Suomalaista maanpuolustusta yllättävästä suunnasta lähestynyt Helena Immonen nousi reserviläishahmoineen tunnettuuteen vuosikymmenen alussa.
Punaisessa ketussa sota Venäjän kanssa esiteltiin realistisena kehityskulkuna. Tavalliset suomalaiset joutuivat rintamalle, ja lastenhoitovuoroja jaettiin poteroista käsin. Kirja herätti huomiota maanpuolustuksen ammattipiireissä, kuten Kanava-lehdessä tuoreeltaan vuonna 2020 kirjoitettiin.
Sarja jatkui vielä kolmen kirjan verran viime syksyn Operaatio Tulikettuun asti.
Nyt Immonen aloittaa Horros-romaanilla uuden Havu-sarjan.
Päähenkilö Antto Havu on parikymppinen mies, joka on surmannut kadettikoulun ammuntaharjoituksissa kurssitoverinsa. Traumatisoituneena hän on jäänyt kotiinsa ja menettänyt elämänhallintansa.
Tie uutta kohti on kuitenkin alkanut.
Havu työllistyy erikoisella tavalla yhdysvaltalaisen sotilaallisen turvapalvelun vartijaksi ja päätyy suuren salaisuuden äärelle – ja samalla kipupisteeseensä.
Kun kaikki oli vielä hyvin, Havulla oli salasuhde brittien turvallisuuspalvelun agentin Sandra Foxin kanssa. Nyt heistä tulee taistelupari, joka käy kamppailuun maailman tuhoamiseen tähtäävää kiinalaisten operaatiota vastaan.
Immonen tekee Horroksessa toisaalta hyvää työtä. Ilkka Remes ja Taavi Soininvaara joutuvat panostamaan kirjoihinsa kaiken, jotta saavat estettyä maailmanlopun yhtä hyvin kirjoitettuna.
Toisaalta Immonen muuttuu kirjallaan tavalliseksi trilleristiksi. Omintakeinen sisältö on siivottu pois. Kuvaava on esimerkiksi elokuvallinen kohtaus, jossa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump yritetään murhata minilennokilla Suomessa.
Havun valokuvamuisti on kuin trilleristin kliseepankista. Salaisuuksia saa selvitettyä helpommin, jos kelmien kassakaappien tunnusluvut muistaa ne kerran nähtyään.
Samoin perinteinen jännäreiden ongelma, kuinka tavis saadaan tilanteeseen, jossa hän pelastaa maailman, on Immosella epäuskottavimmasta päästä. Masentuneesta nuoresta kundista kun kuoriutuu yllättäen varsin reipas sankari.
Immosen teksti pureutuu häpeään, jota on käsitelty viime vuosina usein taiteessa, erityisesti teatterissa. Kiinnostava sivupolku on myös huutolaisuus, johon Immosella on henkilökohtainen suhde.
Horros-kirjan myötä käy selväksi, että suomalaiset trillerien ystävät ovat menettäneet ainutlaatuisuuden, mutta saivat toisaalta tilalle harvinaisen laadukkaan jännityskirjailijan.
Helena Immonen: Horros. 441 sivua. Docendo, 2025.
