– Minä olen täällä ja minä kuulun tänne, sanoo Diana Mansaray.

Mansaray hymyilee, mutta hänellä on päättäväinen asenne. Lause muistuttaa siitä, mitä hän on oppinut vuosien aikana Suomessa.

Koronapandemian aikana Mansaray sai idean: hän haluaa alkaa juontaa omaa keskusteluohjelmaansa. Hän kaipasi televisioon ja mediaan enemmän ihmisiä, jotka näyttävät häneltä.

– Kun avaat television, et näe meitä, Mansaray sanoo.

Meillä hän tarkoittaa ihmisiä, jotka tulevat eri taustoista.

– Ihmisillä on tietty ajatus maahan muuttaneista ja siitä, mitä työtä teemme. Meillä on niin paljon osaamista ja tarinoita.

Mansaray piti ensin livelähetyksiä Instagramissa, joka on sosiaalisen median palvelu. Hän huomasi, että ihmiset osallistuivat keskusteluun. Livelähetysten jälkeen syntyi keskusteluohjelma nimeltä ”Chat with Miss D”. Sitä hän tekee Youtube-videopalveluun.

Chat with Miss D on ohjelma, jossa puhutaan rasismista, ihmissuhteista, mielenterveydestä ja arjesta. Vieraat saavat kertoa omista kokemuksistaan rauhassa.

Mansaray haluaa, että vieraista tuntuu, että heitä kuunnellaan ja arvostetaan.

Mansaray juontaa myös tapahtumia. Niissä kuka tahansa voi nousta lavalle ja kertoa oman tarinansa. Niitä järjestetään Vertiggo-yökerhon tiloissa Helsingissä.

– Pidän kerran kuukaudessa open mic -tapahtumia. Ajatus on tuoda monimuotoisia ääniä esiin. Koskaan ei tiedä, ketä inspiroit. Yksi hetki voi antaa jollekin rohkeutta, inspiraatiota tai jopa verkostoja.

Mansaray ei ole saanut rahoitusta tapahtumiin tai keskusteluohjelmaan.

– Jos odottaa lupaa tai täydellistä mahdollisuutta, ei ehkä koskaan aloita.

Lapsuus Sierra Leonessa

Mansaray muutti Suomeen vuonna 1999 isänsä ja siskonsa kanssa. Sierra Leone jäi taakse ja äiti jäi sinne. Muutto merkitsi sitä, että perhe rakensi uuden arjen.

– Isäni tuli tänne etsimään onnellisuutta.

Mansaraysta ei tuntunut heti siltä, että hän kuuluu Suomeen.

– Opin nopeasti, että oma paikka täytyy joskus rakentaa itse. Erityisesti silloin, kun ei saa mahdollisuuksia.

Nyt Mansaray työskentelee päivisin VR:n junassa konduktöörinä. Konduktööri esimerkiksi tarkastaa junalippuja. Mansaray on ollut työssä jo yksitoista vuotta. Hän kiinnostui ihmisten kohtaamisesta jo aiemmin, kun hän työskenteli sosiaalialalla.

– Junassa tapaan erilaisia ihmisiä. Näen läheltä, miten Suomi muuttuu, hän kertoo.

Samalla Mansaray toivoo, että työyhteisössä olisi enemmän monimuotoisuutta.

– Olen iloinen, jos joku näkee minut työssä ja ajattelee: minäkin voin hakea tänne.

Media-ala kuitenkin kiinnostaa Mansarayta yhä enemmän. Hän on kahden tyttären äiti ja pohtii, millaista esimerkkiä hän näyttää.

– Haluan rakentaa jotain, joka jää lopulta heille.

Ääni, joka kuuluu

Mansaray uskoo, että suomalainen media muuttuu. Mutta työtä on vielä.

– Tarvitsemme enemmän aitoutta. Ei vain television ruudulle vaan myös elämään. Tarinoista pitäisi kertoa niiden ihmisten, jotka ovat itse kokeneet ne.

Mansaray toivoo, että hän tavoittaa kansainvälisen yleisön sosiaalisessa mediassa. Hänestä olisi hienoa päästä suomalaiseen televisioon, mutta se ei ole ainoa reitti.

– Jos mahdollisuutta ei anneta, teen oman, hän sanoo.

Nuorille, jotka haaveilevat media-alasta, hänen neuvonsa on yksinkertainen.

– Älä odota. Aloita siitä, missä olet.

Jaamme Mansarayn kanssa tämän kokemuksen: mediassa ei juuri näe ihmisiä tai tarinoita, jotka muistuttavat meitä.

– Sinä kuulut. Musta, valkoinen, ruskea, ihan sama. Sinä kuulut tänne, eikä sinun tarvitse odottaa lupaa keneltäkään, sanoo Miss D.