Tällaisella ”osoitteella” varustettu kirje tuli Australiasta asti. Tove Janssonille (1914–2001) osoitetut kirjeet löysivät perille kuin ihmeen kaupalla.

Vuodessa Jansson sai yli 1 500 kirjettä tai korttia ympäri maailmaa. Tätä jatkui vuosikymmeniä. Useat kirjeistä oli osoitettu jollekulle muumikirjojen hahmolle, ja osoitteena saattoi olla pelkkä Muumilaakso. Postilajittelijoiden maapallon eri puolilla on täytynyt tietää, että muumit ja Tove Jansson liittyvät Suomeen. Muutoin lasten kirjeet eivät olisi päätyneet oikealle vastaanottajalle.

Kortti Tuitulle ruotsiksi.

Avaa kuvien katselu

Tämä kortti on osoitettu Tuitulle, ja se löysi myös perille. Kuva: Moomin Characters

Kerrotaan, että postivene toi jopa Klovharun saarelle säkeittäin fanipostia. Ja mikä ihmeellisintä, Jansson vastasi kaikkiin kirjeisiin.

– Tove sanoi, että hänen on pakko vastata kaikille. Muutoin hänelle tulee niin huono omatunto, ettei hän pysty kirjoittamaan yhtään mitään, kertoo taidehistorioitsija Tuula Karjalainen, jonka tietokirja Tove Jansson ja maailman lapset (Tammi) on äskettäin julkaistu.

Karjalainen kiinnostui kirjeistä jo tehdessään elämäkertaa Tove Janssonista. Tee työtä ja rakasta (Tammi, 2013) julkaisun jälkeen, Janssonin saamat kirjeet jäivät vaivaamaan mieltä. Karjalainen totesi, että hänen on pakko perehtyä niihin ja kirjoittaa toinen kirja.

– Tilanne oli vähän sama kuin Tovella kirjeiden suhteen. En saanut kirjeitä mielestäni. Minun oli ryhdyttävä työhön, että pääsen eteenpäin.

Tuula Karjalainen istuu sohvalla ja pitelee käsissään uusinta kirjaansa, katsoo sivusilmin kohti kameraa.

Avaa kuvien katselu

Taidehistorioitsija Tuula Karjalainen on johtanut useita merkittäviä taidemuseoita. Lasten kirjeisiin pohjaava tietokirja on toinen teos, jonka hän on tehnyt Tove Janssonista. Kuva: Katriina Laine / Yle

Suuri osa Janssonin saamista kirjeistä on tallessa Åbo Akademin kirjastossa. Kirjeiden seasta löytyi onneksi myös Janssonin vastaushahmotelmia.

Karjalainen joutui kuitenkin tekemään melkoista salapoliisin työtä löytääkseen kirjeiden vastaanottajia.

Heitä löytyi ympäri maailmaa.

Monet antoivat auliisti kirjeet Karjalaisen käyttöön. Osa suhtautui kuitenkin varauksellisemmin, sillä kirjeissä oli myös hyvin henkilökohtaisia asioita.

Äitihahmo ja etäterapeutti

Lapset ja nuoret pitivät Tove Janssonia äitihahmona ja kaikkitietävänä ongelmanratkojana. Olivathan muumikirjat täynnä suuria elämänviisauksia.

Useista kirjeistä huokuu yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne. Monet kirjoittivat ongelmistaan perheen tai ystävien kanssa.

Espoolainen tyttö kirjoitti vuonna 1988 näin:

”Minulla on vain vähän ystäviä. Hekin asuvat kaukana. Minä en pidä koulusta. En haluaisi mennä kouluun, mutta huomenna on maanantai ja pitää mennä kouluun. Meidän luokassamme on postilaatikko. Postilaatikkoon laitetaan viikolla kirjeitä, ja perjantaisin laatikko avataan ja kirjeet jaetaan. Minä en ole saanut koskaan kirjeitä postilaatikosta.”

Vastauksissaan Jansson kirjoitti aina hyvin rehellisesti ja aidosti. Esimerkiksi yksinäisyydestä Janssonilla ei ollut kokemusta, mutta hän ymmärsi yksinäisyyden ja yksinolemisen erilaiset sävyt:

Minulta meni 30 vuotta ennen kuin aloin pitää siitä (yksinäisyydestä), ja paljon enemmän ennen kuin siitä tuli tarve, ja paljon enemmän ennen kuin käsitin, että minun yksinäisyyteni on harvinaista luksusta. – – niin kauan kuin se on vapaaehtoista, ja voin sen keskeyttää koska tahansa. Todellisesta yksinäisyydestä en tiedä mitään, vielä. Itse asiassa en juuri yhtään mitään.

– Tove oli etäterapeutti, Karjalainen toteaa.

Kirjailija ja taiteilija Tove Jansson kirjoittaa pöydän ääressä.

Avaa kuvien katselu

Tove Jansson kertoi avoimesti itsestään ja elämästään vastauskirjeissään. Kuva: Yle/Kalevi Rytkölä

Jansson ymmärsi, että lapset tarvitsevat hyväksyvää katsetta ja aikuisen tukea. Kirjeiden perusteella vaikutti, että monelle lapselle hän oli ainut aikuinen, jolle saattoi avata sydäntä.

Tämän takia kirjeisiin vastaaminen oli usein hyvin raskasta. Sanojen asettelu oli vaikeaa ilman psykologin koulutusta.

– Eniten minua hämmästytti, miten avoimesti Tove kirjoitti itsestään ja elämästään. Hän suhtautui lapsiin aina tasavertaisesti, kuin ajatteleviin aikuisiin. Kirjeissä ei koskaan ollut mitään hellanlettaslässytystä.

Tove Janssonin vastauskirje Paulille vuodelta 1974.

Mörkö on kiinnostavin hahmo

Suuri osa kirjeiden kirjoittajista halusi kuitenkin tietää enemmän Muumilaakson hahmoista. Eniten kiinnostusta herätti Mörkö.

Kirjeissä haluttiin tietää, miksi Mörkö oli niin mörkömäinen, mitä sille oli tapahtunut. Jotkut olivat närkästyneitä, että iloisten muumien joukkoon oli tuotu pelottava ja poikkeava hahmo.

– Tuntui, että Mörkö oli Muumilaakson suosituin henkilö, vaikkei kukaan pystynyt siihen oikein samastumaan.

Kuvassa Tove Janssonin Mörkö

Avaa kuvien katselu

Mörkö kiinnostaa lapsia, vaikka on pelottavakin. Kuva: Moomin Characters ltd

Monissa kirjeissä udeltiin Janssonin suosikkihahmoa tai kuka hän haluaisi olla mieluiten. Jopa Karjalaisen yllätykseksi Jansson on eräässä kirjeessä vastannut haluavansa olla hattivatti.

– Se kertoo ehkä väsymyksestä ja kirjeiden aiheuttamasta stressistä. Tove oli niin myötätuntoinen, että halusi ehkä siksi olla hattivatti.

Hattivatit ovat tunnetusti mykkiä, anonyymeja eivätkä tunne myötätuntoa. Ne kulkevat joukkona ilman velvollisuuksia.

– Ne ovat aika kaukana Tovesta, nauraa Karjalainen.

Tove Janssonin kirje Tamaralle englanniksi. Piirros jossa Nuuskamuilkkunen ja Pikku Myy.

Avaa kuvien katselu

Tove Jansson piirsi vastauskirjeisiinsä usein Muumilaakson asukkaita. Kuva: Moomin Characters

Tove Jansson kirjoitti viimeisen muumikirjansa Muumilaakson marraskuu vuonna 1970. Se on tunnelmaltaan synkempi kuin aiemmat kirjat ja puhuttelee ehkä enemmän aikuisia lukijoita. Monet eivät pitäneet käänteestä ja syyttivät Janssonia ”paratiisin pilaamisesta”.

Jansson sai myös kriittisiä palautekirjeitä, mutta ne olivat enimmäkseen aikuisilta.

Käsin kirjoitettu kirje täynnä piirroksia.

Avaa kuvien katselu

Tove Janssonin vastaus kokonaiselle luokalle. Kuva: Moomin Characters

Lapsilta Jansson sai kirjeitä kuolemaansa asti. Useissa toivottiin ja kärtettiin uusia muumikirjoja.

Tuula Karjalainen oli aiemmin luullut, että Jansson halusi siirtyä aikuisten kirjallisuuteen. Kirjeistä paljastuu, ettei asia ollut niin.

– Tove kuvaa kirjeissä, miten Muumilaakso on sulkeutunut häneltä tyystin. Hän ei enää pääse sinne, vaikka haluaisi.

Aika kauan sitten en päässyt enää Muumilaaksoon. Vähitellen onnistuin ryömimään yli vaikean kynnyksen niin kutsuttuihin aikuisten kirjoihin. Kirjeenne antaa minulle jollain tavalla toivoa, että joskus voisin kääntyä takaisin noihin onnellisiin kertomuksiin, joita ennen kirjoitin…

Niin ei tapahtunut, mutta muumitarinat eri muodoissaan saavat uusia faneja jatkuvasti. Kirjeiden tulo on kuitenkin loppunut.