Maailmankaikkeudessa näkyy aaltoliikettä muistuttavaa säännönmukaisuutta, kertovat useat tutkijaryhmät. Universumi siis ikään kuin aaltoilee isossa mitassa.
Radioteleskoopit Australiassa, Yhdysvalloissa, Euroopassa, Kiinassa ja Intiassa ovat kaikki huomanneet pyörivien neutronitähtien eli pulsarien pyörimisissä säännönmukaisuuksia, joita ei voi selittää sattumalla.
Pulsarit aiheuttavat avaruuden kudelmaan pieniä epäsäännöllisyyksiä, jotka etenevät ikään kuin aaltoina maailmankaikkeuden halki.
Todennäköisimmin kyse on matalataajuisista gravitaatioaalloista, jotka taivuttavat aika-avaruutta pienellä, mutta mitattavalla tavalla edetessään.
HS näyttää tässä artikkelissa uutistoimisto Reutersin välittämän tutkijoiden tiedotustilaisuuden noin kello 20.
Merkkejä matalataajuisista gravitaatioaalloista on etsitty maailmankaikkeudesta noin viidentoista vuoden ajan.
Ensimmäiset gravitaatioaallot havaittiin suoraan vuonna 2015. Silloin havaittiin kahden mustan aukon törmäys, joka sai aika-avaruuden väreilemään törmäyksen lähellä.
Sittemmin erilaisia gravitaatioaaltojen havaintoja on kertynyt yli sata. Tyypillisesti ne liittyvät juuri massiivisten kohteiden, kuten mustien aukkojen tai neutronitähtien, törmäyksiin.
Näitä gravitaatioaaltoja eli painovoima-aaltoja voi verrata veden pintaan heitetystä kappaleesta syntyvään aaltoliikkeeseen. Ne saavat alkunsa massiivisista törmäyksistä ja ne leviävät valon nopeudella kaikkiin suuntiin taivuttaen aikaa ja avaruutta.
Koska tällaisia törmäyksiä on maailmankaikkeudessa jatkuvasti, päättelivät tutkijat törmäysten synnyttämien aaltojen saavan aika-avaruuden ikään kuin aaltoilemaan taustalla.
Näitä aaltoja on pyritty havaitsemaan pitkään siinä onnistumatta. Nyt julkistetut havainnot ovat epäsuora todiste siitä, että jotakin tosiaan etenee maailmankaikkeuden läpi valonnopeudella taivuttaen aikaa ja avaruutta tiellään – kuten painovoima-aallot.
Havainto perustuu useiden pulsarien pitkäaikaiseen tarkkailuun.
Neutronitähti on luhistuneen tähden jäännös, joka koostuu pelkistä neutroneista. Pulsarit ovat neutronitähtiä, jotka pyörivät valtavilla nopeuksilla. Se näyttäytyy säännöllisesti vilkkuvana valonlähteenä.
Pulsarien liike on hyvin tasaista, mutta ajoittain niissä havaintaan pieniä epätäsmällisyyksiä.
Nyt tehdyissä tutkimuksissa tutkijat tarkkailivat 115 pulsarista kerättyä dataa jopa 18 vuoden ajalta. Kun pulsarien epäsäännöllisyyksiä tarkasteltiin joukkona, alettiin huomata niissä paikallista säännönmukaisuutta, ikään kuin häiriöt olisivat edenneet kosmisia etäisyyksiä pulsarilta toiselle.
”Tämä ei vielä ole todiste varma todiste gravitaatioaalloista,” totesi tutkimuksessa mukana ollut astrofyysikko Daniel Reardon australialaiselta Swinburnen yliopistolta uutispalvelu Science Alertille.
”Tarvitsemme vielä lisää havaintoja varmistuaksemme asiasta. Mutta tämä on hyvin jännittävä havainto.”
Jos havaitut gravitaatioaallot osoittautuvat todellisiksi, jää niiden alkuperä vielä tutkijoiden pohdittavaksi.
Suosituin teoria perustuu tällä hetkellä supermassiivisten mustien aukkojen törmäyksiin, Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi jonkinlaiset avaruuden siirtymät, alkuräjähdyksessä mahdollisesti syntyneet kosmiset säikeet tai alkuräjähdyksen jälkimainingit.
Lue lisää: Tutkijat onnistuivat ensi kertaa kuvailemaan kilonovaksi kutsutun ilmiön: ”Täydellinen räjähdys”
Lue lisää: Suomalainen tutkijaryhmä vahvisti oudon kvarkkiaineen piileksivän neutronitähtien sisuksissa