Musiikkituottaja Atte Blom kertoo uutuuskirjassa diagnoosistaan, jonka saaminen kesti vuosia.
Tuoreessa Atte Blom – Mies Love Recordsin takana -kirjassa (Johnny Kniga) Blom, 82, kertoo urastaan sekä avaa myös henkilökohtaista elämäänsä.
Musiikkituottaja kertoo muistelmateoksessa epilepsiastaan, jonka diagnosointi kesti pitkään. Blom sai ensimmäisen epileptisen kohtauksen vuonna 1964 pian armeijasta päästyään.
Aivoja tutkittiin, mutta mitään ei aluksi löytynyt. Sen sijaan Blomin painosta kiinnostuttiin ja hän sai tiukan ruokavalion.
”Viikon aikana sai päivittäin syödä vain tarkoin määritellyn kalorimäärän. Esimerkiksi kananmunasta leikattiin osa pois, jos sen kalorimäärä ylitti sallitun 75:n. Ainoa, jota sai syödä vaikka paljullisen, oli venäläinen suolakurkku. Siihen kyllästyi nopeasti. Mitään vikaa päästäni ei kuitenkaan löydetty, joten minut kotiutettiin – ja samat kohtaukset jatkuivat”, Blom kertoo Elina Saksalan kirjoittamassa kirjassa.
Vuonna 1970 Blom meni HYKSiin tutkittavaksi ja joutui varsin epämiellyttävään toimenpiteeseen.
”Minulle tehtiin koe, joka on nykyisin poistunut tuotevalikoimasta. Aivoihin puhallettiin jotain kaasua ennen niiden kuvaamista. Sen tarkoitus oli litistää aivoja kasaan irti kallosta, jotta kuvaus onnistuu paremmin”, Blom kuvailee kirjassa.
”Kun siitä tokenee, pää on äärettömän kipeä vuorokauden ajan. Potilashuoneessa toimenpiteen jälkeen viruvat kokevat yhteenkuuluvuutta: he ovat ikään kuin läpäisseet siirtymisriitin.”
Viimein kuuden vuoden tutkimusten jälkeen Blom sai toimenpiteen ansiosta epilepsiadiagnoosin. Oikeanlaisen lääkityksen saamisessa kesti kuitenkin pitkään.
Kyseessä oli mitä ilmeisimmin aivojen kuvantamiseen tarkoitettu ilmakallokuvaus eli pneumoenkefalografia.
– Ilmakallotutkimuksessa aivoihin pumpattiin selkäydinpiston kautta happipitoista ilmaa, jotta aivokammioiden ääriviivat tulisivat paremmin esiin. Kammioiden muotojen muutoksista voitiin päätellä, onko aivokudosta jostakin syystä vähentynyt vai onko sinne tullut jotakin lisää, kertoo Turun yliopiston vanhempi tutkija, lastenneurologian emeritusprofessori Matti Sillanpää.
Ilmakallokuvauksen käyttö lopetettiin riskien takia ja menetelmien kehittymisen seurauksena. 1980-luvulla epilepsiapotilaiden kuvaamisen alettiin käyttämään Suomessa muun muassa tietokonetomografiaa.
– Myöhemmin on tullut lisää ja parempia metodeja, kuten aivojen magneettikuvaus ja aivojen toimintaa selvittäviä menetelmiä, Sillanpää kertoo.
Kirjailija Satu Salonen kertoi Potilaan Lääkärilehdessä joutuneensa ilmakallokuvaukseen 1970-luvulla. Hän kuvaili toimenpidettä niin tuskalliseksi, että ”kun se kipuasteikolla saa täyden kympin, synnytyskipu ei pääse vertailussa edes viitoseen”.
Musiikkituottaja Atte Blom on puhunut aiemminkin julkisuudessa epilepsiastaan. Kuva: Jussi Helttunen
Kirjassa Blom muistelee, kun hän sai nuorena lievän epileptisen kohtauksen kesken teatteriesityksen ensi-illan. Blomilla oli päärooli Barnteaterförbundet-lastenteatteriryhmän näytelmässä Osramsson slår till. Blomilla lähti taju, ja hän joutui jättäytymään näytelmästä. Näytteleminen jäi sikseen.
Blomin mukaan hän on myös vältellyt julkisia esiintymisiä epilepsian takia. Kerran hän osallistui Leif Salménin vetämään poliittiseen tv-keskusteluun, joka ei sujunut suunnitellusti.
”Hän suuttui minulle, kun hiljennyin yhtäkkiä täysin. Hän ei ymmärtänyt, miksi tulin ohjelmaan mukaan, kun tällainen riski oli olemassa. Aloin sen jälkeen välttää kaikenlaista esiintymistä.”
Vuonna 2016 ilmestyneessä Love Records – Anna mulle Lovee -elokuvassa näytettiin, että Blom olisi saanut vakavia epilepsiakohtauksia. Hän kommentoi elokuvan totuudenmukaisuutta Ylelle.
– Ei pidä paikkaansa, vaikka minulla tosiaan on epilepsia. Tämä on liioittelua, dramatiikan hakemista. Minulla ei ollut sellaisia suuria kohtauksia kuten elokuvassa. Kärsin kyllä muistikatkoksista, enkä siksi mielelläni esiinny tv:ssä, Blom kommentoi Ylelle vuonna 2016.
Artikkelin kursivoidut sitaatit kirjasta Atte Blom – Mies Love Recordsin takana (Johnny Kniga).