Laulu- ja soitinyhtye Ultra Bra teki näyttävän paluun Olympiastadionille vetäen 90-luvun sukupolvikokemuksellaan huikean määrän ihmisiä paikalle. Laulut kertoivat elämänmakuista tarinaa mitä kasvava sodanjälkeinen sukupolvi ajatteli sodanuhasta, ympäristökatastrofeista sekä tyttöjen välisestä ystävyydestä.
Kerran sain minäkin olla mukana poliittisessa laululiikkeessä, kun sain laulaa Itämeren tilasta sekä Kaj Chydeniuksen Kalliolle kukkulalle yhteispohjoismaisissa työväenkuorojen juhlissa. Se oli arvokasta, koska myös Tasavallan presidentti Tarja Halonen kunnioitti läsnäolollaan meitä Helsingin Paasitornissa.
Toivotaan edelleen että laululiikkeet jaksavat vetää tämän kulttuurivihamielisen aikakauden ja puskea kiven läpi kuin voikukat.
Ei näistä hallituksen päättäjistä, jotka eivät ymmärrä kulttuurin voimaannuttavaa merkitystä ihmiselle, ole mihinkään. Kaikki hyvä mikä tuo ihmisiä yhteen, hallitus pyrkii vaikeuttamaan arvonlisäveronostoillaan syöden kuluttajan ostovoiman ja haukkuu vielä perään wokettajiksi sekä viherkommareiksi.
Näinä harmaana välttämättömyyden sekä yksiniittisen sekä yksitotisen totuuden aikana on hyvä, että Ultra Bra tuo lohtua meidän maakunnan dissidenttien eli toisinajattelijoiden elämään.