Mikkeliläislähtöisen Pilvi Korhosen kiinnostus karjalaisuuteen ja myös omiin juuriinsa nousivat esiin Iso-Britanniassa, kun hän pohti lopputyönsä aihetta Salfordin yliopistoon.
Avaa kuvien katselu
24-vuotias Pilvi Korhonen tekee dokumentaarisen elokuvan lopputyötään Karjalan evakoista ja heidän jälkeläisistään. Kuva: Esa Huuhko / YleJuttu tiivistettynä
- Pilvi Korhonen dokumentoi karjalaisten evakoiden kulttuurin säilyttämistä lopputyöelokuvassaan.
- Hän sai yli 250 vastausta evakoilta ja heidän jälkeläisiltään. Korhonen teki haastattelut kesän aikana.
- Korhonen on opiskellut viisi vuotta Iso-Britanniassa ja valmistuu Salfordin yliopistosta loppuvuodesta.
- Nuoret ovat kiinnostuneita karjalaisuudesta. Venäjän sota Ukrainassa on herättänyt kipeitä muistoja evakoissa.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Evakot oppivat nopeasti vaikenemaan. Kun karjalaiset perheet saapuivat uusille kotiseuduille 1940-luvulla, he huomasivat, että karjalan murre ja kieli herätti helposti huomiota. Siitä seurasi vähättelyä ja syrjintää.
Mikkeliläislähtöinen Pilvi Korhonen on kuullut näitä tarinoita kesän aikana, kun hän on tehnyt dokumenttielokuvaa evakoista.
24-vuotias Korhonen on opiskellut viisi vuotta Iso-Britanniassa ja viimeistelee maisteriopintojaan Salfordin yliopistossa Manchesterissa.
Korhonen sanoo olleensa aina kiinnostunut sukunsa historiasta ja juuristaan. Keskustelut karjalaisuudesta ja evakoista nousivat esiin Iso-Britanniassa, kun pohti opiskelukavereidensa kanssa lopputyön aihetta.
– Aika monen maan kansalaisen suvulla oli ollut samankaltaisia kokemuksia kuin evakoilla, kertoo Korhonen.
Videolla Pilvi Korhonen kertoo siitä, miten evakot ja heidän jälkeläiset tekivät vaikutuksen nuoreen dokumentintekijään.
Video ja editointi: Esa Huuhko / Yle
Myös hänellä itsellään on karjalaiset juuret. Korhosen äidin puoleinen isovaari joutui jättämään kotinsa Karjalan kannakselle Jääskeen. Myöhemmin isovaari muutti Mikkeliin ja tapasi puolisonsa, heille syntyi lapsia, ja yksi heistä on Korhosen mummi.
Evakoiden kokemukset olivat riipaisevia
Evakoiden ja heidän jälkeläisten haastattelu herätti tunteita, mutta samalla Pilvi Korhonen sanoo tutustuneensa mielenkiintoisiin ja ihaniin ihmisiin.
– Heillä on ollut tosi rankkoja ja riipaiseviakin kokemuksia.
Korhonen sanoo, että evakkojen kokemukset ovat välittyneet hyvin nuoremmille sukupolville. Evakoiden kokemuksissa oli toki eroja, mutta myös yhteneväisyyksiä.
– Esimerkiksi siinä, että evakot tai Karjalassa asuneet kokivat yhteisön, kyläyhteisön ja perheyhteisön todella tärkeäksi.
Avaa kuvien katselu
Evakuoitua väkeä matkalla Parikkalaan. Syväoro 20.3.1940. Kuva: SA-kuva
Toki syrjiminen ja r-sanalla nimittely olivat siirtoväestölle tuttua.
– Karjalaisten vähättely ja syrjiminen näkyi esimerkiksi kouluissa: opettajat saattoivat kohdella huonosti evakkojen lapsia, kertoo Korhonen.
Evakoiden kohtelu uudella kotiseudulla oli jopa julmaa.
Esimerkiksi kantasuomalaisten asenteet ortodoksiuskontoisia kohtaan saattoivat tehdä evakoiden sopeutumisesta hankalaa. Moni evakko vaihtoi uskontonsa luterilaiseksi siirryttyään länteen.
Paikoittain maatalousväestö oli myös vihainen siitä, että heidän täytyi luovuttaa maata Karjalasta tulleille ihmisille, kertoo Korhonen.
Keitä ovat evakot?
- Evakot ovat ihmisiä, jotka joutuivat jättämään kotinsa luovutetuilla alueilla, kuten Karjalassa, Kuusamossa, Sallassa ja Petsamossa. Evakuointeja tapahtui sekä talvisodan (1939–1940) että jatkosodan (1941–1944) edellä ja niiden jälkeen.
- Karjalalla tarkoitetaan tässä yhteydessä Neuvostoliitolle luovutettuja alueita eli Karjalan kannasta, Laatokan länsi- ja pohjoispuolella sijaitsevaa Laatokan-Karjalaa ja sen itäisintä osaa Raja-Karjalaa sekä Vienaa ja Aunusta.
- Vuonna 1944 luovutetuilta alueilta evakuoitiin noin 420 000 ihmistä, joista suurin osa oli karjalaisia. He asettuivat pääosin eteläiseen ja keskiseen Suomeen.
Ukrainan sota nosti traumat
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on herättänyt monissa evakoissa ja heidän jälkeläisissään traumoja. Tämä lienee yksi syy siihen, että ihmisillä on tarve puhua kodin jättämisestä ja siirtymisestä uuteen paikkaan.
Karjalaisuutta ja pakolaisuutta Jyväskylän yliopistossa tutkiva Pirja Hyyryläinen sanoo, että ihmisten traumat ovat tulleet esille varsinkin sosiaalisessa mediassa.
– Nyt on tilaa purkaa kipeitä tunteita pakolaisuudesta, jos tunteita ei aikaisemmin ole ollut mahdollista kertoa, toteaa Hyyryläinen.
Väitöskirjaansa tekevä Hyyryläinen kertoo, että ukrainalaisten pakenemaan omista kodeistaan on saattanut herättää muistoja myös nuorissa. Ukrainalaisten tulo on tuonut konkreettisesti esille sen, että omassakin suvussa on voinut olla samanlaisia kokemuksia.
Avaa kuvien katselu
Evakuoitua tavaraa Simpeleen pappilan pihalla 20.3.1940. Kuva: SA-kuva
Kun Pilvi Korhonen kertoi tekevänsä dokumenttia evakoista, sai hän yli 250 vastausta sähköpostiinsa, lisäksi tuli puheluita ja tekstiviestejä. Vastaajat olivat iältään noin 30-vuotiaista yli 90-vuotiaisiin evakkoihin ja heidän jälkeläisiin.
Korhonen kertoo olevansa otettu siitä, kuinka välittömiä evakot ja heidän jälkeläiset ovat olleet kertoessaan tarinansa.
– Vuosikymmenien jälkeen evakot pystyvät nyt sanoittamaan tunteensa.
Heidän kokemusten taltiointi on Korhosen mielestä tärkeää.
Pilvi Korhonen valmistuu maisteriksi myöhemmin syksyllä, kun dokumentti Karjalan evakoista valmistuu. Korhosen tulevaisuuden kuviot ovat osin avoimia: jääkö hän asumaan Isoon-Britanniaan avomiehensä kanssa.