Valjun vesitetty Together -body horror -elokuva on pettymys. Indie-elokuva kosiskelee aivan turhaan suurta yleisöä.
Ensi-ilta: 29.8.2025
Alkuperäisnimi: Together
Ohjaus: Michael Shanks
Käsikirjoitus: Michael Shanks
Pääosissa: Alison Brie, Dave Franco, Damon Herriman, Mia Morrissey & Sunny S. Walia
Pituus: 102 minuuttia
Ikäraja: K16
Läheisriippuvuus on oikein näppärä idea kehokauhuelokuvan kantavaksi ideaksi. Australialaisen ohjaaja-käsikirjoittaja Michael Shanksin Together-debyyttitäyspitkässä teema jää pelkän konseptin tasolle.
Tosielämän pariskunta Alison Brien ja Dave Francon tähdittämä body horror -elokuva tarjoaa pari näppärän äklöttävää tehostemässäilykohtausta, muttei juuri muuta. Turhaan tunnelmasta toiseen loikkiva Together on harmillisen kesy genrensä edustaja, eikä sano aiheestaan mitään syvällistä.
Indiekauhun ja valtavirtapelottelun välimaastossa operoiva leffa luulee olevansa lopputulosta huomattavasti fiksumpi. Lukuisista ongelmistaan huolimatta Together on ihan ok -tason kertakäyttöviihdettä.
Kirjaimellisesti yhteensulautuva, Brien ja Francon esittämä päälle kolmikymppinen pariskunta on ollut yhdessä jo vuosikausia. Työtön muusikko Tim haaveilee yhä 35-vuotiaana rokkitähteydestä. Millie puolestaan saa vakituisen työpaikan luokanopettajana maaseudulta.
Kaksikko päättää jättää kaupungin taakseen ja muuttaa pikkupaikkakunnalle.
Yksi yliluonnollista parisuhdepelottelua, trilleriä ja komediaa sekoittavan elokuvan epäuskottavampia asioita on Timin ja Millien uusi kotitalo. Opettajalla ja työttömällä muusikolla ei ikinä olisi varaa edes vuokrata jossain päin Washingtonin osavaltiota sijaitsevaa ”mökkiä”.
Eivätkä elokuvan ongelmat siihen jää.
Kuva: © Neon
Ei luottoa yleisöön?
Tim ja Millie eivät enää tiedä ovatko yhä edelleen kaikkien vuosien jälkeen rakastuneita. Ovatko he yhdessä vain koska ovat tottuneet tilanteeseen, eivätkä osaa olla yksinkään? Seksiä pariskunta ei ole harrastanut aikoihin, mutta muuten he nauttivat fyysisestä läheisyydestä.
Tim on uudessa syrjäseudun kodissa täysin riippuvainen vaimostaan, sillä miehellä ei ole edes ajokorttia. Nettiyhteyskään ei toimi talossa kuin hetkittäin. Millie sentään tutustuu työnsä kautta mukavan oloiseen Jamie-kollegaan (Damon Herriman), joka on myös heidän lähin naapurinsa.
Togetherin kiehtova kantava idea ei ole täysin omaperäinen. Esimerkiksi myös maailmanensi-iltansa vuoden 2023 Sundancen leffafestareilla saaneessa A Folded Ocean -lyhärissä pariskunnan kehot sulautuivat yhteen.
Täyspitkä avaa loppupuolellaan syyn vartaloiden kirousmaiseen symbioosiin ja lihanmutilointiin liian perinpohjin. Kaksikon arkielämän riippuvuuden kirjaimelliseksi yhteensulautumiseksi selittävä yliluonnollinen juonikuvio on kliseisen typerä.
Ilmeisesti indiekauhufaneille elokuvan ohjanneen Shanksin luulisi luottavan yleisöönsä enemmän.
Kuva: © Neon
Enemmän eritteitä ja kiimaa, kiitos
Timin ja Millien patikointireissu lähimetsässä päätyy hylättyyn luolaan, joka on täynnä omituisia symboleita ja esineitä. Rankkasadetta yöksi luolaan jäämään pitävä duo päätyy juomaan vettä lähteestä, joka muistuttaa jotakin ihmiskehon aukkoa. Ympärillä ties minkä pahuuden palvomiseen aikoinaan käytetty luola vaikuttaa hengittävän kuin jokin elävä.
Kylmälle kivipinnalle nukahtava pariskunta herää seuraavana aamuna toisiinsa jaloista liimautuneena. Tim ja Millie joutuvat repimään koipensa väkivalloin irti.
Arjessa pariskunta tuntee tukehduttavansa toisensa, mutta pelkää ettei ole mitään omillaan. Simppeli metafora myös toistetaan ääneen useita kertoja.
Tämän jälkeen kaksikon henkinen ja fyysinen yhteys muuttuu yliluonnolliseksi. Väkivaltaisen ja hävettävän välimaastossa liikkuva muodonmuutos esitetään ahdistavana, äklöttävänä ja turhaan myös pöhkön koomisena.
Ohjaaja Shanksin kehokauhu ei toimi kuin muutamassa kohtauksessa. Vaikka mielikuvituksellinen kuvasto on osittain tehty kameran edessä vanhan koulukunnan tehostein, niin koko touhu tuntuu omituisen muoviselta. CGI-efektit ovat ainakin genrefanille liian kesyjä.
Together kaipaisi reippaasti enemmän visvaa ja mähmää. Koomiset elementit voisi heivata kokonaan mäkeen. Leffa suorastaan huutaa rankempaa ja rehellisesti kiimaisempaa otetta. The Substance -leveleille ei tarvitsisi lähteä, mutta esimerkiksi privaattialueista toisiinsa seksikohtauksessa takertumisen soisi olla ahdistavaa, kuvottavaa tai edes äklön hauskaa.
Kuva: © Neon
Autenttista naljailua
Together on visuaalisesti ja idealtaan indiekauhua, mutta toteutus on paikoin kuin Blumhousen suuren yleisön tusinatuotoksesta.
Shanks lainailee erityisesti tehosteissa turhankin selvästi paremmiltaan. Mukana on vähän The Thingia, Alienia ja David Cronenbergin The Broodia. Ohjaaja itse on maininnut saaneensa vaikutteita muun muassa Hereditarysta, mutta kuvakerronnaltaan tai tarinaltaan Together ei muistuta Ari Asterin debyyttiä lainkaan.
Ohjaaja myös hautoo rankempaa kuvastoaan liian pitkään. Ihmiskehon mutilointi, vääntäminen, kääntäminen ja murjominen vakuuttaa vain loppupuolen kohtauksissa.
Brie ja Franco pelastavat paljon, molempien heittäytyessä täysillä fyysisiin rooleihinsa. Leffan komedia-aspekti toimii oikeastaan vain heidän välisessä passiivis-aggressiivisssa sanailusssaan. Käsikirjoituksen dialogia ei voi kehua, mutta tosielämän pariskunnan naljailu on paikoin autenttista.
Franco ohjasi vaimoaan ihan passelissa The Rental -kauhuleffassa ja aivan kamalassa romanttisessa komediassa Somebody I Used to Know. Kaksikko toimii uutuudessa myös tuottajina. Ehkäpä Franco olisi saanut ohjaajana yhden idean käsikirjoituksesta Shanks-ensikertalaista enemmän irti.
Ohjaaja haluaa Togetherin olevan vakavasti otettava parisuhdekuvaus ja saakin monet pikkudetaljeista toimimaan. Se on ilmiselvää, että Franco ja Brie ammentavat rooleihinsa omasta suhteestaan ainakin arkisia pikkuasioita.
Kuva: © Neon
Alun tunnelma toimii
Tim on rehellinen täystörppö ja tahallisen ärsyttävä hahmo. Brien pikkutarkka ja epävarma Millie tuntuu myös osin aidolta. Shanksin leffa vie lähtökohdiltaan realistisen riippuvuuspremissin liikaa fantasiamaailman puolelle, joka nakertaa kehokauhukohtausten tehoja.
Läskiksi lyöty ihmiskehojen mutilointi toimii usein sitä paremmin, mitä aidommalta ympäröivä todellisuus tuntuu.
Ohjaaja on osaamisalueellaan leffan alkupuolella, joka luottaa loppua enemmän tunnelmaan. Yksinäisen ja selvästi masentuneen Timin sielunmaisemaa alleviivataan onnistuneesti ilmakuvilla metsän keskellä seisovasta uudesta kotitalosta.
Ohjaaja keksii elokuvaaja Germain McMickingin kanssa myös järkevän syyn käyttää lukuisia drone-kuvia siinä vaiheessa kun Tim ja Millie alkavat sulautua yhteen ja yrittävät epäonnisesti päästä mahdollisimman kauas toisistaan.
Oman identiteettinsä kadottaminen pitkässä parisuhteessa tarjoisi mahdollisuuden paljon syvällisempään analyysin body horrorin kautta. Kaksikon suhteesta saisi enemmän irti, jos edes toinen pohtisi tekevänsä radikaaleja muutoksia. Rajummat tunnekuohut auttaisivat ainakin kevytsatiiria, tuoden kirjaimelliseen takertumiseen tehoja.
Kuva: © Neon
Pettymys body horror -fanille
Ihmissuhdedraamakomedian kauhuaspekti tuntuu päälleliimatulta. Leffan simppeli sanoma menisi perille aivan yhtä hyvin vaikka parisuhdetrillerinä. Together jää kaus body horror -genren merkkiteoksista.
David Cronenberg sekoitti jo vuoden 1986 The Fly -versiossan gorea, romanssia, huumoria ja tragediaa tavalla, josta Together ei osaa edes haaveilla.
Genrefanille valjun vesitetty Together on pettymys, joka haluaa turhaan kosiskella suurta yleisöä. Soundtrackilta löytyvä Spice Girlsin 2 Become 1 ei naurata, vaan alleviivaa leffan aliarvioivan katsojaansa.
TOGETHER
”Together ei ole tarpeeksi pelottava, kuvottava tai hauska, vaan turvallinen suuren yleisön pliisu kehokauhu, joka on kuitenkin parempi kuin vaikkapa Blumhousen liukuhihnatuotokset.”