TTK-tuomari Helena Ahti-Hallbergilla on ollut pitkä liitto puolisonsa Ericin kanssa. Vuosia sitten kollegan sanat saivat hänet ymmärtämään, että omaa miestä pitää kohdella silkkihansikkain.
Ensimmäistä kertaa aikoihin Helena Ahti-Hallberg piti kesällä peräti viiden viikon loman. Kolmannella viikolla hän huomasi päästäneensä irti arkirutiineista ja loputtomasta suorittamisesta. Kroppa ja mieli rentoutuivat.
Lomailun mahdollisti pitkäaikaisen unelman toteutuminen. Viime joulukuussa Helena ja hänen puolisonsa Eric Hallberg ostivat kakkoskodin Espanjasta. Haussa oli ollut reilun sadan neliön asunto rannikolta. Mutta kas kummaa, nyt he ovat sisämaassa sijaitsevan, yli 400-neliöisen kivilinnan omistajia. Talo vain tuntui heti omalta.
Ei Helena suorittamisesta täysin irti päässyt Espanjassakaan, sillä valtava talo oli raivattava ja siivottava asuttavaan kuntoon. Mutta toisin kuin arjessa, jota tahdittavat tanssinopetus, yrityksen paperityöt ja Tanssii tähtien kanssa -kuvaukset, nyt ei tarvinnut vilkuilla kelloa. Sai puuhata omaan tahtiin.
Sähköä talossa ei vielä ole, sitä on odoteltu jo puoli vuotta. Voisi kuvitella, että Helenan kaltaista jämptiä ihmistä mañana-meininki ärsyttäisi. Mutta ei, maassa ollaan maan tavalla. Aurinkopaneeleista saadaan virtaa jääkaappiin ja tietokoneeseen, ruoka valmistuu kaasuliedellä.
Kakkoskodissa on tarkoitus viettää kolmisen kuukautta vuodessa, eläkkeellä sitten pidempiä aikoja. Se, että talossa on kolme kerrosta ja yli kuusikymmentä porrasta, ei 57-vuotiasta Helenaa huoleta. Täytyy vain pyrkiä pysymään niin hyvässä kunnossa, että rapuissa kulkeminen sujuu. Ja jos ei suju, alakerrassakin on riittävästi tilaa kahdelle.
”Ei elämää voi suunnitella sillä mentaliteetilla, että mitä jos kymmenen vuoden kuluttua jalat eivät enää kanna. En aio ruveta himmailemaan ennen aikojani.”
Millainen rooli sinulla oli lapsuudenperheessäsi?
”Vanhempani olivat hyvin nuoria syntyessäni: äiti vasta 18. Olin alusta asti mukana rakentamassa perheemme elämää. Äiti työskenteli apulaiskirjanpitäjänä, isä oli leipomon myyntipäällikkö. Sain leivonnaisista yliannostuksen niin, etten välitä niistä tänä päivänäkään.
Kymmenvuotiaana löysin kilpatanssin, josta tuli koko perheen harrastus. Äiti teki eväitä ja ompeli pukuja, isä kyyditsi kisoihin. Pikkusisko Niina seurasi pian perässä ja hänestäkin tuli tanssinopettaja.
Vanhemmat ei rajoittaneet menemisiäni, pikemminkin kannustivat. Harrastuksiin kului niin paljon aikaa, etten juuri ehtinyt hölmöillä. Bilekutsuista jouduin usein kieltäytymään, koska seuraavana päivänä olivat kisat. Piti tehdä valintoja.
Isäni rakasti tanssia! Hän oli käynyt Åke Blomqvistin kurssin ja jäi Åken pyynnöstä tanssittamaan seuraavankin kurssin naisia. Muistan, miten ihanaa oli hääpäivänä liidellä isän käsivarsilla.
Isä kuoli äkillisesti vain 49-vuotiaana. Odotin tuolloin toista lastani. Uutinen oli niin iso sokki, että pari tuntia myöhemmin aloin vuotaa verta ja sain miltei keskenmenon. Työnteko on aina ollut minun keinoni selviytyä vaikeista asioista. Isän menetystä käsittelin tyhjentämällä hänen asuntonsa viikon sisällä kuolemasta.
Vanhempani olivat eronneet pari vuotta aiemmin. Surin, että enää ei tule yhteisiä jouluja ja muita perhejuhlia. Mietin, pystyisivätkö he edes osallistumaan häihini yhdessä. Onneksi tilanne hoitui ja molemmat istuivat kanssamme samassa pöydässä.
Eron jälkeen isä asui minun ja Ericin kanssa muutaman kuukauden. Kotiimme on aina mahtunut perheen lisäksi muitakin ihmisiä: anoppi, au paireja, kilpatanssia harrastaneen poikani partnereita.
Äitini on uusissa naimisissa ja onnellinen. Terveyden kanssa alkaa iän myötä olla ongelmia, mutta edelleen hän nauttii kaikenlaisesta marttailusta, sienestyksestä ja marjastuksesta. Espanjaan olen hankkinut seniorimopon, jotta äiti pääsee kylään tullessaan kätevästi kulkemaan mäkisessä maastossa.”
Mitä hengellisyys ja henkisyys sinulle merkitsevät?
”Ajattelen sielun olevan niin kallisarvoinen, ettei se voi vain hävitä tuhkana tuuleen. Vaikka en tunne edesmenneitten läheisteni läsnäoloa, uskon heidän johdattaneen minua isoissa ratkaisuissa. Itse ainakin aion jäädä tänne vielä kuolemani jälkeenkin jeesaamaan lapsiani.
Lapsuudenkodissani oltiin tapakristittyjä. Menin kirkossa naimisiin, ja kappelissa haluan myös tulla siunatuksi, koska se nyt vaan kuuluu asiaan. Uskonto ei mitenkään määrittele päivittäistä elämääni. Hyvien tekojen tekemiseen ei tarvita sen kummempaa ideologiaa kuin että kaikkien elämää helpottaa, jos olemme kivoja toisillemme.”
Millainen on elämänfilosofiasi?
”Kun riittävän määrätietoisesti pyrkii jotain tavoitetta kohti, sen saavuttaa. Pitää vain asettaa etappeja ja olla valmis tekemään lujasti töitä. En ollenkaan usko sellaiseen, että heittäydytään virtaan ja katsotaan, minne se kuljettaa. Pitää soutaa!
Nuorena pyrin kilpatanssissa johdonmukaisesti ensin suomenmestariksi ja sitten kansainväliseen kärkeen. Ylsimme parini kanssa alle 21-vuotiaiden finaaliin Blackpoolissa, joka on yksi maailman arvostetuimmista kisoista. Lopetin kilpaurani kuitenkin jo 23-vuotiaana, kun halusin perustaa perheen.
Toissa kesänä Sipoon-kodin puutarhassamme juhlittiin poikamme Emilin häitä. Se vaati ison puristuksen, ja tilaisuuden järjestely aloitettiin hyvissä ajoin. Teimme lähes kaiken itse. Saimme paljon apua, ystävät lainasivat kaikenlaista aina juhlateltasta kahvikuppeihin. Vielä juhlissakin hermoilin, sujuuko kaikki suunnitelmien mukaan.
Lue myös: Emil Hallbergin vaimo sai hääpäivänä anopiltaan Helena Ahti-Hallbergilta tärkeää apua
Nyt tavoitteena on saada Espanjan-talo kuntoon kymmenen vuoden sisällä. Etenemme etapista toiseen: ensin remontoidaan kylpyhuone ja keittiö, sitten eristetään yläkerran katto. Tekemiseen on hyvä saada jonkinlainen struktuuri.”
Mikä on akilleenkantapääsi?
”Haluaisin olla ihminen, joka saa hyvissä ajoin asiat valmiiksi, mutta olen aikaoptimisti. Kuvittelen, että tanssipuvun ompelemiseen menee neljä tuntia, vaikka hyvin tiedän, että se vie kahdeksan. Surruuttelen sitten pikkutunneille saakka.
Lupaan helposti asiakkaalle tanssitunnin siitä huolimatta, että allakkani on jo ihan täynnä. Nipistän vapaa-ajastani, vaikka rentoutumiselle ja levolle pitäisi jäädä riittävästi aikaa. Jos malttaisin lopettaa työt viimeistään yhdeksältä, ehtisimme mieheni kanssa nähdä toisiamme ennen nukkumaanmenoa.
Tähän mennessä yritykseni downsiftata ovat aina epäonnistuneet. Siksikin Espanjan-koti on tärkeä. Siellä olemme Ericin kanssa koko ajan yhdessä, ja minusta se on valtavan ihanaa.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Balettitanssija Atte Kilpinen säväytti Linnan juhlissa pinkillä frakilla – nyt hän pukee hameen päälle, maalaa silmät mustiksi ja tanssii Jorma Uotisen Ballet Pathétiquen
Mikä ihmissuhde on muovannut sinua eniten?
”Ehdottomasti aviopuolisoni. Kouliminen alkoi, kun nuorina asuimme yhdessä Englannissa. Eric oli aivan pöyristynyt, kun lähdin myöhässä tanssitunnille: miksi pidän omaa aikaani tärkeämpänä kuin jonkun toisen?
Elin niin syvällä tanssikuplassa, etten juuri vilkuillut ympärilleni. Ajaessamme yhdessä tanssikisoihin Skotlantiin, keskityin ompelemaan paljetteja pukuuni, kun Eric huokaili maisemien kauneutta. Pikkuhiljaa hän avasi silmiäni näkemään maailmaa oman kuplani ulkopuolella.
Kilpaurheilijana elämäni oli väistämättä itsekästä. Perheen myötä putosin toisenlaiseen todellisuuteen. Vietimme häitä kesällä 1993, esikoisemme Anton syntyi tammikuussa ja Emil reilut puolitoista vuotta myöhemmin. Pikkulapsiarki oli rankempaa kuin olin kuvitellut, etenkin koska Antonilla oli koliikki. Oli sydäntä särkevää kuunnella itkua.
Nuorena perheellistyminen kulkee meillä suvussa. Tulin äidiksi 25- ja isoäidiksi 47-vuotiaana. Anton oli vasta parikymppinen lapsen saadessaan, ja olin kieltämättä huolissani. Jäisikö häneltä villi ja vapaa nuoruus elämättä?
Viola on nyt noheva ja sanavalmis yksitoistavuotias. Kahden pojan jälkeen oli ihana päästä tutustumaan tyttöjen maailmaan. Viola nauttii puutarhatöistä, ompelemisesta ja shoppailusta. Pienenä hän halusi, että silitän ”timantteja” eli strasseja t-paitoihin, nyt rimpsut ja hörhelöt eivät kiinnosta. Tytöllä on vahva oma maku ja hyvä niin.”
Mitä mietit öisin, kun uni ei tule?
”Laadin muistilistoja ja aikatauluja. Saatuani asiat järjestykseen toivon nukahtavani muutamaksi tunniksi. Virheitä en murehdi, ei niitä tekemättömäksi saa. Mieluummin suuntaudun tulevaisuuteen.
Silloin, kun maailma tuntuu kaatuvan päälle, kehoni tekee stopin. Tulee vatsaoireita tai flunssa tai jotain, mikä pysäyttää. Laitan aivot narikkaan, makaan pari päivää sohvaperunana ja katson Netflixiä. Kohta olen taas täynnä virtaa.”
Milloin olet puolisona parhaimmillasi?
”Olen aika hyvä ylläpitämään positiivista energiaa. Se tulee ammatista, tanssinopettajan tehtävä on tsempata ja kannustaa: ’Tämä oli jo hyvä, mutta pystyt kyllä vielä parempaan!’
Osaan myös tukea tarvittaessa. Eric menetti muutaman vuoden sisällä molemmat vanhempansa. En ole yrittänyt väkisin piristää, menen vain viereen ja kosketan. Annan tilaa surra.
Lapsille tai kavereille saatan joskus olla vähän kärttyinen, mutta tosi harvoin Ericille. Kymmenisen vuotta sitten tein tietoisen päätöksen puhua hänestä ja hänelle aina kunnioittavasti.
Kuuntelin tuolloin erään kollegan valitusta poikaystävästään. Sanoilla vaikutetaan sekä omaan että kuulijan mieleen. Negatiiviset puheet ruokkivat ikäviä tunteita, kauniit sanat lisäävät hyvää oloa. Siksi kohtelen miestäni silkkihansikkain.”
Mitä ajattelet vanhenemisesta?
”Suhtaudun siihen uteliaasti, en todellakaan haluaisi enää olla kaksikymppinen. Rypyt eivät haittaa, mutta tietysti ärsyttää, ettei keho toimi entiseen malliin. Onneksi pää on yhä kirkas.
Kuolema ei pelota minua lainkaan. Olin nuorena vakavassa kolarissa ja luulin kuolevani. Hyvästelin jo Ericin, mutta en pelännyt. Ainoa huoleni oli, miten mies pärjää kahden pienen lapsen kanssa.
Haluaisin lähteä saappaat jalassa – sitten aikanaan. Sitä ennen toivon eläväni vielä pitkään.”
Mikä valinta olisi saanut jäädä tekemättä?
”Kaikki valintani ja tekoni ovat muokanneet minusta minut. On risteyksiä, joissa olisin voinut kääntyä toiseen suuntaan, mutta silloin olisin päätynyt jonnekin ihan muualle. Tunnen olevani juuri hyvässä paikassa.”
HELENA AHTI-HALLBERG, 57
Työ: Tanssinopettaja, TTK-tuomari.
Koti: Vantaalla.
Perhe: Puoliso Eric Hallberg, aikuiset pojat Anton ja Emil perheineen.
Ajankohtaista: Tanssii tähtien kanssa alkaa MTV3:llä 31.8.
Juttu on julkaistu Annassa 35/2025.
Sinua voi kiinnostaa myös:
-
Emil Hallbergin vaimo sai hääpäivänä anopiltaan Helena Ahti-Hallbergilta tärkeää apua
-
Tätä Johannes Holopainen odottaa eniten Tanssii tähtien kanssa -kilpailusta
