Helsingin kaupunkipolitiikan tämän valtuustokauden tärkein päätös tehtiin keskiviikkona, kun demareiden valtuustoryhmä valitsi Elisa Gebhardin uudeksi puheenjohtajakseen. Tähän saakka paikkaa piti vielä kevään vaalien äänikuningatar Eveliina Heinäluoma. Demareiden valintapaletti vain meni apulaispormestarikuvion takia sekaisin ja oli siksi myöhässä.
Helsingin Uutiset kertoi jo aiemmin, että ryhmyrin paikkaa tavoittelivat Gebhard ja ensimmäisen kauden valtuutettu Niilo Toivonen. Molemmat istuvat myös kaupunginhallituksessa. Vaalissa oli lopulta ehdolla myös Vuosaaren konkarivaltuutettu Ville Jalovaara, jonka mukana olo varmasti osittain sotki Toivosen ja hänen kannattajiensa pasmat ja vaikutti lopputulokseen.
Äänestys ei lopulta ollut kovinkaan tiukka. Gebhard sai 12 ääntä, Toivonen seitsemän ääntä ja Jalovaara viisi ääntä. Gebhard valittiin ensimmäisellä kierroksella. Hän sai puolet äänistä. Äänestys suoritettiin suljetulla lippuäänestyksellä. Äänioikeutettuja olivat 21 valtuutettua ja 5 varavaltuutettua. HU on pyytänyt listaa paikallaolijoista, mutta sitä ei ole toimitettu. Asiaa perustellaan sillä, että ryhmäkokoukset eivät ole julkisia kokouksia. Puolueen piiritoimistosta kerrotaan, että samana iltana valtuuston kokoukseen osallistujat ovat lähtökohtaisesti samat kuin ryhmäkokoukseen osallistuneet. Valtuuston pöytäkirja ei ole vielä valmistunut.
Razmyar tiesi ja oli oikeassa siinä, että Gebhardia on vaikea ryhmyrivaalissa ohittaa.
Gebhard on tunnetusti kipakka punavihreä ja vahvasti ideologiapolitiikkaan kallellaan, Toivonen taas maltillisempi ”heinäluomalainen”. Jalovaara on myös lähempänä heinäluomalaisuutta, mutta on myös oman tiensä kulkija. Demareiden kuppikunnat jakautuivat tässäkin valinnassa.
Gebhardin selvä voitto tuli Heinäluomalle ja puolueen puheenjohtaja Antti Lindtmanille yllätyksenä. He ajoivat tehtävään vahvasti Toivosta. Lindtman ei virallisesti ottanut asiaan kantaa eikä omien sanojensa mukaan ”puuttunut” siihen, mutta viestitti etukäteen silti selvästi, että Toivosen valinta on selvä.
Sen sijaan Helsingin toiselle voimademarille Nasima Razmyarille Gebhardin valinta on mannaa. Hän on käärmeissään siitä, että Heinäluoma kieltäytyi apulaispormestarin tehtävästä ja pysyi vahvasti valtakunnan politiikassa, mikä syö Razmyarin omaa liikkumatilaa ja ministerihaaveita. Razmyar oli vahvasti Gebhardin valinnan takana ja teki töitä sen eteen. Razmyar myös tiesi ja oli oikeassa siinä, että Gebhardia on vaikea ryhmyrivaalissa enää ohittaa.
Razmyar näytti näin voimansa demareiden valtapelissä niin Helsingissä kuin valtakunnallisesti. Useampi Helsingin demarikansanedustaja on ollut Lindtmanille päänvaiva muun muassa turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä eduskunnassa. Helsingin paikallinen tilanne ei helpota jakolinjoja puolueen johdon kesken, päinvastoin.
Helsingin tilanne kuitenkin sopii Lindtmanille ja demareille kannatuksen näkökulmasta erinomaisesti. Heinäluoma–Razmyar -haravalla, joka puhuttelee äänestäjiä eri tulokulmista, demarit haravoi maksimaalisen äänisaaliin. Gebhardin myötä ainut riski on liian punavihreä politiikka, jota äänestäjät eivät keväällä Heinäluomaa äänestäessään Helsinkiin halunneet.
Pormestari Daniel Sazonov (kok.) toivoi demariryhmyriksi tietysti Toivosta. Se olisi ollut Sazonovin ja kokoomuksen kannalta loistava jatkumo Johanna Laisaaren (sd.) apulaispormestariuudelle ja Heinäluoman roolille valtuuston puheenjohtajana. Gebhardin valinta SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtajaksi mutkistaa aseveliakselin syntyä Helsingissä ja näin ollen kokoomuksen mahdollisuuksia saada omia tavoitteitaan läpi. Gebhard on esimerkiksi satamatunnelin osalta ryhmyrinäkin valmis äänestämään oman kantansa mukaisesti, vaikka se olisi ryhmän enemmistöä vastaan.