Aatos Koivu kertoo isänsä tärkeän neuvon – ”Se helpotti mieltäni”

Huippulupaava Aatos Koivu keskittyy omaan polkuunsa eikä anna vertailun Suomen NHL- ja leijonalegendoihin kuuluvaan isäänsä Saku Koivuun häiritä.

• Aatos Koivu, 19, esiintyi kesällä kahdesti edukseen Pohjois-Amerikassa.
• Alkavalla liigakaudella Montrealin varaama TPS-sentteri haluaa ottaa lisää kehitysaskeleita.
• Hän haluaa olla jopa isäänsä parempi pelaaja.

Syyskuun 9. päivänä alkavaan liigakauteen TPS:n riveissä valmistautuva Aatos Koivu arvostaa isältään saamiaan neuvoja.

– Yksi neuvo minulle on selvästi jäänyt mieleen häneltä ja hänen isältään, minun pappaltani, Aatos kertoo viitaten valmentajana ansioituneeseen isoisäänsä Jukka Koivuun.

– Kun olin pienempi enkä niin kehittynyt kuin muut – puhutaan C-junnuista – he kertoivat minulle, että ei ole kiire. Että minä menen omaa reittiäni juuri silloin, kun minun pitää mennä, vaikka muut kasvaisivat ja menisivät minun edelläni.

– Kun menen omaa polkuani, toivottavasti otan heidät joku päivä kiinni. Se helpotti mieltäni silloin. Ymmärsin, että ei minulla tässä mikään kiire ole eikä minun tarvitse ottaa paineita siitä, että en ole yhtä iso ja vahva kuin muut, Koivu kertoo.

– Keskityn omaan tekemiseen. Minun aikani tulee sitten, kun se tulee.

Kauteen 2023–24 lähdettäessä Koivu olikin kasvanut ja kehittynyt myös fyysisellä puolella.

Hän pelasi U20 SM-sarjan yli piste per peli -tahdilla, debytoi TPS:n liigajoukkueessa ja edusti Suomea alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa.

Viime kaudella liigapelejä kertyi jo 32 tehoin 1+7 ja päälle tuli vielä kaksi playoff-peliä.

Canadiens-leiri

Juhannuksena 19 vuotta täyttänyt Koivu kävi heinäkuun alussa Canadiensin kehitysleirillä. Neljän päivän reissu Montrealiin oli Koivulle iso elämys.

– Oli ihan uskomattoman hieno reissu, hän sanoo hymyssä suin.

– Tulen muistamaan koko loppuelämäni, miten siellä oli kaikki asiat hoidettu ja miten niin sanotusti pidettiin meistä huolta. Oltiin lähempänä NHL:ää.

Huippulupauksen isä Saku Koivu edusti Canadiensia 1995–2009, eli valtaosan upeasta NHL-urastaan, ja toimi joukkueen kapteenina kymmenen vuoden ajan.

Se, että juuri Montreal varasi myös Aatoksen, oli hänelle kesän 2024 kohokohta.

– On se tietenkin spesiaalijuttu, kun isä siellä on pelannut ja itse olen pienenä siellä ensimmäiset vuodet kasvanut.

Aatos oli kolmevuotias, kun perhe muutti Kaliforniaan Sakun Anaheim-siirron myötä.

– Ihan hirveästi ei ehtinyt jäädä Montrealista muistikuvia, sanoo Aatos, jolle kesän treenileirimatka oli varhaisten lapsuusvuosien jälkeen toinen vierailu kiekkohullussa kaupungissa.

Nuoret Leijonat

Heinä-elokuun vaihteessa Koivu suuntasi jälleen Pohjois-Amerikkaan.

Suuntana oli Yhdysvaltain puolella sijaitseva Minneapolis, jossa U20-maajoukkueet mittelivät World Junior Summer Showcase -turnauksessa. Samassa kaupungissa pelataan vuodenvaihteessa nuorten MM-kisat, joten kyseessä oli tavallaan MM-esikisat.

Koivu iski viiteen otteluun tehot 6+1 voittaen turnauksen piste- ja maalipörssin.

– Olen todella ylpeä ja tyytyväinen joukkueen tekemisestä ja siitä, miten pelasimme joka pelin paremmin. Taisimme tulla ykköseksi siellä. Oli hienoa päästä testaamaan joukkuetta tämän ikäluokan parhaita vastaan.

– Olen myös tosi ylpeä itsestäni, että pystyin omilla onnistumisillani auttamaan joukkuetta voittamaan.

Kiekkokauden avannut turnaus oli siitä erikoinen, että Suomen ja Ruotsin kanssa siinä pelasivat Kanada ja Yhdysvallat kolmella eri joukkueella. Sarjataulukolla ei juuri ollut merkitystä, sillä Kanadan ja Yhdysvaltojen joukkueet pelasivat Suomea ja Ruotsia vähemmän otteluita.

Suomi ja Ruotsi päätyivät tasapisteisiin, mutta Suomi voitti keskinäisen ottelun maalein 3–1.

Sakun poika

Aatos Koivu on pelannut D-junnuista asti numerolla 9. ”Varmaan siinä oli taustatekijänä se, että kummisetä on sillä pelannut”, hän viittaa Mikko Koivuun, joka nykyään toimii TPS:n apuvalmentajana. Matti Raivio / AOP

Kiekkoraamattuna tunnettu The Hockey News ylisti Koivua turnauksen vakuuttavimmaksi pelaajaksi ja luonnehti häntä maalintekokoneeksi.

– Tietenkin tulee hyvä fiilis, kun tuommoista lukee. Se kasvattaa itseluottamusta, kun näkee, että joku lajista aika paljonkin tietävä on tuota mieltä. Siitä tulee myös lisäbuusti, että haluaa mennä vielä kovempaa ja siirtää sitä enemmän ja enemmän myös Turkuun.

Koivu sai molemmilla Pohjois-Amerikan-visiiteillään runsaasti huomiota paitsi hienojen esitystensä ansiosta, luonnollisesti myös siitä syystä, että hän on NHL:ssä korkealle arvostetun Saku Koivun poika.

Hän ei piiloudu tältä tosiasialta vaan suhtautuu siihen luontevasti.

– Rehellisesti sanottuna alan olla jo tottunut siihen, että isäni takia ihmiset voivat olla välillä enemmän kiinnostuneita, Aatos toteaa.

– Ei se minua mitenkään häiritse. Kotona isä on vain isä ja pidän häntä vain isänä enkä mieti hänen peliuraansa.

– Ehkä nuorempana minulla oli siitä vähän paineita, mutta kun olen tullut vanhemmaksi, olen huomannut, että pystyn itsekin olemaan oikein hyvä pelaaja. Se jopa motivoi näyttämään sekä itselleni että muille, että minäkin pystyn olemaan tosi hyvä pelaaja. Ja parempikin toivottavasti, Koivu sanoo arkailematta.

Rohkea tavoite

Vertailukohta ei ole vähäpätöinen, kun muistaa Saku Koivun yhteensä yli 1200 ottelun ja lähes 900 pisteen NHL-uran. Nykyinen pelaajasukupolvi uskaltaa puhua tavoitteistaan rohkeammin kuin ”teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää”.

Tavoitteiden asettamisessa korkealle ei ole mitään hävettävää, päinvastoin. Tämän Suomenkin todelliset huippu-urheilijat ymmärsivät jo kauan sitten.

– Urheilija, joka asettaa päämääräkseen jonkun muun kuin olympiavoiton, saavuttaa urheilussa jotakin muuta.

Näin osuva oli vuonna 1972 Münchenissä 1500 metrin olympiavoittoon juosseen Pekka Vasalan motto.

– Isäni pelasi oman uransa, ja minulla on toivottavasti oma ura tulossa, Koivu linjaa.

– Totta kai toivon ja uskon, että minusta voi tulla ihan yhtä hyvä ellei parempikin pelaaja. Pikkuhiljaa pyrin sitä näyttämään.

Palava halu

Toni Söderholm kehuu Koivua vuolaasti. AOP

TPS:n päävalmentaja Toni Söderholm kehuu Koivua ”todella potentiaaliseksi pelaajaksi”.

– Hän on säntillinen kundi, tosi aktiivinen, ja hänellä on palava halu kehittyä pelaajana, Söderholm kuvailee.

– Hän on myös hyvällä tavalla pelirohkea. Draivi on tosi hyvä, ja oppiminen tulee sitten tiettyjen kilometrien kautta.

Joukkueen sisällä Koivun sukujuuret eivät ole puheenaihe.

– Eihän me nyt puhuta siitä, mihin perheeseen hän kuuluu, Söderholm tähdentää.

– Ymmärrän, että vertailua halutaan tehdä sinne sun tänne, mutta pelaajat ovat erilaisia ja persoonat ovat erilaisia. Me vertaamme häntä vain näihin muihin pelaajiin.

Valokeila kuitenkin kohdistuu nuoreen Koivuun – paitsi sukunimen, myös hänen kehitysloikkiensa ansiosta.

– Jos on halu uralla eteenpäin, niin se tietty työmäärä pitää aina tehdä, Söderholm painottaa.

Hän mainitsee esimerkkeinä Aleksander Barkovin ja Mikael Granlundin, joista niin ikään kohistiin jo heidän junnuvuosinaan.

– Hekin ovat olleet valokeilassa nuoresta pitäen, oli heidän nimensä mikä tahansa. Hyvät pelaajat tulevat aina esille. Niin kuin Jukka Jalonen on sanonut, hyvää on vaikea pitkään piilottaa.

Viimeistelytaito

Aatos Koivu on nyt 184-senttisenä kuusi senttiä isäänsä pitempi. Poika ei muutenkaan ole isänsä kopio, vaikka keskushyökkääjän pelipaikan lisäksi muitakin yhtäläisyyksiä tietysti on.

– Aatokselta löytyvät ne samat kiekolliset taidot ja pelikäsitys kuin Sakulla. Mutta jos isä oli syöttäjä ja viimeisen päälle pelintekijä, Aatokselta löytyy myös viimeistelytaito, Fredrik Norrena vertaili toissa kaudella, jolloin hän luotsasi TPS:n U20-joukkueen SM-hopealle.

– Pelaajaprofiililtaan Aatos on lähempänä Ovetškinia kuin Sakua, Norrena jatkoi.

– Hyvä luistelu ja hyvä laukaus, jonka eteen olen tehnyt paljon ja harjoitellut sitä pienestä pojasta asti, Koivu itse määrittelee vahvuutensa.

– Ja sitten pelinluku ja maalinteko, hän täydentää.

Ahosta mallia

Carolina Hurricanesin Sebastian Aho on tähti, jonka pelaamista Aatos Koivu seuraa tarkalla silmällä. AOP / USA TODAY Sports

Rinnastus NHL:n kaikkien aikojen maaliennätyksen haltijaan Aleksandr Ovetškiniin ei Koivun mukaan kuitenkaan osu maaliinsa.

– Varmaan Norrena sen takia vertasi, koska tein ylivoimalla aika paljon onetimer-maaleja. Itse en kyllä näe Ovetškinissa mitään muuta samaa kuin hyvän laukauksen ja sen, että ollaan righteja.

Sen sijaan Koivu katsoo Sebastian Ahon edustavan pelityyliltään samaa, johon hän itsekin pyrkii.

– Aho tosin on lefti, mutta muuten näen paljon samanlaisia piirteitä, kuten hänen tapansa pelata sentterinä, lukea peliä ja pelata molempiin suuntiin luotettavasti.

Kehittymisen mahdollisuuksia alle 20-vuotiaalla on luonnollisesti vielä kaikilla osa-alueilla. Rajat eivät ole vielä lähelläkään.

– Sentterinä oman äijän merkkaaminen ja mies miestä -puolustaminen, Koivu antaa esimerkin pelilliseltä puolelta, vaikka korostaakin haluavansa aina puolustaa niin hyvin kuin vain pystyy.

Pää kylmänä

Tämän kauden henkilökohtaiset tavoitteet ovat Koivulla selvät.

– Paikan vakiinnuttaminen liigajoukkueessa ja roolin selkeä kasvattaminen, hän naulaa.

– Haluan tulla paljon tärkeämmäksi pelaajaksi tälle joukkueelle ja sitten päästä U20-MM-kisoihin.

– Ja koko uran tavoite on ehdottomasti NHL, eikä vain päästä sinne vaan pysyä siellä.

Koko kiekko-Suomen tuntema sukunimi, isän ja tämän veljen Mikko Koivun saavutukset, huippulupauksen kunnianhimo, omat ja joukkueen kovat tavoitteet…

Vaikka Aatos Koivu pyrkii olemaan ottamatta paineita, vähemmästäkin niitä voisi kertyä. Söderholm ei halua niitä nuoren miehen harteille kasata.

– Me tiedämme hänen kohdallaan, että kasvatus on hyvää ja pojalla on mahdollisuus kehittyä pelaajaksi. Okei, se riittää, valmentaja pelkistää.

– Odotan vain sitä, että hän pitää pään kylmänä ja tekee vaan – kyllä ne tulokset sieltä tulevat. Se on asia, josta hänen kohdallaan ei tarvitse olla huolissaan.

Aatos Koivu kertoi Iltalehdelle Montrealin kehitysleirillä kuulleensa Patrik Laineelta erikoisen kommentin.