Kommentti|Napalm Deathin poliittinen metalli soi yleisölle, josta kaikki eivät ehkä olleet yhtyeen kanssa samaa mieltä. Ja se on hyvä, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Jussi Ahlroth.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Napalm Deathin poliittinen metalli voi haastaa osan yleisön arvoja, kirjoittaa toimittaja Jussi Ahlroth.
Yhtyeen esitys voi vahvistaa samanmielisten sitoutumista arvoihinsa.
On hyvä altistua taiteelle, jonka arvot ovat itselleen vaikeita.
Musiikki voi muuttaa näkemyksiä ja tuoda uusia ajatuksia, Ahlroth kirjoittaa.
Musiikin ja politiikan suhde on puhuttanut Flow-festivaalin ympärillä. Vastikään Helsingissä järjestettiin myös Hellsinki Metal Festival, jossa esiintyi legendaarinen metalliyhtye Napalm Death.
Birminghamilaisyhtye on tehnyt tiukan poliittista ja rujoa äärimusiikkia 1980-luvulta saakka.
Konsertti käynnistyi kappaleella Multinational Corporations II. Laulaja Barney Greenway sanoi kaikkien rotujen, sukupuolten ja kehojen olevan heidän keikoilleen tervetulleita, aina.
Vaikka musiikki oli silkkaa murhaa, toisti Greenway kappaleiden välissä rakkauden ja rauhan sanomaa. Smash a Single Digit -kappaleen hän omisti ihmisille, jotka tekevät laitteemme dollarin tai kahden päiväpalkalla. Se on häpeällistä, hän sanoi.
Vasemmistolaista, sukupuolten ja ihonvärien moninaisuuden avoimesti hyväksyvää äärimetallia. Kun Greenway huusi seuraavan kappaleen olevan antifasistinen, osa metallifestivaalin yleisöstä hurrasi täysillä mukana.
Vimmainen esitys voi vahvistaa samanmielisten sitoutumista arvoihinsa. Se voi rohkaista tuomaan kantansa esiin, toiminnaksi ja teoiksi.
Osa ei kuitenkaan hurrannut.
Katselin edessäni seisovan paidattoman miehen niskaan tatuoitua rautaristiä – jonka tarinaa en toki tiedä – ja mietin, että ihan koko yleisö ei taida olla yhtä innokkaasti sateenkaari-vasemmistolaisia kuin Napalm Death.
Voiko musiikki muuttaa yleisön näkemyksiä? Mieleeni muistui tuttuni kokemus Paul McCartneyn konsertista vuosikymmenien takaa. Kun McCartney esitti Beatles-klassikko Helpiä, täyttyivät lavan isot ruudut kuvilla tehotuotannossa kärsivistä eläimistä.
Tuttuni lopetti lihan syömisen siihen.
Musiikin vaikutukset kuuntelijoihinsa ovat usein moninaisia, epämääräisiä ja hauraita. Taiteilijat eivät välttämättä halua muuttaa ihmisten mieliä, mutta heidän äänellään on se paino, jonka kuulijat sille antavat. Artistit pitävät kuitenkin itselleen tärkeitä asioita esillä julkisessa keskustelussa.
Poliittinen muutos toisaalta edellyttää sitä, että ihmiset tekevät toisenlaisia valintoja. Ehkä Napalm Deathin keikan jälkeen joku miettii enemmän niitä maailmantalouden köyhimpiä, jotka rakentavat paratiisimme pelivälineet.
Lopulta se, että kuuntelee musiikkia, josta pitää, mutta jonka arvoja ei allekirjoita, voi ärsyttää. Se voi olla arvokasta. Ärsytys tuo liikkeen sinne, missä on pysähdys. Samalla tavalla vasemmistolainen yleisö voi ärsyyntyä selkeästi oikeistolaisen yhtyeen viestistä.
On hyvä altistua taiteelle, jonka arvot ovat itselleen vaikeita. Kuten Barney Greenway älykkäästi lavalla sanoi, meidän jokaisen pään sisällä asuu fasisti. Jokaisessa meissä on monensuuntaisia impulsseja. Olennaista on nähdä ne ja valita, mitä niistä seuraamme ja vahvistamme.