Halusimme kirjoittaa mielipiteemme Hämeenlinnan kaupungin päätöksestä liittyen perusopetuksen tehtäväkirjojen kierrättämisestä seuraavalle oppilaalle. Tästä syksystä lähtien siis kielten opiskelun oppikirjoihin ei saa kirjoittaa tehtävien vastauksia, vaan ne on merkittävä vihkoihin.
Jos Hämeenlinnan ”lapsiystävällisellä” kaupungilla ei ole varaa hankkia kaikille oppikirjoja, miten he voivat olettaa, että perheet voisivat itse kustantaa kalliit kirjat. Mielestämme ei ole reilua, että jotkin perheet pystyvät ostamaan lapsilleen tai nuorilleen kirjat, mutta toiset eivät. Mahdollisuus siihen on kuitenkin annettava.
Joissain kouluissa oman kirjan hankkiminen ja sen tuominen kouluun on kielletty. Kirjat saa siis hankkia itse vapaaehtoisesti, mutta muuten tehtävien tekoon käytetään vihkoja.
Yksi vihko per oppilas ei kuitenkaan kata koko oppikirjan sisältöä. Jos oppilas oman oppimisen vuoksi kirjoittaa kaiken vihkoon, eikä vain pelkkiä vastauksia, niin jääkö lisävihkojen ostaminenkin kodin vastuulle?
Onko kaupungin mielestä säästäminen tärkeämpää kuin oppiminen?
Tunnista jää myös vähemmän aikaa oppimiseen. Suurin osa kuluu marginaalien ja tehtävien merkitsemiseen ja monisteiden liimaamiseen, ja jos monisteita ei liimata ne katoavat.
Tehtäviä ei myöskään pysty tekemään ilman vihkoa ja jos se puuttuu, kotiin jää yhä enemmän läksyjä.
Koulussa ymmärrämme kyllä vihkotyöskentelynkin tärkeyden ja säästötoimet ovat pakollisia, mutta kaikella on rajansa.
Onko kaupungin mielestä säästäminen tärkeämpää kuin oppiminen?
Lasten ja nuorten oppiminen on ennenkin ollut suurena huolenaiheena, joten miksi sitä halutaan hankaloittaa entisestään.
Onko tämä siis tässä tapauksessa oikea vaihtoehto, vai pitäisikö miettiä uudelleen?
Kirjoittajista Laura Miettinen on Lyseon koulun 8. luokan oppilas ja Siiri Helin Kaurialan koulun 8. luokan oppilas.