse. Hän toivoo, että koulut kouluttaisivat opettajia enemmän tekoälyn käyttöön.
Hänestä tekoäly säästää aikaa.
”Meidän väsyneet opettajat, please, ottakaa tämä käyttöön! Näen tässä hukatun mahdollisuuden. Monelle olisi niin paljon hyötyä siitä.”